Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miten voidaan väittää että joku HALUAA lapsensa olevan adhd ja runnoo tämän diagnoosin väkisin läpi lääkärissä. Miksi kukaan haluaisi
22.02.2023 |
Kalliita lääkkeitä (aamulääke, tasaava koulun jälkeen, melatoniini illalla), lastensuojeluilmoituksia , vaikeuksia koulussa, vaikeuksia harrastuksissa..
Emme me ole etuoikeutettuja vaan kirottuja.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.
-NepsyaikuinenAinoa henkilö joka tässä on sanonut, että neurologinen häiriö on kasvatuksen tulosta olet sinä.
Mitä minä olen sanonut, on helpompi sanoa että lapsellani on neurologinen häiriö (vaikka ei ole), kuin että keskittyisi muuttamaan omia kasvatustapoja tai sitä, että jossain vaiheessa on saattanut mennä täysin väärin lapsen kasvatuksen suhteen tai että tälläkin hetkellä menee väärin.
Esimerkiksi ADT mikä on itseaiheutettu oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Addiktiot (kuten vaikka addiktio puhelimeen, peleihin, nettiin) oireilee samalla tavalla, kuin ADHD. Huonot kotiolosuhteet saavat sinut oireilemaan kuin ADHD.
Onko ADHD mielestäsi jotenkin "parempi" kuin ne muut sille joka niistä kärsii?
En ymmärrä kysymystäsi. Voisitko avata enemmän?
On muitakin tiloja joissa on samantyyppisiä oireita, kuin ADHD:ssa. Addiktiotkin alkavat jostain. Myös ADD ja ADHD voi laukaista addiktioita. Samoin traumaperäiset häiriöt. Aivoissa tapahtuu samantyyppisiä muutoksia.
Onko ADHD jotenkin "aidompi" ja hoitoa enemmän tarvitseva neurologinen tila kuin nuo muut neurologisesti vaikuttavat tilat?
En ymmärrä mistä olisit saanut sellaisen käsityksen, että ADHD olisi jotenkin aidompi tai parempi?
Kirjoituksessani olen yrittänyt painottaa sitä, että paikkaamalla nämä oireet vain ADHD:n alle ja lääkitsemällä kuviteltua ADHD:ta johtaa kylläkin siihen, ettei lapsi lopulta saa oikeanlaista apua. Ja ADHD lääkkeissä on paljon sivuvaikutuksia, mitkä voivat olla pidemmällä tähtäimellä lapselle terveydellisesti haitallisia.
Mutta on sitten kyseessä ADHD, addiktio, traumaperäinen häiriö niin ne kaikki tarvitsevat vakaan, turvallisen, rutiinien kautta toimivan ympäristön. Oman kokemukseni mukaan vanhemmat eivät vain jaksa omien syidensä takia ryhtyä tekemään sitä muutosta omassa kasvastustyylissä, omassa tavassa reagoida lapsen käyttäytymiseen ja esimerkiksi raskaisiin aikoihin tai negatiivisiin asioihin, tai vaikkapa keskyttä ravitsemaan lapsi monipuolisella ja terveellisellä ruualla. Monille lapsille pelkkä vanhempien oma käyttäytyminen ja ympäristön muutos voivat parantaa nämä ADHD:n kaltaiset oireet ja näin parantaa lapsen keskittymistä ja elämänlaatua. Mutta sen sijaan jos lapsi ei mukaudu kaaottiseen elämäntyyliin niin kuvitellaan, että kyseessä on ADHD ja nyt nopsaa lääkkeet niin kaikki on taas hyvin.
kaikella kunnioituksella. Tunnen henkilökohtaisesti reilun puolenkymmentä lasta /nuorta aikuista kenellä on neuropsykiatrinen diagnoosi. Yksi, ehkä kaksi selkeästi periytynyttä, yksi joka liittyy fyysisiin neonataali sairauksiin ja yksi jossa taustalla on rauhaton ja epävakaa varhaislapsuuden perheolosuhde. Yhtä lukuunomttamatta kaikki aivan tavallisia, jopa enemmän korkeakoulutettuja perheitä. Yhdenkään sisaruksella ei diagnoosia.
