Lue keskustelun säännöt.
Tuore suhde, etäisyyttä 50km. Kauanko jaksatte kulkea tuota väliä?
16.02.2023 |
Tarkoitus ei ole keskustella näistä jotka ovat lapsissaan, harrastuksissaan, ystävissään tai urassaan kiinni 24/7 ja sitten vkonloppuisin mukavaa vähän tapailla tms toista ihmistä.
Puhun tilanteesta jossa halutaan oikeasti yhteinen elämä. Itse olen ollut tilanteessa jossa toinen haluaisi rampata tuota väliä aluksi 2 vuotta ja sitten katsoa yhteistä kotia. 2 vuotta ihmisen lyhyestä elämästä tuollaista välitila-elämää. En suostunut.
Kertokaahan tarinoita siitä että tullut näkemyseroja siitä kuinka kauan tuollainen etäisyyden kanssa eläminen on mielekästä.
Kommentit (52)
Eihän tuo ole matka eikä mikään jos autolla pääsee kulkemaan tai julkisia kulkee välillä hyvin :) Tuli mieleen että esim pk-seudulla matkat voi olla lyhyempiä mutta siirtymiseen menee silti sama aika mitä menee tuohon 50km jossain muualla. Tiedän ihmisiä jotka kulkee vähän tuota pidempääkin matkaa (noin 45min-1h) töissä päivittäin. Toki vaatii molemmilta vastaantulemista ja suhteen priorisointia samalla tavalla. Kai teillä jommankumman paikkakunnalta tai sieltä jostain väliltä voi joskus se yhteinen kotikin löytyä jos molemmat sitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 50km mahdoton ole. Tuon matkan hurauttaa kepeästi vaikka arki-iltaisinkin ja toisaalta moni kulkee päivittäin pidempääkin työmatkaa.
Ei se olekaan mahdoton siinä mielessä etteikö toista olisi mahdollista nähdä usein, jopa lähes päivittäin. Mutta on kuule yllättävän uuvuttavaa roudata kamojaan jatkuvasti toisen nurkkiin, nykyään lähes joka paikassa pk-seudulla etsiä parkkipaikkaa jota et välttämättä edes löydä. Koko ajan pitää inventoida jääkaapin sisältöä tarkemmin kun ei varmuudella tiedä minä päivinä ollaan missäkin. Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Olen ajanut päivittäin tuollaista matkaa parin kuukauden ajan kun odotin yksiön vapautumista opiskelupaikkakunnalla. Ja autoni oli 1200e maksanut romu. Hyvällä autolla ei olisi ongelma eikä mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 50km mahdoton ole. Tuon matkan hurauttaa kepeästi vaikka arki-iltaisinkin ja toisaalta moni kulkee päivittäin pidempääkin työmatkaa.
Ei se olekaan mahdoton siinä mielessä etteikö toista olisi mahdollista nähdä usein, jopa lähes päivittäin. Mutta on kuule yllättävän uuvuttavaa roudata kamojaan jatkuvasti toisen nurkkiin, nykyään lähes joka paikassa pk-seudulla etsiä parkkipaikkaa jota et välttämättä edes löydä. Koko ajan pitää inventoida jääkaapin sisältöä tarkemmin kun ei varmuudella tiedä minä päivinä ollaan missäkin. Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Jos ajatuksesi ovat tuollaisia niin eipä sillä suhteella olisi ollutkaan edellytyksiä - oli välimatka mikä tahansa.
Katso seuraavaksi sellainen heila, joka kiinnostaa ja johon jaksat panostaa.
Työmatkani on 30 km suuntaansa, eli matka ei ole mitään. Miesystävän luo parisataa kilometriä, pyrimme näkemään viikoittain, jos työvuorot ja -matkat vain sallivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Ehkä tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata alkaa mihinkään suhteeseen. Vaikka olisi ihan tavallinen suhde ilman mitään kulkemisia ja muita, mutta jos sitten jälkikäteen miettii, että kaksi vuotta hukkasin tuohonkin. Elä hetkessä!
50km.. toi on mun päivittäinen työmatka. Ihan kaksi kertaa päivässä ajelen tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteltiin kolme vuotta niin, että toinen ajoi 800 km viikoittain toiselta puolelta Suomea tänne ja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
50km.. toi on mun päivittäinen työmatka. Ihan kaksi kertaa päivässä ajelen tuon.
Mutta ajaisitko sen päälle vielä toiset 50 km per suunta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 50km mahdoton ole. Tuon matkan hurauttaa kepeästi vaikka arki-iltaisinkin ja toisaalta moni kulkee päivittäin pidempääkin työmatkaa.
