Olenko säälittävä, jos laitan viestiä?
Tapailusuhde on nyt ilmeisesti päättynyt. Miehen kommunikaatio on ollut tosi poukkoilevaa. On tunteita ja ei tiedä onko riittävästi ja on myös vaikeita tunteita. Haluaa kuitenkin jatkaa tutustumista, mutta pyytää vähän siimaa. Sitten, kun en ole yhteyksissä niin ihmettelee miksi en ole. Eilen illalla laitoin lopulta viestin, että olisikohan meidän viisainta jättää tämä tähän? Mies ei ole klikannut viestiä auki, vaikka on ollut WhatsAppissa moneen kertaan.
Minun tunteet heräsivät ja olisin mieluusti jatkanut tutustumista, mutta en nyt millä tahansa ehdoilla. Olen useampaan kertaan kertonut mitä toivoisin. Olemme olleet samalla sivulla puheissa, mutta käytännössä emme ehkä niinkään.
Olen nyt täysin ymmälläni, että aikooko hän vastata vielä jotain vai jääkö tämä nyt näin. Jos ei tunnu hyvältä jatkaa, niin sittenhän on viisainta päättää tähän. Olisin toivonut, että hän olisi kertonut että mitä vaikeita tunteita hänellä on ja kertonut ihan rehellisesti miksi on käyttäytynyt niin ristiriitaisesti. Ei ole tarkoitus jäädä ikuisuuksiksi tivaamaan, mutta en käsitä mitä sellaista on tapahtunut että hommaa ei voida asiallisesti päättää ja sitten molemmat pääsevät myös jatkamaan omaa elämäänsä ilman, että jää vaivaamaan. Tai en tietenkään tiedä jääkö häntä vaivaamaan, mutta minua jää. On myös kurja jäädä odottelemaan, että laittaako hän vielä viestiä vai onko viestit viestitelty.
Onko ihan säälittävää laittaa viesti, että mulle jäi tästä kaikesta tosi hämmentynyt olo? Mua jäi mietityttämään ne vaikeat tunteet mua kohtaan tai tätä tilannetta kohtaan. Kysyisin voisiko hän vielä kertoa niistä tarkemmin, niin olisi helpompi jatkaa omaa elämää.
Kommentit (105)
Älä nyt uutta viestiä laita jos ei ole edellistäkään lukenut. Miestä ei selkeästi kiinnosta. Itsekin yritin tapailla miestä, joka ensin perui yhden tapaamisen. Seuraavalla kerralla hänestä ei kuulunut koko päivänä mitään vaikka lupasi ilmottaa. Kun jo kolmannen kerran torppasi tapaamisen vedoten kiireeseen niin sanoin, että annetaan olla. Oltiin siis kerätty tavata pari kertaa tuohon mennessä. Odottaminen on raastavaa, mutta anna miehen olla ja parempi jos yrität unohtaa hänet. Jos häntä kiinnostaa niin laittaa varmasti itse aktiivisesti viestiä.
Antaisin olla. Mies joko pyörittää jotain p-rinkiä tai muuten vain itseriittoinen välinpitämätön.
Minusta tuntuu että useampi mies on jättänyt viestin lukematta JOKSIKIN AIKAA jos aihe on ollut vaikea.
Mutta ovat kyllä sitten lukeneet sen ja vastanneet.
Odottele vielä! Ei välttämättä tarkoita mitään.
Tapaus on selvä. Mies yrittää pitää sua kaiken varalta, siis totuus on että et kiinnosta häntä tarpeeksi (varmaan ihan hyvä, hän ei kuulosta jees) ja hänellä on luultavasti monta lankaa tulilla. Hän pitää lankoja yllä, olet yksi lanka, ja jos muuta parempaa ei kehity, niin hän voi palata aiempaan lankaan. Toimintatapa. Pistä homma seis, riiputtaminen ei ole ok ja lankojen pitäminen eri suuntiin.