Joskus taustavaikuttimet nepsyhäiriöiden takana voidaan tutkimuksella löytää ja silloin tulen vetämään avokämmenellä kasvoihin jokaikistä, jonka muistan heitelleen edellä esitettyjen kaltaisia kommentteja.
Nyt puhutaan lapsista! Harva solvaus on yhtä loukkaava kuin kuulla tuntemattomalta, etten viitsi tai osaa tukea oman lapseni kasvua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on muotia, siksi. Kaikkien lapsilla on nykyisin jotain adhd, add, nepsy
🙄 Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.
-NepsyaikuinenAinoa henkilö joka tässä on sanonut, että neurologinen häiriö on kasvatuksen tulosta olet sinä.
Mitä minä olen sanonut, on helpompi sanoa että lapsellani on neurologinen häiriö (vaikka ei ole), kuin että keskittyisi muuttamaan omia kasvatustapoja tai sitä, että jossain vaiheessa on saattanut mennä täysin väärin lapsen kasvatuksen suhteen tai että tälläkin hetkellä menee väärin.
Esimerkiksi ADT mikä on itseaiheutettu oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Addiktiot (kuten vaikka addiktio puhelimeen, peleihin, nettiin) oireilee samalla tavalla, kuin ADHD. Huonot kotiolosuhteet saavat sinut oireilemaan kuin ADHD.
Onko ADHD mielestäsi jotenkin "parempi" kuin ne muut sille joka niistä kärsii?
En ymmärrä kysymystäsi. Voisitko avata enemmän?
On muitakin tiloja joissa on samantyyppisiä oireita, kuin ADHD:ssa. Addiktiotkin alkavat jostain. Myös ADD ja ADHD voi laukaista addiktioita. Samoin traumaperäiset häiriöt. Aivoissa tapahtuu samantyyppisiä muutoksia.
Onko ADHD jotenkin "aidompi" ja hoitoa enemmän tarvitseva neurologinen tila kuin nuo muut neurologisesti vaikuttavat tilat?
En ymmärrä mistä olisit saanut sellaisen käsityksen, että ADHD olisi jotenkin aidompi tai parempi?
Kirjoituksessani olen yrittänyt painottaa sitä, että paikkaamalla nämä oireet vain ADHD:n alle ja lääkitsemällä kuviteltua ADHD:ta johtaa kylläkin siihen, ettei lapsi lopulta saa oikeanlaista apua. Ja ADHD lääkkeissä on paljon sivuvaikutuksia, mitkä voivat olla pidemmällä tähtäimellä lapselle terveydellisesti haitallisia.
Mutta on sitten kyseessä ADHD, addiktio, traumaperäinen häiriö niin ne kaikki tarvitsevat vakaan, turvallisen, rutiinien kautta toimivan ympäristön. Oman kokemukseni mukaan vanhemmat eivät vain jaksa omien syidensä takia ryhtyä tekemään sitä muutosta omassa kasvastustyylissä, omassa tavassa reagoida lapsen käyttäytymiseen ja esimerkiksi raskaisiin aikoihin tai negatiivisiin asioihin, tai vaikkapa keskyttä ravitsemaan lapsi monipuolisella ja terveellisellä ruualla. Monille lapsille pelkkä vanhempien oma käyttäytyminen ja ympäristön muutos voivat parantaa nämä ADHD:n kaltaiset oireet ja näin parantaa lapsen keskittymistä ja elämänlaatua. Mutta sen sijaan jos lapsi ei mukaudu kaaottiseen elämäntyyliin niin kuvitellaan, että kyseessä on ADHD ja nyt nopsaa lääkkeet niin kaikki on taas hyvin.
kaikella kunnioituksella. Tunnen henkilökohtaisesti reilun puolenkymmentä lasta /nuorta aikuista kenellä on neuropsykiatrinen diagnoosi. Yksi, ehkä kaksi selkeästi periytynyttä, yksi joka liittyy fyysisiin neonataali sairauksiin ja yksi jossa taustalla on rauhaton ja epävakaa varhaislapsuuden perheolosuhde. Yhtä lukuunomttamatta kaikki aivan tavallisia, jopa enemmän korkeakoulutettuja perheitä. Yhdenkään sisaruksella ei diagnoosia.
