Lue keskustelun säännöt.
Erovanhemmuus on niin hiton rankkaa!
16.02.2023 |
4 vuotta tätä takana. Kyllä se arki nyt jotenkin pyörii. Mutta lapsiviikoilla tuntuu ettei riitä mihinkään ja pakka on aina sekaisin. Lapsivapailla viikoilla on lapsia ikävä, huono omatunto ja lasten asettumisessa tänne menee aina pari päivää, koska isällään on ihan eri säännöt ja meininki kuin täällä. Inhottaa että puolet ajasta valinnat tekee joku muu kuin minä; lasten hoidon ja kasvatuksen suhteen.
Mitään uutta suhdetta ei voi edes ajatella tälläisessä tilanteessa. Ei se vaan ole kovin realistista. Eli yksin saa olla ja hiihtää tästä hamaan tulevaisuuteen.
Taloudellisesti koko ajan tiukkaa.
Ja ei, en olisi halunnut erota. Minut on vaan pakotettu elämään tätä elämää näin. N. 10 vuotta vielä jäljellä tätä...
Kommentit (38)
Christiiina kirjoitti:
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.
Miksi? Se on oma valinta. Ja joskus olisi helpompaa olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni olivat jo isoja erotessa. Elämä vain parani kaikin puolin erotessa.
Lasten isä katosi lasten elämästä eron jälkeen pikkuhiljaa. Minulle hyvä, lapsille huono.
Christiiina kirjoitti:
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.
Täydellinen vastakohta riitaisalle erolle, jossa lapset ovat pelinappuloita ja niitä, jotka kärsivät eniten. Myös ns. sopuisa ero on raskas.
En sano, etteikö myöhemmin isättömyydestä ole taakkaa, mutta onko täydellistä kasvatusta olemassakaan?
Jos olisitte yhdessä, niin sinä määräisit ihan kaiken miten lasten kanssa ollaan? Ei ihme, että erositte, jos olet noin tyranni.
No ei ihme, että erositte, jos on noin erilaiset käsitykset lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Onko tämä provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erovanhemmuus on parasta! Olen siis lähivanhempi ja lapsi näkee isäänsä harvakseltaan (isän valinta) mutta kuitenkin. Tässä saa sekä perhe-elämän että säännöllisesti vapaata aikaa.
No niin, nyt voitte kivittää.
Siinäpähän lusit. Kaikki muuten mitä tapahtuu elämässä on ihan oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa provolta. Et olisi halunnut erota vaikka teillä ei ole mitään yhteistä lasten kasvatuksen suhteen? Ja nyt valitat, kun mies tekee ihan eri tavalla kuin sinä teet. Eli mitä sinä oikeastaan haluat loppujen lopuksi?
Christiiina kirjoitti:
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.
Minä ainakin olisin mieluummin täys-yh kuin erovanhempi.
Meillä sentään vain joka toinen viikonloppu on isänsä luona, mutta sekin tuntuu paljolta. Sukulaisetkin haluaa lasta nähdä, niin helposti käy niin, että esim. viikon tai kahdenkin lomasta lapsi on oikeasti paikalla ehkä vain puolet ajasta tai jopa alle. Ja se on ihan per seestä oikeasti eikä kivaa ja rentouttavaa omaa aikaa. Minulla on arkena niin paljon hommia, etten ehdi viettämään lapsen kanssa aikaa, vaikka haluaisin. Ja sitten viikonlopun tai loman koittaessa lapsi lähtee pois. Ei ole kiva.
Toisen mielipiteiden huomioiminen lapsen asioissa myös ärsyttää ihan suunnattomasti. Äijä ei suhteen aikana pannut tikkua ristiin lapsen eteen ja muutenkin sitä haluaisi siirtyä omassa elämässään eteenpäin eikä säilyttää minkäänlaisia välejä johonkin luuserieksään. Asioista ei edes tule meille mitään riitoja, kumpikaan ei puutu liiallisesti toisten tekemisiin ja saadaan sovittua kaikki tarpeellinen sovittava hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta ärsyttää silti.
Ymmärrän sinua siis hyvin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt välttämättä johdu ihan vaan siitä, että olet erovanhempi. Monissa eroperheissä homma toimii varsin hyvin. Meillä lapset on arkena aina mulla, isällään ovat joka toisen viikonlopun ja joskus extraa esim. jos mulla on työmatka tai olen pahasti sairaana tms.