Olet nyt nähnyt hänen toimintapansa. Se ei tule muuttumaan, se on sidoksissa hänen luoneeseensa. Kaksi jahkaajaa ei ole hyvä. Sinä olet paneutunut nyt teidän juttuun diipisti, hänellä on yliote, sinä haluat lisää analyysiä kehiin tunteista, EI. Enemmän toimintaa, vähemmän jahkantaa, tässä vaiheessa. Vedä johtopäätös.
Et vastaa mitään hänelle tai laitat tuntosi mitä haluat sanoa, ettei jää vaivaamaan ja sitten sanot morjens, ei pidetä enää yhteyksiä, niin ei tule enää samaa looppia. Siirryt loogisesti ja lopulta myös tunteiden kanssa eteeenpäin.
Muutaman kuukauden olemme tapailleet. En ole havainnut mitään siihen viittaavaa, että hän olisi varattu. Tai olisi muita kierroksessa. On kyllä vähän haastavassa elämäntilanteessa. Ehkä ne vaikeat tuntemukset liittyvät osittain myös siihen. Lähinnä mietin itseäni. Minun olisi helpompi päästä eteenpäin, jos ymmärtäisin mitä tässä tässä oikein tapahtui. Syy voisi hyvinkin olla sellainen, että itsekin olisin sitä mieltä että jätetään tähän. Jäisi pois turhat spekuloinnit ja vatuloinnit. ap
Itsellä vastavia kokemuksia. Mies alkaa käyttäytymään epäjohdonmukaisesti, roikottamaan, poukkoilemaan.
Jossin vaiheessa pistän poikki. Laitan itse viestiä, luki hän sitä tai ei. Kerron, etten jaksa tällaista arpomista ja asia on loppuunkäsitelty. Sen jälkeen blokkaan kaikessa ja yritän siirtyä elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kuukauden olemme tapailleet. En ole havainnut mitään siihen viittaavaa, että hän olisi varattu. Tai olisi muita kierroksessa. On kyllä vähän haastavassa elämäntilanteessa. Ehkä ne vaikeat tuntemukset liittyvät osittain myös siihen. Lähinnä mietin itseäni. Minun olisi helpompi päästä eteenpäin, jos ymmärtäisin mitä tässä tässä oikein tapahtui. Syy voisi hyvinkin olla sellainen, että itsekin olisin sitä mieltä että jätetään tähän. Jäisi pois turhat spekuloinnit ja vatuloinnit. ap
Epäselvyys jää vaivaamaan, joskus ei vaan tule selvyyttä. Mutta toi miten nyt kirjoitit, niin sähän voisit laittaa hänelle tuon saman tekstin viestiin, se on selkeä ja ilman painetta jatkamiseen, jos hän on fiksu niin hän vastaa siihen jotain selittävää. Jos hän ei vastaa siihen mitään, niin sitten vaan hyväksyt, että hän ei halua tai pysty kommunikointiin. Ja sitten menet eteenpäin, koska tiedät että kommunikaatiota tarvitaan yhteyteen, siirrytte eteenpäin.
Anna olla. Ei tuosta suhdetta tule, mutta itsekunnioituksen voit vielä pitää.
Uskon, että tilanne rasittaa ja harmittaa. Kuitenkin monta kuukautta tapailitte. Mutta neuvoisin kanssa antamaan olla :( Ei tuosta mitään pysyvää tule. Klisee, mutta kun joku oikeasti potentiaalinen mies löytyy, niin asiat menee helpommin.
Ap:lle suosittelen Crappy Childhood Fairy -kanavaa Youtubesta ja sieltä parisuhteisiin, yksipuoliseen rakastumiseen, limerenssiin ym. liittyviä videoita.
Oletko nuori ja/tai melko kokematon parisuhdeasioissa? Jos mies todella haluaa sinut, se tulee kyllä selväksi eikä sitä tarvitse pähkäillä itsekseen. Silloin mies tekee kaikkensa, että pääsee näkemään sinua usein ja yhteydenpito on säännöllistä. Ei tule mitään kylmää-kuumaa-leikkiä tai päivien-viikkojen radiohiljaisuuksia. Lisäksi silloin miehen sanat ja teot ovat linjassa, eivät ristiriidassa keskenään.