Joskus taustavaikuttimet nepsyhäiriöiden takana voidaan tutkimuksella löytää ja silloin tulen vetämään avokämmenellä kasvoihin jokaikistä, jonka muistan heitelleen edellä esitettyjen kaltaisia kommentteja.
Nyt puhutaan lapsista! Harva solvaus on yhtä loukkaava kuin kuulla tuntemattomalta, etten viitsi tai osaa tukea oman lapseni kasvua!
Onhan se ihan normaalia, että jos yksi lapsi ei toimi tai sopeudu perheen asettamiin muotteihin ja kasvatustyyliin, niin siitä sitten seuraa se,että tätä lasta halutaan lääkitä sen sijaan kuin ymmärtää se, että lapset ovat persoonaltaan hyvin erilaisia ja voivat kaikki tarvita erilaisen kasvuympäristön.
Muistan miten aikoinaan monissa perheissä oli se "mustalammas" lapsi, ja syy miksi lapsi oli "mustalammas" ja se "huonoin" syytettiin aina lasta itseään.. Kun onhan ne kaikki muut lapset hyvinvoivia ja kaikkea. Totuus on kuitenkin se, että jokaisessa perheessä halusivat vanhemmat tai eivät kohtelevat lapsiaan eri tavoin ja joskus jopa hyvinkin eri tasoisesti mihin voi vaikuttaa sukupuoli tai onko lapsi vanhin, keskellä tai nuorin.
Tämä on kyllä kurjaa, että silloin kun lapsella oikeasti on adhd, joutuu miettimään, että uskallanko sanoa sen ääneen. Niin paljon on toitotettu muotidiagnoosia ja dada diagnoosin taakse kätkeytymistä.
Nuorimmaisellani on adhd, saman kasvatuksen on saanut kuin isommat sisaruksensa, mutta kyllä tämä kaveri oli erilainen jo pikkulapsena. Lääkkeet auttavat koulupäivän ajan (lyhytvaikutteinen ainoastaan käytössä), kotona ei ole käytöksen kanssa ongelmia. Kaverisuhteet on välillä haastavia ja niistä olen aktiivisesti yhteydessä muihin vanhempiin. Kyllä elämä olisi ihan varmasti tämänkin lapsen kanssa paljon helpompaa ilman adhd:ta, ei tätä kukaan kyllä huvikseen lapselle haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Se diagnoosi ei ole mikään ilmoitusasia, vaan tarkkojen tutkimusten jälkeen todettu tila. Tutkimuksilla nimenomaan rajataan pois muut, kuten kasvatuksesta johtuvat syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosihan halutaan siksi, ettei lasta tarvitse kasvattaa. "Ei Petteri mahda käytökselleen mitään kun sillä on tuo ADHD".
Paitsi että tällöin pitää kahta kauheammin kasvattaa. Adhd:n kanssa elämä voi olla ihan helvettiä ja on lähes elämän mittainen terapia edessä, että pystyy elämään neurotyypillistä elämää. Ellei ole kuin minä, että sitä vain koittaa sopeutua omien ongelmien kanssa ja silakkana luistelee läpi elämässä. Toivon, että yksikään vanhempi ei shoppaile tätä diagnoosia, vaan yrittää viimeiseen asti kasvattaa lasta.