Koin paljon rankemmaksi ajan ennen avioeroa, kun kaikki piti vääntää miehen kanssa, vaikka siis erosimme, kun lapset oli pieniä.
Mitä tarkoitat sillä, että lapsiviikolla on pakka sekaisin? Jos teillä ei ole toimivia rutiineja jne., niin ne pitää suunnitella ja niitä noudattaa. Ihan kuten ydinperheessäkin.
Olisiko tuolle taloudelliselle tilanteelle jotain tehtävissä? Onko sun alalla mahdollista esim. pyrkiä jollain tapaa paremmille palkoille tai olisiko joku työpaikan vaihto tms. mahdollista (siis jos löytyisi jotain paremmin palkattua, mihin voisit vaihtaa)? Tietysti sitten kulujen pohtiminen myös, että meneekö rahaa nyt johonkin sellaiseen, mikä ei tee teitä onnelliseksi ja siitä voisi luopua.
Moni vuoroviikkovanhempi löytää uuden parisuhteen. Itselläni on lapset tosiaan kokoajan muuten paitsi joka toinen viikonloppu, ja mä olen aina ajatellut, että vuoroviikkovanhemmilla on tosi helppoa löytää uusi suhde, kun ehtivät joka toinen viikko deittailla :D Todellisuudessa se on tuurista kiinni, jotkut miehet pitävät jopa hyvänä asiana, että naisella on lapsia (ehkä miehellä on sama tilanne omien lastensa kanssa, toivoo lapsia, muttei voi saada niitä itse tai muuten vain pitää esim. äitejä vastuullisina ja lasten mukanaan tuomaa elämäntyyliä sopivana itselleenkin).
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni olivat jo isoja erotessa. Elämä vain parani kaikin puolin erotessa.
Lasten isä katosi lasten elämästä eron jälkeen pikkuhiljaa. Minulle hyvä, lapsille huono.
Miten voi olla hyvä että lapsille on huono?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisitte yhdessä, niin sinä määräisit ihan kaiken miten lasten kanssa ollaan? Ei ihme, että erositte, jos olet noin tyranni.
No ainakin meillä minä päätin käytännössä kaikista lapsen päivittäisen elämän asioista suhteen aikana, kun lapsen isää ei kiinnostanut lapsiarkeen ylipäätään osallistua. On se jonkinlaisen itselleen sopivan isän roolin nyt eron jälkeen ilmeisesti sitten löytänyt.
t. ei-ap
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.
Minä ainakin olisin mieluummin täys-yh kuin erovanhempi.
Meillä sentään vain joka toinen viikonloppu on isänsä luona, mutta sekin tuntuu paljolta. Sukulaisetkin haluaa lasta nähdä, niin helposti käy niin, että esim. viikon tai kahdenkin lomasta lapsi on oikeasti paikalla ehkä vain puolet ajasta tai jopa alle. Ja se on ihan per seestä oikeasti eikä kivaa ja rentouttavaa omaa aikaa. Minulla on arkena niin paljon hommia, etten ehdi viettämään lapsen kanssa aikaa, vaikka haluaisin. Ja sitten viikonlopun tai loman koittaessa lapsi lähtee pois. Ei ole kiva.
Toisen mielipiteiden huomioiminen lapsen asioissa myös ärsyttää ihan suunnattomasti. Äijä ei suhteen aikana pannut tikkua ristiin lapsen eteen ja muutenkin sitä haluaisi siirtyä omassa elämässään eteenpäin eikä säilyttää minkäänlaisia välejä johonkin luuserieksään. Asioista ei edes tule meille mitään riitoja, kumpikaan ei puutu liiallisesti toisten tekemisiin ja saadaan sovittua kaikki tarpeellinen sovittava hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta ärsyttää silti.
Ymmärrän sinua siis hyvin ap.
Onko erosta päästy yli kun on tarvetta kutsua lasten isää luuseriksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni olivat jo isoja erotessa. Elämä vain parani kaikin puolin erotessa.
Lasten isä katosi lasten elämästä eron jälkeen pikkuhiljaa. Minulle hyvä, lapsille huono.
Miten voi olla hyvä että lapsille on huono?
