Lue keskustelun säännöt.
Erovanhemmuus on niin hiton rankkaa!
16.02.2023 |
4 vuotta tätä takana. Kyllä se arki nyt jotenkin pyörii. Mutta lapsiviikoilla tuntuu ettei riitä mihinkään ja pakka on aina sekaisin. Lapsivapailla viikoilla on lapsia ikävä, huono omatunto ja lasten asettumisessa tänne menee aina pari päivää, koska isällään on ihan eri säännöt ja meininki kuin täällä. Inhottaa että puolet ajasta valinnat tekee joku muu kuin minä; lasten hoidon ja kasvatuksen suhteen.
Mitään uutta suhdetta ei voi edes ajatella tälläisessä tilanteessa. Ei se vaan ole kovin realistista. Eli yksin saa olla ja hiihtää tästä hamaan tulevaisuuteen.
Taloudellisesti koko ajan tiukkaa.
Ja ei, en olisi halunnut erota. Minut on vaan pakotettu elämään tätä elämää näin. N. 10 vuotta vielä jäljellä tätä...
Kommentit (38)
Jos haluat ainakin taloutesi sekaisin, eroa.
Jos haluat vakautta elämääsi, pysy siinä, vaikka aina ei olekkaan hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisitte yhdessä, niin sinä määräisit ihan kaiken miten lasten kanssa ollaan? Ei ihme, että erositte, jos olet noin tyranni.
No ainakin meillä minä päätin käytännössä kaikista lapsen päivittäisen elämän asioista suhteen aikana, kun lapsen isää ei kiinnostanut lapsiarkeen ylipäätään osallistua. On se jonkinlaisen itselleen sopivan isän roolin nyt eron jälkeen ilmeisesti sitten löytänyt.
t. ei-ap
Juuh, noin minunkin eksäni minusta puhuu. Johtuu siitä että hän olisi halunnut määritellä hyvän isyyden, ja käskyttää minua olemaan sellainen kuin hänen mielestään hyvä isä on. Omaan äitiyteen hän ei hirveästi kiinnittänyt huomiota.
Tosiasiassa lapet ovat aina olleet minulle tärkeintä maailmassa, ja eron jälkeen parasta oli kun sai rakastaa ja olla omien lasten kanssa niin kuin parhaaksi näki, eikä jatkuvan valvovan ja moittivan silmän alla.
Hyvä vanhempi ei voi olla sellainen joka ei laita housuihin mätsäävää paitaa päiväkotiin.
Semmoista se oli joo.
Et halunnut erota miehestä, mutta silti valitat hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ainakin taloutesi sekaisin, eroa.
Jos haluat vakautta elämääsi, pysy siinä, vaikka aina ei olekkaan hauskaa.
Huono parisuhde ei todellakaan tuo elämään välttämättä vakautta ja taloudellista turvaa. Oletko kuullut taloudellisesta hyväksikäytöstä? Joo, kyllä sitä tekee miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisitte yhdessä, niin sinä määräisit ihan kaiken miten lasten kanssa ollaan? Ei ihme, että erositte, jos olet noin tyranni.
No ainakin meillä minä päätin käytännössä kaikista lapsen päivittäisen elämän asioista suhteen aikana, kun lapsen isää ei kiinnostanut lapsiarkeen ylipäätään osallistua. On se jonkinlaisen itselleen sopivan isän roolin nyt eron jälkeen ilmeisesti sitten löytänyt.
t. ei-ap
Juuh, noin minunkin eksäni minusta puhuu. Johtuu siitä että hän olisi halunnut määritellä hyvän isyyden, ja käskyttää minua olemaan sellainen kuin hänen mielestään hyvä isä on. Omaan äitiyteen hän ei hirveästi kiinnittänyt huomiota.
Tosiasiassa lapet ovat aina olleet minulle tärkeintä maailmassa, ja eron jälkeen parasta oli kun sai rakastaa ja olla omien lasten kanssa niin kuin parhaaksi näki, eikä jatkuvan valvovan ja moittivan silmän alla.
