voi itkunitku!!!
Olemme yrittäneet raskautta jo 9kk ajan, ja ei ole tärpännyt :( Alan olla jo ihan masentunut.. No nyt sitten juuri tänään kun mieheni lähti reissuun, tikutin ja ovuloisin JUURIKIN NYT!!! Surettaa, jälleen menee yksi mahdollisuus ja haluaisimme jo niin kovasti lapsen :/
Kommentit (11)
Tai mene jonnekin, missä on miehiä.
ehdit vielä miettiä.. ota kaverisi/sukaisesi/tuttavasi pienet lapset vaikkapa vaan koko päiväksi hoitoon kotiisi, ja mieti sitten uudelleen...
koska kiertoni on ollut hyvin epäsäännöllinen, hyvä muutenkin päästä perille siitä koska n. yleensäkin ovuloin
että lapsia haluamme. Molemmat. Olemme olleet erittäin paljon lasten kanssa tekemisissä, joten realiteetit on kyllä selvänä. Yövälvomiset, itkuiset yöt ja päivät, kiukuttelut, uhmaiät, rahanmenot ym. olis kaikki tervetulleet tähän perheeseen, koska oma lapsi olis jotakin korvaamattoman ihanaa.
Sukulaisten lapsetkin on ihania, heitä olemme hoitaneet useinkin, joten jos voin rakastaa heitä niin paljon kuin rakastan, tiedän että omalle lapselle rakkautta tulisi rajattomasti.
ei oo todellakaan pitkä aika. Meillä meni lähes 6v.
meillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada lasta perinteisin keinoin. On se elämä vaan ihmeellistä, ei ne rahankeruuklinikatkaan aivan kaikkea näköjään tiedä!
ja clomeilla lopulta onnistui 2. kierrosta.
Ollaan molemmat jo pitkälle päälle 3-kymppisiä ja eka lapsi molemmille.
Tarkistuta onko endometrioosia. Jos on epäilyskin endosta, mene HETI hedelmällisyyshoitoihin. Niin minä tein, kun ei alkanut raskautta kuulua 3 kuukauteen.
Te kyllä onnistutte!!! :D
ja clomeilla lopulta onnistui 2. kierrosta.
Ollaan molemmat jo pitkälle päälle 3-kymppisiä ja eka lapsi molemmille.
Tarkistuta onko endometrioosia. Jos on epäilyskin endosta, mene HETI hedelmällisyyshoitoihin. Niin minä tein, kun ei alkanut raskautta kuulua 3 kuukauteen.
Te kyllä onnistutte!!! :D
ei oo todellakaan pitkä aika. Meillä meni lähes 6v.
No minä valitettavasti häviän sinulle, meillä meni vain viitisen vuotta. Mutta oletko kuullut empatiasta? Muistatko itse yhtään, miltä tuntui tuossa vaiheessa kun aloit tajuamaan, että se vauva ei ehkä tulekaan niin helposti kuin muille? Olisiko oloasi helpottanut siinä vaiheessa että joku tulee mitätöimään tunteitasi?
Ja vaikka tiedän että joillain menee 10:kin vuotta se oli elämäni pisin vuosi. Jäkeenpäin kyllä olen sitä mieltä että olimme paljon valmiimpia vauvaan kun oli tälläinen pidempi odotus aika. Kaksi seuraava tärpäsi sitten n. kolmessa kuukaudessa.
Ku mä menin ja nukahdin eilen illalla sohvalle, tänään ryntäsin aamulla töihin ja mies lähtee ennen ku kotiudun.. :( Mies oli vaan nostanut mut sohvalta sänkyyn, ei kuulemma raaskinut herättää.. Noh, kuukauden päästä sit.. Harmittaa nyt vaan kovasti, kun niin kauan jo yritetty ja kun se aika on niin lyhyt jolloin voi raskautua ja odotus muuten niiiin pitkä!!