Ihan kamala vika päässä ja itse voin sanoa, että en todellakaan nauti tästä. Jatkuvaa kaaosta elämässä, epävakaata luonnetta fyysisellä väkivallalla, impulsiivisuutta ja listaa voi jatkaa pidemmälle. On naurettavaa, kuinka mediassa nostetaan meidän elämästä vain niitä ihania asioita esiin, kuinka ollaan niin innovatiivisia ja aikaansaavia. Tämä on vain hyvin pieni osuus siitä todellisuudesta. Eilen esimerkiksi istuin 15 tuntia lähes yhtäsoittoa tietokoneella tekemässä gradua, koska pää meni siihen flow:n mukaan. Edellispäivänä sähelsin asioiden kanssa niin, että sain 2x oven avausmaksun, jouduin hakemaan kotoa kukkaron kesken ostosten ja ajoin autolla ojaan. Siinä vaiheessa kun mukaan astuu esimerkiksi impulssikohtauksessa mukaan väkivalta, tarkoittaen ihan lyömistä tai potkimista ja se ei ole mitään pientä läpsyttelyä, niin kauhistellaan. Mitään harrastusta et voi aloittaa, koska mielenkiinto riittää ehkä 5 käyntikertaan, mitään kouluja et voi aloittaa ellei sulla ole mieletön palo asiaa kohtaan, työpaikka vaihtuu kerran kahteen vuoteen. Asunnot vaihtuvat useamman kerran vuodessa. Olet todella addiktoituva persoona ja kaikki, sokerista ja kännykästä lähtien, pitää poistaa elämästä. Alkoholi ja muut huumeet tuurruttaa päätä sen verran kivasti, etten yhtään ihmettele niiden käyttöä. Elämä kanssani on todella raskasta ja ihmettelen kuinka tuo neurotyypillinen mieheni on näinkin kauan jaksanut katsella mun touhuja. Lääkitystä en käytä, koska olen niin ailahtelevainen luonteeltani ja muutan milloin mistä maasta toiseen ja lääkäri ei suostu sitä kirjoittamaan. Etäterapiassa käyn kaksi kertaa viikossa.
Kirjoitat kyllä selkeästi epävakaan persoonallisuuden ja kaksisuuntaisen tarinaa. En tunne yhtään ADHD henkilöitä, joilla meno olisi tuollaista.
Ja tässäkin tarinassa vaikuttaa vahvasti tuo, että käytetään päihteitä mitkä tottakai saavat aikaan sen, että on ADHD:n kaltaisia oireita.
Kiitos kun kommentoit.
Uskoisin kuitenkin, että seitsemän vuoden lääkärisuhteella olisi saatu kaksisuuntainen tai epävakaan diagnoosi ja se silloin ensimmäisen vuoden aikana onkin ensimmäinen epäilys. Niitä en ole kuitenkaan, koska olen myös hyperaktiivinen ja en pysy paikallani, lisäksi aivosähköt toimivat omalla tavallaan (nämä ovat mitattu, koska pelkän terapian avulla yritetään kasvattaa sähköyhteyksiä paremmaksi). Kohdallani on myös se, että kahdella veljelläni on lapsuudessa (1980-luvulla) diagnosoitu adhd. Ymmärrät varmaan tuon päihde asian, että se on todella voimakkaasti liitännäinen adhd:n kanssa? Tästä on todella vanhaa tutkimustulosta ja aina vain tulee lisää. Siksi olen addiktioita katkaisevalla, jatkuvalla lääkityksellä. En ole Suomessa diagnosoitu, en tiedä kuinka teillä siellä tutkimukset tehdään, mutta täällä Ruotsissa on tullut vahva adhd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Se diagnoosi ei ole mikään ilmoitusasia, vaan tarkkojen tutkimusten jälkeen todettu tila. Tutkimuksilla nimenomaan rajataan pois muut, kuten kasvatuksesta johtuvat syyt.