Olen eronnut syystä ja en missään nimessä halua olla lasten isän kanssa tekemisissä. Ei tarvi ollakaan, kun eipä tuota näy. Lapset kuitenkin kärsii, kun isä on hylännyt. Eniten kärsii täysikäinen omillaan oleva esikoinen, johon isä ei ole pitänyt yhteyttä vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.
Miksi? Se on oma valinta. Ja joskus olisi helpompaa olla yksin.
Sulle tämä nyt on myöhäistä (ellet istten joskus suunnittele vielä lisääntyväsi), mutta noin yleisesti kaikille niille jotka eivät vielä ole lapsia tehneet:
Lapsi tehdään AINA itselle, ei koskaan TOISELLE, tai johonkin tiettyyn parisuhteeseen. Lapsi on oma lapsi 100% ja 100% ajasta, ei ole olemassa puolikkaita lapsia missään.
Kun tämän sisäistää, niin on jo vakaammalla pohjalla se lasten hankinta. Sinä olet vanhempi lapsen saannin jälkeen elämäsi loppuun asti. Sitä ei voi peruuttaa millään.
Ole siis varma, ja ennen kaikkea ymmärrä että teet lapsen yksin itsellesi, ja olet hänestä vastuussa 100%.
Ilmeisesti lapsilla on hyvä olla isällään, kun äitin säännöille kiukutellaan. Varmaan ankara pirttihirmu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.
Minä ainakin olisin mieluummin täys-yh kuin erovanhempi.
Meillä sentään vain joka toinen viikonloppu on isänsä luona, mutta sekin tuntuu paljolta. Sukulaisetkin haluaa lasta nähdä, niin helposti käy niin, että esim. viikon tai kahdenkin lomasta lapsi on oikeasti paikalla ehkä vain puolet ajasta tai jopa alle. Ja se on ihan per seestä oikeasti eikä kivaa ja rentouttavaa omaa aikaa. Minulla on arkena niin paljon hommia, etten ehdi viettämään lapsen kanssa aikaa, vaikka haluaisin. Ja sitten viikonlopun tai loman koittaessa lapsi lähtee pois. Ei ole kiva.
Toisen mielipiteiden huomioiminen lapsen asioissa myös ärsyttää ihan suunnattomasti. Äijä ei suhteen aikana pannut tikkua ristiin lapsen eteen ja muutenkin sitä haluaisi siirtyä omassa elämässään eteenpäin eikä säilyttää minkäänlaisia välejä johonkin luuserieksään. Asioista ei edes tule meille mitään riitoja, kumpikaan ei puutu liiallisesti toisten tekemisiin ja saadaan sovittua kaikki tarpeellinen sovittava hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta ärsyttää silti.
Ymmärrän sinua siis hyvin ap.
Onko erosta päästy yli kun on tarvetta kutsua lasten isää luuseriksi
En ole tuo kirjoittaja, mutta pidä omien lasteni isää luuserina. Erosta olen päässyt yli. Siitä en, että isä ei huolla lapsia, jätti elatuksen noin vain maksamatta eikä huolehdi mistään, mikä liittyy lapsiin.
Kaikenlaisten kanssa te teettekin lapsia.
Mieheni jätti minut ja lapsensa 10 kk sitten. Poika onneksi silloin 16v, nyt 17v. Asumme pojan kanssa vielä perheemme yhteisessä asunnossa. Asunto saatiin nyt velattomaksi, mutta myyntihän tässä on edessä, sillä kyllä mies omansa asunnosta (tietenkin) haluaa. Onneksi lapsi on noin iso, mutta sopivasti lapsilisä loppui, eikä mies maksa penniäkään mistään lapsen kuluista. Eikä tässä ole mitään vuoroviikkoasumisia tai joka toinen viikonloppu kuvioita. Mies on käynyt pojan kanssa pari kertaa elokuvissa ja syömässä. En jaksa taistella nyt mistään, koville ottaa muutenkin. Olisi kiva tietää mitä pojan päässä liikkuu, alkaa puheet isästä hieman muuttumaan. Olivat todella läheisiä ja olen tehnyt kaikkeni, että en puhu pahaa isästä, mutta surettaa että isällä on niin helppo jättää kaikki taaksensa. En olisi uskonut kun 30v yhdessä oltiin.
Ajattele niitä naisia, jotka hankkivat lapsen yksin.