"Ei ole tarkoitus jäädä ikuisuuksiksi tivaamaan, mutta en käsitä mitä sellaista on tapahtunut että hommaa ei voida asiallisesti päättää ja sitten molemmat pääsevät myös jatkamaan omaa elämäänsä ilman, että jää vaivaamaan."
Tässä on tapahtunut niin, että mies ei ole alun perinkään ollut kovin kiinnostunut sinusta (muussa kuin seksimielessä). Sinä olet ihastunut, ja seksin aiheuttama hormoniryöppy on sumentanut järkesi ja arvostelukykysi. Miehen satunnainen etäisyys ja harrastamansa kylmä-kuuma-leikki on koukuttanut sinut häneen entistä pahemmin, ja nyt sinulla on tuollainen traumasidos mieheen.
Ihmissuhteet eivät myöskään oikeasti toimi niin, että molemmat osapuolet istuvat puhumaan pöydän ääreen avoimesti ja rehellisesti ja sitten päädytään johonkin sopimukseen ja kaikki päättyy hyvin. Tuo on sellainen naiivi kuvitelma siitä, mikä olisi toimivaa ja loogista, mutta ihmiset eivät todellisuudessa ikinä toimi niin.
Lisäksi tuo, että vaadit mieheltä selvityksiä ja perusteluita, että voisit jatkaa elämääsi, on vain tekosyy vältellä vastuun kantamista. Nyt ikään kuin sälytät miehelle vastuun "suhteen" lopettamisesta, vaikka kaikki merkit huutavat, että homma ei toimi eikä tule paranemaan. Älä enää ota mieheen mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tilanne rasittaa ja harmittaa. Kuitenkin monta kuukautta tapailitte. Mutta neuvoisin kanssa antamaan olla :( Ei tuosta mitään pysyvää tule. Klisee, mutta kun joku oikeasti potentiaalinen mies löytyy, niin asiat menee helpommin.
Niin kai se on. Kun kaikesta tulee vaikeaa niin ei siitä mitään tule. Haluaisin vaan ymmärtää miksi tässä kävi näin. ap
Kokemuksella sanon, että aina siinä vaiheessa kun alkaa aprikoida että pitäisiköhän ja voisinkohan mä ottaa yhteyttä vai vaikutanko mä sitten säälittävältä/innokkaalta/ääliöltä jne niin se viesti/soitto pitää unohtaa.
Samoin pitää unohtaa koko se tyyppi.
Mies ei kykene avoimeen kommunikointiin ja vaikuttaa epävakaalta muutenkin. Älä tuhlaa enää sekuntiakaan aikaasi tuollaiseen venkoilijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tilanne rasittaa ja harmittaa. Kuitenkin monta kuukautta tapailitte. Mutta neuvoisin kanssa antamaan olla :( Ei tuosta mitään pysyvää tule. Klisee, mutta kun joku oikeasti potentiaalinen mies löytyy, niin asiat menee helpommin.
Niin kai se on. Kun kaikesta tulee vaikeaa niin ei siitä mitään tule. Haluaisin vaan ymmärtää miksi tässä kävi näin. ap
Ne merkit ovat olleet koko ajan ilmassa. Olet vain ollut sokea niille ihastuksen, seksin ja hormonien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tilanne rasittaa ja harmittaa. Kuitenkin monta kuukautta tapailitte. Mutta neuvoisin kanssa antamaan olla :( Ei tuosta mitään pysyvää tule. Klisee, mutta kun joku oikeasti potentiaalinen mies löytyy, niin asiat menee helpommin.
