Kuinka löytää oma paikkansa työelämästä loppuunpalamisten jälkeen?

Onko jäänyt hiilijalanjälki loppuunpalamisesta

Sen kun tietäisi. Itse pohtinut samaa. Opintolainaa useita tuhansia enkä ole edes perhettä voinut perustaa, koska olen kaikkeni antanut työelämälle.

Perustin oman yrityksen, koska työkokemusta on ja asiakkaitakin valmiina.

Niinpä. Kun työkyvyttömyyseläkkeellekään ei pääse. Masentaa, kun kaikkensa yrittää eikä siltikään kelpaa. Sairauslomaa kertynyt jo useita 300 pv jaksoja. Silti kuntoutustuki hakemukset hylätty. Työeläkeyhtiön mielestä olen työkykyinen. Mutta miten sitten löytää itselle sopiva työpaikka?

Kuivailit itseäsi kuvaillessasi ihmistyypin, joiden annetaan ellei jopa odoteta palavan loppuun. Ja kuitenkin pidetään korvaamattoman tärkeänä.

Ensiksi pitäisi levätä ja hoitaa itsesi kuntoon syyllisyyttä kantamatta.

Ehkä yrittäjyys olisi sitä missä saisi määrittää rajansa eikä ainakaan olisi niitä hyväksikäyttäjiä ja ilmapiirin pilaajia siinä vieressä koko aikaa.

Toivottavasti pääset hyvän langan päähän ja saat toteuttaa itseäsi alalla, jossa olet hyvä. Tsemppiä!

Työnhaku on kuin ostaisi sikaa säkissä. Työkulttuuri selviää vasta, kun on jo yrityksessä. Pitäisi olla joku portaali, jossa voisi lukea työntekijöiden rehellisistä kokemuksista ja työnantaja-arvioista.

Vierailija kirjoitti:

Kuivailit itseäsi kuvaillessasi ihmistyypin, joiden annetaan ellei jopa odoteta palavan loppuun. Ja kuitenkin pidetään korvaamattoman tärkeänä.

Ensiksi pitäisi levätä ja hoitaa itsesi kuntoon syyllisyyttä kantamatta.

Ehkä yrittäjyys olisi sitä missä saisi määrittää rajansa eikä ainakaan olisi niitä hyväksikäyttäjiä ja ilmapiirin pilaajia siinä vieressä koko aikaa.

Toivottavasti pääset hyvän langan päähän ja saat toteuttaa itseäsi alalla, jossa olet hyvä. Tsemppiä!

Kiitos. Ei kovin halutulta työntekijältä tunnu, kun on takana useita epäonnistumisia ja irtisanomisia. Nykyinenkin pomo haluaa päästä eroon. Kehotti hakemaan vähemmän stressaavaa työpaikkaa.

Yrittäjyyttä olen miettinyt, mutta se tuntuu liian suurelta riskiltä. Mitä jos en löydä asiakkaita tai palan siinäkin loppuun eikä saa edes työttömyyskorvausta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työnhaku on kuin ostaisi sikaa säkissä. Työkulttuuri selviää vasta, kun on jo yrityksessä. Pitäisi olla joku portaali, jossa voisi lukea työntekijöiden rehellisistä kokemuksista ja työnantaja-arvioista.

Onhan noita, esim. glassdoor. Tosin ne kokemukset on yrityksessäkin hyvin "paikallisia", riippuu ihan tiimistä, esimiehestä, lähimmistä työkavereista. 

Kuulostat täydelliseltä johtajalta. Sinun kaltaisia empaattista johtajia kaivattaisiin työelämässä. Ihan liikaa on kylmiä ja kovia vallanhimoisia johtajia, joiden takia moni voi huonosti työelämässä.

Kun työttömiä aina parjataan laiskoiksi ja tyhmiksi lusmuiksi, joiden työttömyys on omaa vikaa, niin tässä taas esimerkki, joka todistaa ihan päinvastaista.

Ei kuulosta normaalilta. Oletko varma, ettei loppuunpalamisten taustalta löydy jotain syytä, esim joku neurokirjon häiriö?

Kuulostaa siltä että haet suojatyöpaikkaa. Varmaan jotain vammaisten tukipalveluiden kautta, ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalilta. Oletko varma, ettei loppuunpalamisten taustalta löydy jotain syytä, esim joku neurokirjon häiriö?

Kaikenlaista olen pohtinut ja miettinyt, mikä minussa on vikana, miksi en kelpaa? Olen yrittänyt päästä neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta aina sanotaan, ettei voi olla, kun olen onnistunut kuitenkin opinnoissa.

Ap

Et löydä mitenkään. Tämän päivän työelämä on karua ja raakaa. Siellä ei yksilön jaksamista ja pärjäämistä ajatella, vaan pitää olla tehokas ja tuottava. Jos et pysty, niin paikallesi on kyllä tulijoita.

Näin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalilta. Oletko varma, ettei loppuunpalamisten taustalta löydy jotain syytä, esim joku neurokirjon häiriö?

Kaikenlaista olen pohtinut ja miettinyt, mikä minussa on vikana, miksi en kelpaa? Olen yrittänyt päästä neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta aina sanotaan, ettei voi olla, kun olen onnistunut kuitenkin opinnoissa.

Ap

Voihan se silti olla esim AD(H) D tai asperger. Tiedän joitakin, jotka ovat kompensoineet häiriötä älykkyydellään ja ahkeruudellaan ja pärjänneet opinnoissa, mutta työelämässä tullut seinä vastaan. Näistä ei ole tarpeeksi tietoa terveydenhuollossa ja siksi tutkimuksiin ihan liian vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Et löydä mitenkään. Tämän päivän työelämä on karua ja raakaa. Siellä ei yksilön jaksamista ja pärjäämistä ajatella, vaan pitää olla tehokas ja tuottava. Jos et pysty, niin paikallesi on kyllä tulijoita.

Näin se vaan menee.

Niin eli oikea paikka on työttömyyskortistossa? Melko kyyniseltä kuulostaa. Ei ole yhteiskunnankaan etu ensin tarjota kallis korkeakoulu ja sitten passittaa porukka työttömiksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ei sellaisia ole etenkään kaupallisella alalla, ellei ole mahdollisuutta päästä perheyritykseen. Tulijoita on liikaa. Ongelma on yhteiskunnan rakenteissa, ei sinussa.

Mites joku sihteerin homma julkisella puolella? Tai julkisen puolen hommat muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et löydä mitenkään. Tämän päivän työelämä on karua ja raakaa. Siellä ei yksilön jaksamista ja pärjäämistä ajatella, vaan pitää olla tehokas ja tuottava. Jos et pysty, niin paikallesi on kyllä tulijoita.

Näin se vaan menee.

Niin eli oikea paikka on työttömyyskortistossa? Melko kyyniseltä kuulostaa. Ei ole yhteiskunnankaan etu ensin tarjota kallis korkeakoulu ja sitten passittaa porukka työttömiksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ihmisiä on työttöminä tohtoritutkinnoillakin Suomessa. Valmiita urapolkuja ei ole kaikille. Oletettavasti olet nainen. Naisilla tilanne on monesti vaikeampi.

Vierailija kirjoitti:

Mites joku sihteerin homma julkisella puolella? Tai julkisen puolen hommat muutenkin?

Julkispuolella arvotetaan täsmäkokemusta. Onnea vain, jos meinaa päästä edes haastatteluun saakka ilman, että on jo julkispuolella entuudestaan. Hakijoita on usein... aika reippaasti.