Anopin mies tukisti lasta. Siitäpä muistui mieleen..

Sillon kauan kauan sitten, kuljin edellisen miehen äidin ja hänen miesystävän luona kylässä. Meillä oli lapset 1 ja 2,5 vuotiaat. Tämän miehen mielestä lapset eivät saaneet pitää ääntä ja kylässä pitäisi istua kiltisti paikallaan olohuoneen sohvalla.



Kyläilyt oli aina suurta tuskaa minulle. Mieheni yleensä jutteli keittiössä äitinsä kanssa ja minä pidin poikia sylissä ja lähellä ja tein kaikkeni, että olisivat hissukseen. Anopin mies istui lehden takana ja murahteli ja tuhahateli ja välillä vilkaisia lapsia vihaisen näköisenä.



Sitten vaan kerran päätin, että mulle riitti. En jatkanut enää kyläilyjä. Mitä järkeä on mennä kylään, jos koko ajan saat olla varpaillasi ja vaan odottaa, että pääsis jo pois täältä :D