Niin kai se on. Kun kaikesta tulee vaikeaa niin ei siitä mitään tule. Haluaisin vaan ymmärtää miksi tässä kävi näin. ap
Hakee itseään. Sun tehtävänä ei toistan EI ole toimia miehen elämäntapa koutsina. Älkää sortuko terapeutin rooliin! Kohauta olkia ja kato uusi. Tätä deittaileminen on. Haetaan kunnes kohdataan.
Tässä on tapahtunut niin, että mies ei ole alun perinkään ollut kovin kiinnostunut sinusta (muussa kuin seksimielessä). Sinä olet ihastunut, ja seksin aiheuttama hormoniryöppy on sumentanut järkesi ja arvostelukykysi. Miehen satunnainen etäisyys ja harrastamansa kylmä-kuuma-leikki on koukuttanut sinut häneen entistä pahemmin, ja nyt sinulla on tuollainen traumasidos mieheen.
Ihmissuhteet eivät myöskään oikeasti toimi niin, että molemmat osapuolet istuvat puhumaan pöydän ääreen avoimesti ja rehellisesti ja sitten päädytään johonkin sopimukseen ja kaikki päättyy hyvin. Tuo on sellainen naiivi kuvitelma siitä, mikä olisi toimivaa ja loogista, mutta ihmiset eivät todellisuudessa ikinä toimi niin.
Lisäksi tuo, että vaadit mieheltä selvityksiä ja perusteluita, että voisit jatkaa elämääsi, on vain tekosyy vältellä vastuun kantamista. Nyt ikään kuin sälytät miehelle vastuun "suhteen" lopettamisesta, vaikka kaikki merkit huutavat, että homma ei toimi eikä tule paranemaan. Älä enää ota mieheen mitään yhteyttä. [/quote]
On varmasti ihan totta, että seksi ja läheisyys tekivät tepposet. Koska se tuntui niin hyvältä, niin katsoin liikaa muita asioita läpi sormien. Mutta jotenkin vain sellainen tunne, että tähän liittyy jotakin joka helpottaisi omaa eteenpäin pääsemistä. Juuri nyt tuntuu siltä, että en pysty keskittymään yhtään mihinkään, ahdistaa ja on tosi surullinen olo. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tilanne rasittaa ja harmittaa. Kuitenkin monta kuukautta tapailitte. Mutta neuvoisin kanssa antamaan olla :( Ei tuosta mitään pysyvää tule. Klisee, mutta kun joku oikeasti potentiaalinen mies löytyy, niin asiat menee helpommin.
Niin kai se on. Kun kaikesta tulee vaikeaa niin ei siitä mitään tule. Haluaisin vaan ymmärtää miksi tässä kävi näin. ap
Hakee itseään. Sun tehtävänä ei toistan EI ole toimia miehen elämäntapa koutsina. Älkää sortuko terapeutin rooliin! Kohauta olkia ja kato uusi. Tätä deittaileminen on. Haetaan kunnes kohdataan.
Tässä on melko varmasti kysymys siitä, että jollain tapaa hakee itseään. Ehkä jopa niin, että meidän yhdessäolo teki jonkun asian näkyväksi, joka hänen itsensä pitää käsitellä tai olla käsittelemättä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tilanne rasittaa ja harmittaa. Kuitenkin monta kuukautta tapailitte. Mutta neuvoisin kanssa antamaan olla :( Ei tuosta mitään pysyvää tule. Klisee, mutta kun joku oikeasti potentiaalinen mies löytyy, niin asiat menee helpommin.
Niin kai se on. Kun kaikesta tulee vaikeaa niin ei siitä mitään tule. Haluaisin vaan ymmärtää miksi tässä kävi näin. ap
Ne merkit ovat olleet koko ajan ilmassa. Olet vain ollut sokea niille ihastuksen, seksin ja hormonien takia.
Se on varmaankin ihan juuri näin. En ehkä sokea, mutta olen katsonut asioita läpi sormien. ap
Kuinka pitkään tapailitte? Onko mies mahdollisesti varattu, se voi vaikeuttaa tilannetta ja siitä johtuen hänellä on vaikeita tunteita.