Hyvä vanhempi ei voi olla sellainen joka ei laita housuihin mätsäävää paitaa päiväkotiin.
Semmoista se oli joo.
Ahaa, no teillä sitten niin. Ikävää, jos eksäsi valehtelee sinusta. Kaikissa tarinoissa on kaksi puolta yleensä.
Minä olin siis usein fyysisestikin lapsen kanssa ihan vain kahdestaan, kun miehellä oli lähestulkoon aina jotain tärkeämpää ja kiinnostavampaa tekemistä. Ei me juuri lapsen asioista riidelty, kun ei hän ollut ylipäätään paikalla ottaakseen mihinkään kantaa.
Onko syynä kuitenkaan erovanhemmuus?
Kuitenkin, on turhaa yleistää, että erovanhemmuus olisi automaattisesti tai aina rankkaa. Toki monilla on varmaan varsinkin alussa haasteita miten kaikki järjestyy ja lähtee sujumaan. Suurin osa eronneista kuitenkin pärjää ihan ok perheineen.
Omat vanhempani on aina asuneet erillään ja meillä homma toimi todella hyvin.
Toinen vanhempani asuu toisessa maassa, joten meillä ei luonnollisesti ollut mitään viikko-viikkosysteemiä, vaan kävin siellä lomilla ja pitkiä viikonloppuja ja toinen vanhempani kävi Suomessa. Toki varmaan asioita auttoi paljon se, että vanhemmat pystyi sopimaan kaiken keskenään, mutta niinhän sen aina pitäisi ollakin, että lapsen etu menee aina edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ainakin taloutesi sekaisin, eroa.
Jos haluat vakautta elämääsi, pysy siinä, vaikka aina ei olekkaan hauskaa.
Oih, jalkani aukeavat nyt!
*vips*
M78
Ymmärrän ap sinua todella hyvin! Ei kaikki eroa saamattomasta luuserista, jonka jälkeen elämä olisi jotenkin automaattisesti parempaa. Minä ainakin kaipaan kumppanuutta ja arjessa jaettua vastuuta kodista ja lapsista. Lasten kanssa yksin oleminen on välillä ihan hemmetin raskasta, eikä joustoa juuri ole esimerkiksi töiden suhteen. Itsekin olen niin kiinni arjen pyörityksessä, että illassa ei millään ehdi istua alas esimerkiksi avustamaan lapsia läksyissä. Sitä kun on aina vastuussa ruoasta, siivoamisesta, kuskauksista harrastuksiin yms. Ydinperheessä vastuu jakautui, jos ei tasaisesti, niin kuitenkin jakautui. Pystyi vaikka jäädä kotiin laittamaan ruokaa, kun toinen vei lapsia harrastuksiin. Tai uimahallireissun, lapsen synttärikutsun tai ylitöiden takia ei mennyt koko pakka sekaisin.
Ja silloin kun lapset ovat isällään, on helposti tosi tyhjä olo, ja tekemättömiä töitä joita kirimään töissä. Yksi lapsista ei juurikaan enää ikänsä puolesta siirry, kun ei ole halunnut kahta kotia. Itsellä ei siis "vapaata" juurikaan.
Ja ei, en olisi halunnut erota. Mies otti eron ja siirtyi uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et määräisi kaikesta vaikka ette olisikaan eronneet. Terveessä parisuhteessa asioissa tehdään kompromisseja, eli tällöinkin päättäisit ehkä juurikin puoliksi asioista, jos teillä on kerran eri näkemykset kodin säännöistä ja muusta.