Ne tutkimukset eivät ole ihmeellisempiä ja koska ne sijoittuvat pääsäännöllisesti siihen mitä vanhemmat kertovat, se tulos voi herkästi olla se diagnoosi vaikka lapsella ei ADHD:ta olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Jos näin on niin miksiköhän lääkärin tekemissä testeissä tulokset olivat kuin yö ja päivä sen jälkeen kun oli kokeilumielessä syönyt 2kk lääkettä? Ekan testauksen kohdalla suositteli eskarin kertaamista mutta kun tismalleen sama testi tehtiin lääkittynä, puolsikin nyt ensimmäisen luokan aloitusta pienryhmässä. A.p
Kyllä kenessä tahassa näkyy muutos jos syö suuren määrän lääkkeitä kuukaudesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosihan halutaan siksi, ettei lasta tarvitse kasvattaa. "Ei Petteri mahda käytökselleen mitään kun sillä on tuo ADHD".
Paitsi että tällöin pitää kahta kauheammin kasvattaa. Adhd:n kanssa elämä voi olla ihan helvettiä ja on lähes elämän mittainen terapia edessä, että pystyy elämään neurotyypillistä elämää. Ellei ole kuin minä, että sitä vain koittaa sopeutua omien ongelmien kanssa ja silakkana luistelee läpi elämässä. Toivon, että yksikään vanhempi ei shoppaile tätä diagnoosia, vaan yrittää viimeiseen asti kasvattaa lasta.
Ihan kamala vika päässä ja itse voin sanoa, että en todellakaan nauti tästä. Jatkuvaa kaaosta elämässä, epävakaata luonnetta fyysisellä väkivallalla, impulsiivisuutta ja listaa voi jatkaa pidemmälle. On naurettavaa, kuinka mediassa nostetaan meidän elämästä vain niitä ihania asioita esiin, kuinka ollaan niin innovatiivisia ja aikaansaavia. Tämä on vain hyvin pieni osuus siitä todellisuudesta. Eilen esimerkiksi istuin 15 tuntia lähes yhtäsoittoa tietokoneella tekemässä gradua, koska pää meni siihen flow:n mukaan. Edellispäivänä sähelsin asioiden kanssa niin, että sain 2x oven avausmaksun, jouduin hakemaan kotoa kukkaron kesken ostosten ja ajoin autolla ojaan. Siinä vaiheessa kun mukaan astuu esimerkiksi impulssikohtauksessa mukaan väkivalta, tarkoittaen ihan lyömistä tai potkimista ja se ei ole mitään pientä läpsyttelyä, niin kauhistellaan. Mitään harrastusta et voi aloittaa, koska mielenkiinto riittää ehkä 5 käyntikertaan, mitään kouluja et voi aloittaa ellei sulla ole mieletön palo asiaa kohtaan, työpaikka vaihtuu kerran kahteen vuoteen. Asunnot vaihtuvat useamman kerran vuodessa. Olet todella addiktoituva persoona ja kaikki, sokerista ja kännykästä lähtien, pitää poistaa elämästä. Alkoholi ja muut huumeet tuurruttaa päätä sen verran kivasti, etten yhtään ihmettele niiden käyttöä. Elämä kanssani on todella raskasta ja ihmettelen kuinka tuo neurotyypillinen mieheni on näinkin kauan jaksanut katsella mun touhuja. Lääkitystä en käytä, koska olen niin ailahtelevainen luonteeltani ja muutan milloin mistä maasta toiseen ja lääkäri ei suostu sitä kirjoittamaan. Etäterapiassa käyn kaksi kertaa viikossa.
Kirjoitat kyllä selkeästi epävakaan persoonallisuuden ja kaksisuuntaisen tarinaa. En tunne yhtään ADHD henkilöitä, joilla meno olisi tuollaista.
Ja tässäkin tarinassa vaikuttaa vahvasti tuo, että käytetään päihteitä mitkä tottakai saavat aikaan sen, että on ADHD:n kaltaisia oireita.
Kiitos kun kommentoit.