Ei se olekaan mahdoton siinä mielessä etteikö toista olisi mahdollista nähdä usein, jopa lähes päivittäin. Mutta on kuule yllättävän uuvuttavaa roudata kamojaan jatkuvasti toisen nurkkiin, nykyään lähes joka paikassa pk-seudulla etsiä parkkipaikkaa jota et välttämättä edes löydä. Koko ajan pitää inventoida jääkaapin sisältöä tarkemmin kun ei varmuudella tiedä minä päivinä ollaan missäkin. Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Opettele suunnittelemaan! Niin tehdään kaikissa parisuhteissa. Älä roudaa kamoja ympäriinsä ja tee itsellesi selväksi, että nyt ole 2 vrk kumppanin luona, sitten 1 vrk kotona yksin, sen jälkeen kumppani tulee ainakin päiväksi jne. Älä tee parisuhteesta vankilaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Ehkä tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata alkaa mihinkään suhteeseen. Vaikka olisi ihan tavallinen suhde ilman mitään kulkemisia ja muita, mutta jos sitten jälkikäteen miettii, että kaksi vuotta hukkasin tuohonkin. Elä hetkessä!
Hetkessä elämistähän se yhteenmuuttaminen juuri on. Aletaan nyt elämään sitä yhteistä elämää, eikä sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Ehkä tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata alkaa mihinkään suhteeseen. Vaikka olisi ihan tavallinen suhde ilman mitään kulkemisia ja muita, mutta jos sitten jälkikäteen miettii, että kaksi vuotta hukkasin tuohonkin. Elä hetkessä!
Hetkessä elämistähän se yhteenmuuttaminen juuri on. Aletaan nyt elämään sitä yhteistä elämää, eikä sitten joskus.
Sinulla oli siis erilainen käsitys siitä, mitä parisuhteelta haluat. Ehkä löydät samanlaisen kumppanin. Mutta ei tuo ole mitenkään tavallinen ajatus, että heti muutetaan yhteen. Niin kuin näistä kommenteista täältä hyvin huomaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Ehkä tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata alkaa mihinkään suhteeseen. Vaikka olisi ihan tavallinen suhde ilman mitään kulkemisia ja muita, mutta jos sitten jälkikäteen miettii, että kaksi vuotta hukkasin tuohonkin. Elä hetkessä!
Hetkessä elämistähän se yhteenmuuttaminen juuri on. Aletaan nyt elämään sitä yhteistä elämää, eikä sitten joskus.
Kyllä me elämme yhteistä elämää, vaikka emme asu yhdessä. Puhumme päivittäin puhelimessa, vietämme paljon aikaa yhdessä. Ajatuksesi mukaan yhteiselämä voisi alkaa jonkin tietyn tapahtuman jälkeen , yhteen muuton, naimisiinmenon, omakotitalon ostamisen tai lapsen syntymän. Mutta kun emme tiedä viimeistä päiväämme, on elettävä tässä hetkessä niillä eväillä, mitä on. Ja vielä yritettävä nauttiakin, niistä onnen murusista, mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Ehkä tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata alkaa mihinkään suhteeseen. Vaikka olisi ihan tavallinen suhde ilman mitään kulkemisia ja muita, mutta jos sitten jälkikäteen miettii, että kaksi vuotta hukkasin tuohonkin. Elä hetkessä!
Hetkessä elämistähän se yhteenmuuttaminen juuri on. Aletaan nyt elämään sitä yhteistä elämää, eikä sitten joskus.
No vaan mietipä siten olis toinen luopunut asunnostaan, ehkä osasta kalusteita, oltais laitettu rahaa yhteisiin hankintoihin ja ehkä remonttiin, toisen kaverit ja harrastukset on kaukana. Sitten parin vuoden päästä ero, niin pari vuotta hukattu elämästä ja ties kuinka paljon rahaa hukattu! Eihän tuollaisella ajatusmaailmalla voi tehdä mitään, jos jälkikäteen miettii, että hukkaan meni vuodet ja rahat.
Häh, mulla on työmatka 50 kilometriä suuntaansa. Ajan sen aamuin illoin autolla ja vielä aika usein viikonloppunakin, koska siellä kaupungissa on kaupat, teatterit, elokuvateatterit...
Ei ole matka eikä mikään, hyvällä kelillä 35 minuuttia autolla.
Aika pieneksi menee valinnanvara, jos sen kumppanin pitäisi löytyä kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kotoa.
Riippuu ihan siitä, kuinka kiinnostava se toinen on, millaiset tunteet häntä kohtaan kehittyy, kuinka suuri on vetovoima ja miten hyvin suhde toimii. Itse asuin aikoinaan 4 vuotta eri paikkakunnalla seurustelukumppanin kanssa - sitten muutimme yhteen ja siitä muutaman vuoden kuluttua perustimme perheen.
Tuoreessa etäsuhteessa 50 km ei ole mikään matka. Jos jatkuvasti yhdessä ollaan niin muutamassa kuukaudessa muuttaa lähemmäs tai alkaa jopa suunnitteleen yhteen muuttoa.
Itsellä välimatka oli 34 km aluksi ja nyt se on yli 100 km, kun vaihdoin asuinkuntaa. Rakkautta riittää. Yhteen ei koskaan muuteta, kun niin eri toiveet on asumisen suhteen.
Eipä tuo 50km mahdoton ole. Tuon matkan hurauttaa kepeästi vaikka arki-iltaisinkin ja toisaalta moni kulkee päivittäin pidempääkin työmatkaa.