Munkin mielestä oli paljon helpompaa sopia lapsiin liittyvistä asioista siinä arjen keskellä, kun asui yhdessä. Eron jälkeen on pitänyt ottaa huomioon paljon enemmän muuttuvia tekijöitä (kuten uusien kumppaneiden lomat ja mielipiteet) ja esimerkiksi jos jostain lapusta puuttuu toisen allekirjoitus, siihen liittyy aina ylimääräistä säätöä ja logistiikkaa. Meillä ei myöskään ollut kasvatuseroja yhdessä ollessa, mutta kummasti niitä on ilmennyt eron jälkeen. Usein lapset oireilevat ikävää tai kahden kodin erilaisia sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua todella hyvin! Ei kaikki eroa saamattomasta luuserista, jonka jälkeen elämä olisi jotenkin automaattisesti parempaa. Minä ainakin kaipaan kumppanuutta ja arjessa jaettua vastuuta kodista ja lapsista. Lasten kanssa yksin oleminen on välillä ihan hemmetin raskasta, eikä joustoa juuri ole esimerkiksi töiden suhteen. Itsekin olen niin kiinni arjen pyörityksessä, että illassa ei millään ehdi istua alas esimerkiksi avustamaan lapsia läksyissä. Sitä kun on aina vastuussa ruoasta, siivoamisesta, kuskauksista harrastuksiin yms. Ydinperheessä vastuu jakautui, jos ei tasaisesti, niin kuitenkin jakautui. Pystyi vaikka jäädä kotiin laittamaan ruokaa, kun toinen vei lapsia harrastuksiin. Tai uimahallireissun, lapsen synttärikutsun tai ylitöiden takia ei mennyt koko pakka sekaisin.
Ja silloin kun lapset ovat isällään, on helposti tosi tyhjä olo, ja tekemättömiä töitä joita kirimään töissä. Yksi lapsista ei juurikaan enää ikänsä puolesta siirry, kun ei ole halunnut kahta kotia. Itsellä ei siis "vapaata" juurikaan.
Ja ei, en olisi halunnut erota. Mies otti eron ja siirtyi uuteen suhteeseen.
Tuo juuri on minulle yksi rankimmista siinä arjessa, kun aamulla pitäisi jakautua sekä töihin että molemmat lapset saada aamutoimet läpi, sit töistä aina kauheella kiireellä kotiin, ruokaa pöytään, kuskaamaan harrastuksiin, koiran vieminen, läksyjen teko, siivoominen ne kaikki kun kaatuu yhdelle ihmiselle niin on siinä tekemistä, jaloissa pyörii väsyneet tai huomiota hakevat lapset. Yhdessä ollessa pystyi silti jakamaan tehtäviä, vaikka ei ne läheskään tasan silloinkaan menneet vaan itse tein suurimman osan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä oli paljon helpompaa sopia lapsiin liittyvistä asioista siinä arjen keskellä, kun asui yhdessä. Eron jälkeen on pitänyt ottaa huomioon paljon enemmän muuttuvia tekijöitä (kuten uusien kumppaneiden lomat ja mielipiteet) ja esimerkiksi jos jostain lapusta puuttuu toisen allekirjoitus, siihen liittyy aina ylimääräistä säätöä ja logistiikkaa. Meillä ei myöskään ollut kasvatuseroja yhdessä ollessa, mutta kummasti niitä on ilmennyt eron jälkeen. Usein lapset oireilevat ikävää tai kahden kodin erilaisia sääntöjä.
Meillä lapset on tosi paljon oireilleet eroa, isän uutta puolisoa (joka muutti heti luokse), ikävää sekä niitä muuttuneita sääntöjä ja rutiineja. Ja oireilevat nimenomaan minun luona. Ja se on kuulemma ihan normaalia, että lapset oireilee sille kuka on se kaikkein läheisin (väittäisin että minä olen, kun olen heidät pitkälti pienestä saakka hoitanut).
Isän on välillä ollut vaikeaa edes ymmärtää sitä, kuinka raskasta se elämä on ollut täällä päässä sen jälkeen kun hän päätti aloittaa elämän uuden naisen kanssa ja meidän piti vain sopeutua.