Uskoisin kuitenkin, että seitsemän vuoden lääkärisuhteella olisi saatu kaksisuuntainen tai epävakaan diagnoosi ja se silloin ensimmäisen vuoden aikana onkin ensimmäinen epäilys. Niitä en ole kuitenkaan, koska olen myös hyperaktiivinen ja en pysy paikallani, lisäksi aivosähköt toimivat omalla tavallaan (nämä ovat mitattu, koska pelkän terapian avulla yritetään kasvattaa sähköyhteyksiä paremmaksi). Kohdallani on myös se, että kahdella veljelläni on lapsuudessa (1980-luvulla) diagnosoitu adhd. Ymmärrät varmaan tuon päihde asian, että se on todella voimakkaasti liitännäinen adhd:n kanssa? Tästä on todella vanhaa tutkimustulosta ja aina vain tulee lisää. Siksi olen addiktioita katkaisevalla, jatkuvalla lääkityksellä. En ole Suomessa diagnosoitu, en tiedä kuinka teillä siellä tutkimukset tehdään, mutta täällä Ruotsissa on tullut vahva adhd.
Noita sähköhoitoja nyt annetaan ihan kaikille tuolla mielenterveyspuolella. Ja nämä "sähköyhteydet" voivat olla esimerkiksi masentuneella todella huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Ja sanon tämän henkilönä, jolla on ADHD. Mun vanhemmat olisivat voineet tehdä todella paljon muutoksia heidän kasvatuksessa, säännöissä, tavassa opettaa minua kasvamaan ihmisenä, opiskelemaan koulussa, olemalla mukana minun elämässä jne... auttaakseen mun ADHD:ta ja miten se oireilee. Mutta omat vanhempani eivät tehneet mitään, koskaan.
Ongelma on suurimmissa tapauksissa mitä itse uskon on yksinkertaisesti se, että vanhemmat jotenkin olettavat että lapsien pitäisi vain osata tehdä itsenäisesti todella nuorena kaikki hommat ilman apua, avustusta ja mukana oloa, ja jotenkin samaan aikaan kyetä ignooraamaan ja kieltämään itseltään kaikki ne helpot häiriötekijät ja huvit mitkä ovat todella addiktoivia (puhelin, netti, tietokone, pelit....)
Tiedän yhden vanhemman, jonka poika ei tee mitään muuta kuin pelaa tietokoneella pelejä. Hänellä myös "ADHD". Tiedätkö mitä tämä vanhempi tekee, kun poika kieltäytyy vaikka lähtemästä johonkin tapaamiseen tai sinne kouluun? Ei mitään. Antaa periksi. Antaa pelata niitä koukuttavia pelejä tuntikausia, päiväkausia, viikkokausia.
Suurin syy lasten huonoon vointiin on aikuisten kykenemättömyys oikeanlaiseen kasvatukseen mikä muokataan lapsen persoonallisuuden ja tarpeiden mukaan.
Olipahan hyvä kirjoitus!
Jos oma lapseni olisi saamassa adhd-lääkityksen, tekisin ensin kaikkeni, mikä voisi helpottaa lapseni oloa.
Tarkastelisin:
- meidän perheen rutiineja ja niiden säännöllisyyttä
- lapsen älylaitteiden käyttömäärää ja rajoittaisin sitä siten, että älylaitteella saisi olla vain muutamana päivänä viikossa ja silloinkin vain rajatun ajan
- mitä lapsi oikeastaan syö ja mitä ravintoa hän siitä saa
- miten paljon lapsi yössä nukkuu
Jos muutokset elinympäristössä eivät auttaisi ja lapseni kärsisi keskittymiskyvyttömyydestä, voisin harkita lääkettä lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Ja sanon tämän henkilönä, jolla on ADHD. Mun vanhemmat olisivat voineet tehdä todella paljon muutoksia heidän kasvatuksessa, säännöissä, tavassa opettaa minua kasvamaan ihmisenä, opiskelemaan koulussa, olemalla mukana minun elämässä jne... auttaakseen mun ADHD:ta ja miten se oireilee. Mutta omat vanhempani eivät tehneet mitään, koskaan.
Ongelma on suurimmissa tapauksissa mitä itse uskon on yksinkertaisesti se, että vanhemmat jotenkin olettavat että lapsien pitäisi vain osata tehdä itsenäisesti todella nuorena kaikki hommat ilman apua, avustusta ja mukana oloa, ja jotenkin samaan aikaan kyetä ignooraamaan ja kieltämään itseltään kaikki ne helpot häiriötekijät ja huvit mitkä ovat todella addiktoivia (puhelin, netti, tietokone, pelit....)
