Onko normaalia, että lapset on aina ns. pahalla päällä?

av-mammojen lapset ovat

Vierailija kirjoitti:

av-mammojen lapset ovat

äiti roikkuu jatkuvasti palstalla, niin lasten pitää yrittää saada huomiota vinkumalla

Jotkut lapset ovat sellaisia, että heidän hermostonsa ylivirittyy herkästi ja huomaavat ensimmäiseksi puutteet ja virheet asioissa. Nämä kaksi yhdistettynä näkyy sitten jatkuvana marinana, kiukkuamisena ja kritisointina. Lasten luonteen- ja temperamenttipiirteet ovat kärjistyneempiä kuin aikuisilla ja lapsena rasittava marisija saattaa aikuisena olla analyyttinen ja asiakeskeinen. Huonoa ja loukkaavaa käytöstä ei silti pidä oikeuttaa millään temperamenttipiirteillä. Marista voi mutta haukkua tai kiusata ei.

Joskus vanhempien käytös voi olla sellaista, joka laukaisee lapsessa tuon valittamisen ja negatiivisuuden. Minun äidilläni oli tapana hassutella jotenkin väkinäisesti, yritti kai saada minua "rentoutumaan" ja piristymään. Olin siis aika vakava lapsi enkä kovin helposti lämmennyt esimerkiksi vieraille ihmisille. Tuo jatkuva pakkohassuttelu ja asioiden läskiksi lyöminen johti kuitenkin siihen, että aloin ärtyä äitini seurassa, koska mielestäni hän ei koskaan ottanut mitään vakavasti ja vaistosin muutenkin, että hulluttelu oli vain jonkinlaista esittämistä. Rauhallisesti ja luonnollisesti käyttäytyvien aikuisten seurassa olin sen sijaan ihan perushyväntuulinen, en mikään ylitsevuotava ilopilleri mutta ihan tyytyväinen kuitenkin.

Aikanaan lasta saatettiin kurittaa jos tämä vinkui liikaa, mutta enää niin ei voi toimia lasu-uhan vuoksi. Tästä syystä vinkumista on vaan pakko sietää.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan lasta saatettiin kurittaa jos tämä vinkui liikaa, mutta enää niin ei voi toimia lasu-uhan vuoksi. Tästä syystä vinkumista on vaan pakko sietää.

Ruumiillinen kuritus on helvetistä. Ethän aikuisiakaan saa tukistaa tai antaa luunappeja, miksi sitten pienempiä?

Kyllä on muita keinoja saada lapset kasvatetuksi! Iästä riippuen ihan tavalliset uhkaukset mallia jos-sinä-niin-sitten-emme. . . Ne eivät vaan koskaan saa jäädä tyhjiksi uhkauksiksi, ja siinä onkin monen kasvattajan heikko kohta: Lapsi kuin lapsi oppii nopeasti olemaan tottelematta jos mitään uhattua ei tapahdukaan. Kyllä minä muistan sen kiukun ja pettymyksen, mitä poikani koki, kun emme menneetkään sorsia syöttämään matkalla kaupasta kotiin, koska oli riehunut kaupassa. Seuraavalla kerralla muisti. Teininkin sain tottelemaan sanomalla: Jos ei ne pyykit lattialtasi NYT lähde pyykkikoriin eikä pölynimurin ääntä ala HETI kuulua, mä sanon myös ylihuomenna KOHTA ja EN MÄ NYT, kun pitäisi viedä sut ja kaverisi harkkoihin.

On. Lapset on kans näsäviisaita. Opetettu liika hyvälle

Tytär-äiti-mummi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan lasta saatettiin kurittaa jos tämä vinkui liikaa, mutta enää niin ei voi toimia lasu-uhan vuoksi. Tästä syystä vinkumista on vaan pakko sietää.

Ruumiillinen kuritus on helvetistä. Ethän aikuisiakaan saa tukistaa tai antaa luunappeja, miksi sitten pienempiä?

Kyllä on muita keinoja saada lapset kasvatetuksi! Iästä riippuen ihan tavalliset uhkaukset mallia jos-sinä-niin-sitten-emme. . . Ne eivät vaan koskaan saa jäädä tyhjiksi uhkauksiksi, ja siinä onkin monen kasvattajan heikko kohta: Lapsi kuin lapsi oppii nopeasti olemaan tottelematta jos mitään uhattua ei tapahdukaan. Kyllä minä muistan sen kiukun ja pettymyksen, mitä poikani koki, kun emme menneetkään sorsia syöttämään matkalla kaupasta kotiin, koska oli riehunut kaupassa. Seuraavalla kerralla muisti. Teininkin sain tottelemaan sanomalla: Jos ei ne pyykit lattialtasi NYT lähde pyykkikoriin eikä pölynimurin ääntä ala HETI kuulua, mä sanon myös ylihuomenna KOHTA ja EN MÄ NYT, kun pitäisi viedä sut ja kaverisi harkkoihin.

Lasta saa siis uhata vain sellaisella tavalla jolla uhkaisi aikuistakin?

Emä ihmetteli miksi olimme niin villejä, huusimme ja hakkasimme toisiamme. Sitten hän huusi ja hakkasi meitä kuten aina. Nyt olen vasta aikuisena oppinut että luonteeni onkin tosi rauhallinen ja hiljainen kun minua ei kukaan enää hakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Emä ihmetteli miksi olimme niin villejä, huusimme ja hakkasimme toisiamme. Sitten hän huusi ja hakkasi meitä kuten aina. Nyt olen vasta aikuisena oppinut että luonteeni onkin tosi rauhallinen ja hiljainen kun minua ei kukaan enää hakkaa.

Normaali lapsi on rauhallinen niin kuin aikuisetkin ovat rauhallisia. Ainostaan silloin jos lasta kasvatetaan suositusten vastaisella tavalla niin lapsesta tulee villi.