Eksän ei siis ollut maailman paras isä tai aviomies, mutta jos hän ei olisi pettänyt minua, olisimme varmaan vielä yhdessä kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei ole uusi suhde realistinen? Sinulla olisi aikaa uudelle puolisolle joka toinen viikko. Saisit uutta ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole uusi suhde realistinen? Sinulla olisi aikaa uudelle puolisolle joka toinen viikko. Saisit uutta ajateltavaa.
Ei kukaan ole kiinnostunut jos voin nähdä vain joka toinen viikko. Paitsi seksisuhde-mielessä, joka ei kiinnosta ollenkaan. Olen kyllä yrittänyt löytää kumppania.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole uusi suhde realistinen? Sinulla olisi aikaa uudelle puolisolle joka toinen viikko. Saisit uutta ajateltavaa.
Ei kukaan ole kiinnostunut jos voin nähdä vain joka toinen viikko. Paitsi seksisuhde-mielessä, joka ei kiinnosta ollenkaan. Olen kyllä yrittänyt löytää kumppania.
Ap
Minulla taas on kokemus siitä, että eronneet miehet olettavat, että kaikilla on viikko-viikko-systeemi ja kysyvät lapsivapaaviikoistani. Minulla ei ole säännöllistä lapsivapaata, se vasta miehiä karkottaa. Älä heitä kirvestä kaivoon, viikko-viikossa sinulla on yhtä paljon lapsivapaata kuin sinulla on sitä yh-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole uusi suhde realistinen? Sinulla olisi aikaa uudelle puolisolle joka toinen viikko. Saisit uutta ajateltavaa.
Ei kukaan ole kiinnostunut jos voin nähdä vain joka toinen viikko. Paitsi seksisuhde-mielessä, joka ei kiinnosta ollenkaan. Olen kyllä yrittänyt löytää kumppania.
Ap
Minulla taas on kokemus siitä, että eronneet miehet olettavat, että kaikilla on viikko-viikko-systeemi ja kysyvät lapsivapaaviikoistani. Minulla ei ole säännöllistä lapsivapaata, se vasta miehiä karkottaa. Älä heitä kirvestä kaivoon, viikko-viikossa sinulla on yhtä paljon lapsivapaata kuin sinulla on sitä yh-elämää.
Ei se auta, kun aina suhteen edetessä se kuitenkin alkaa toista rassaamaan että olen joka toinen viikko lapsissa kiinni. Tai sitten huomaan että se lipuu pelkäksi seksisuhteeksi, eikä miestä enää muu kiinnosta. Joten olen luovuttanut noiden mieshommien suhteen. Niistä on tullut itselle vaan ihan turhaa ja tarpeetonta lisästressiä tähän muutenkin stressaavaan tilanteeseen. Tarttisin miehen joka aidosti pystyy tukemaan minua ja hyväksyy lapset eikä sellaista ole löytynyt.
Jos joku unelmien prinssi kävelee vastaan niin sit. Mut muuten, ei ole enää edes prioriteeteissa suhteen etsiminen.
Ap
Jos tietäisit minkälaisesta henkilöstä on kyse, et epäilisi sanavalintaani. Ja on tehnyt minulle asioita, joista ei noin vain päästä yli, vaikka katkeruuden ruokkimista ja siinä kieriskelyä yritänkin välttää. Kaikki erot eivät johdu siitä, että liekki hiipui tai jotain vastaavaa, vaan joskus siellä voi olla tosi rankkoja juttuja taustalla. Tämä olisi hyvä pitää mielessä aina, kun kommentoi jonkun eroa.
En kuitenkaan halua avata asiaa tämän enempää, koska en halua puhua ihmisistä pahaa ja levitellä vuosia vanhoja juttuja. Ihmiset, myös luuserieksäni, ansaitsevat mielestäni uuden mahdollisuuden.