Tiedän yhden vanhemman, jonka poika ei tee mitään muuta kuin pelaa tietokoneella pelejä. Hänellä myös "ADHD". Tiedätkö mitä tämä vanhempi tekee, kun poika kieltäytyy vaikka lähtemästä johonkin tapaamiseen tai sinne kouluun? Ei mitään. Antaa periksi. Antaa pelata niitä koukuttavia pelejä tuntikausia, päiväkausia, viikkokausia.
Suurin syy lasten huonoon vointiin on aikuisten kykenemättömyys oikeanlaiseen kasvatukseen mikä muokataan lapsen persoonallisuuden ja tarpeiden mukaan.
Kaikista ongelmistaan voi aina syyttää lapsuuttaan ja vanhempiaan. Tai sitten valita niin, että ei syytä ja tekee itse asioille jotain.
Itse olen yksi lenkki diagnoosin teossa. Vain minun arvioni kautta pääsee lääkärille tässä asiassa työpaikallani. Ihan valtavasti (kymmeniä vuodessa) vaatimuksia tulee nuorilta ja vanhemmilta, että dg pitää saada. Jotkut sanovat suoraan, että haluavat sen kuntoutusrahan (kun kaverikin sai). Osa varmasti myy mahdolliset lääkkeensä (kuulemma paljon adhd-lääkkeitä pyörii täällä myynnissä). Suurin syy vaatimuksille on minusta se, että ei haluta myöntää, että nuori on vaan laiska tai muuten saamaton. Päivärytmi hukassa ja kännykkä jumittunut käteen. Näillä nuorilla ei siis ole ollut mitään oireita alakouluikäisenä ja sitten yllättäen 16 v ei muka pysty tekemään mitään. Myöhästyy lähes joka päivä koulusta, tehtävät tekemättä ja ei tunneilla ei pysty keskittymään (paitsi muka jos samalla saa pelata kännykällä tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.
Ja sanon tämän henkilönä, jolla on ADHD. Mun vanhemmat olisivat voineet tehdä todella paljon muutoksia heidän kasvatuksessa, säännöissä, tavassa opettaa minua kasvamaan ihmisenä, opiskelemaan koulussa, olemalla mukana minun elämässä jne... auttaakseen mun ADHD:ta ja miten se oireilee. Mutta omat vanhempani eivät tehneet mitään, koskaan.
Ongelma on suurimmissa tapauksissa mitä itse uskon on yksinkertaisesti se, että vanhemmat jotenkin olettavat että lapsien pitäisi vain osata tehdä itsenäisesti todella nuorena kaikki hommat ilman apua, avustusta ja mukana oloa, ja jotenkin samaan aikaan kyetä ignooraamaan ja kieltämään itseltään kaikki ne helpot häiriötekijät ja huvit mitkä ovat todella addiktoivia (puhelin, netti, tietokone, pelit....)
Tiedän yhden vanhemman, jonka poika ei tee mitään muuta kuin pelaa tietokoneella pelejä. Hänellä myös "ADHD". Tiedätkö mitä tämä vanhempi tekee, kun poika kieltäytyy vaikka lähtemästä johonkin tapaamiseen tai sinne kouluun? Ei mitään. Antaa periksi. Antaa pelata niitä koukuttavia pelejä tuntikausia, päiväkausia, viikkokausia.
Suurin syy lasten huonoon vointiin on aikuisten kykenemättömyys oikeanlaiseen kasvatukseen mikä muokataan lapsen persoonallisuuden ja tarpeiden mukaan.
Vanhempia on niin helppo syyttää. Mutta mietippä, pystyisitkö sinä kasvattamaan lastasi jolla on adhd, ilman lääkityksiä?
Antaisitko joka kerran vain selkäsaunan kakaralles, kun ei suostu menemään kouluun tai kun keksii kaikenlaista hölmöä?
Ennen aikaan ei kenelläkään ollut mitään tietoa mikä on adhd, näitä lapsia on varmasti vain kuritettu kaiken aikaa, kun mikään ei oo niihin tehonnut.
Tai sitten luovuttaa ja antaa olla.
Suakin ois pitänyt muutaman kerran vitsalla sivaltaa, niin oisit ehkä jopa parantunut tuosta adhd:tas ja olisit alkanu totella vanhempias?
Mutta silloin uhriutuisit täällä miten huonoja sun vanhemmat oli kun edes yrittivät saada sut olemaan normaalisti. Koskaan ei oo hyvä. Nykyään kaikki syyttävät vain vanhempiaan eivätkä ota ite mitään vastuuta mistään.
Mä voin sanoa, että olen lähes kantanut oman adhd lapsen, kouluun, mutta nyt 15 v nuorta ei niin vain enää kanneta. Nettiyhteydet katkotaan joka kerta kun ei mee kouluun. Mitään kivaa ei tule jos ei hoida sitä yhtä ainoa tärkeää tehtäväänsä.
Arvaa auttaako? Mitä suosittelet hänelle? Laitoshoitoa?
No niistä lääkkeistä saa hyvän hinnan katukaupassa. Ja sopiihan ne itsellekin, kunhan rytmittää käytön oikein. Lapselle voi antaa sitten vaikka sokeritabletteja tai puruvitamiineja.
ADHD, vegaani, narsisti – nämä ovat kaikki muotisanoja, joita ihmiset käyttävät luokitellakseen itsensä ylemmäksi kuin muut tai muut alemmaksi kuin itsensä, eli tunteakseen olonsa paremmaksi. Siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti reilun puolenkymmentä lasta /nuorta aikuista kenellä on neuropsykiatrinen diagnoosi. Yksi, ehkä kaksi selkeästi periytynyttä, yksi joka liittyy fyysisiin neonataali sairauksiin ja yksi jossa taustalla on rauhaton ja epävakaa varhaislapsuuden perheolosuhde. Yhtä lukuunomttamatta kaikki aivan tavallisia, jopa enemmän korkeakoulutettuja perheitä. Yhdenkään sisaruksella ei diagnoosia.
Korkeakoulutetuilla esiintyy (YTHS:n mukaan) noin kolmanneksella pelkästään yliopistokoulutuksen aikana hoitoa vaativa mielenterveyden ongelma, joten itse en näe mitenkään erikoisena sitä, että heidän lapsillaan on erityisen paljon mielenterveyden ongelmia ja neuropsykiatrisia häiriötiloja. Kyseiset perheet ovat usein myös yksilapsisia, joka osaltaan selittää suuren osan heikoista vuorovaikutuskyvyistä ja itsehillinnän ja keskittymiskyvyn puutteesta.
Oma väkivaltaisuutesi – uhkailu väkivallalla puheiden vuoksi – on myös selvä merkki mielenterveyden ongelmista ja varsinkin itsehillinnän ja myötätunnon vakavasta puutteesta. Suosittelisin ottamaan asian selkeästi esille omassa hoitosuhteessasi.
paastoaminen ja eliminoimisdietti auttaa keskittymishäiriöihin.
n .30 e per kuukausi ,adhd-lääkkeet, onpa kallista.
Enemmän menee herkkuihin voimismammalla parissa päivässä.
On se ihan mahdolllista.
Onhan se helpompaa niin kasvatuksellisesti kuin oman itsetunnon kannalta, että voi syyttää jotakin muuta (tässä AHDHta) kuin itseään kakaransa huonosta käytöksestä. Aina voi toivoa, että napit nupissa rauhoittaa hirviön.
Ja nythän on sitten vielä muotia, että jokaisella trendikkäällä aikuisella on ihan ikioma AHDH diagnoosi jota voi käyttää tekosyynä tarvittaessa.
Katsos, joillekin on liian vaikeaa myöntää totuutta ja ruveta hommiin asioiden korjaamiseksi.