Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu rahojen ainainen laskeminen ja pennin venyttäminen?
04.08.2010 |
Tottuuko siihen, että aina pitää laskea ruokaostoksillakin mikä tulisi halvimmaksi ja saisi silti suunnilleen tarvittavat ravintoaineet? Siihen ettei ikinä pääse matkustamaan ja vaatteet on kirppari- ja alelöytöjä? Harrastukset halpoja ja aina pitää kytätä hyviä saumoja säästää rahaa?
Kommentit (17)
Miehen palkasta lähes kaikki menee pakollisiin: asunto ja auto vakuutuksineen. Lopuilla sitten ruokaa, kirpparivaatteita, lääkäri- ja lastenhoitomaksuja... Kirpparilla käyn mielelläni, ja harvemmin edes haikailen uusia vaatteita, mutta olisi hienoa jos ruuan kanssa ei tarvitsisi pihistellä! Ja jos siellä kirpparilla ei tarvitsisi laskea rahjoja niin tarkkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä maitolitra maksaa, ja mulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut ns. rahapulaa eli olisin joutunut jättämään ostamatta jotain mitä haluaisin vaikka hetken mielijohteesta. Tilanne on tosin ymmärrettävä koska mies ja minä tienataan yhtä paljon ja pieneen lapseen ei juuri saa mitään kamalia summia kulumaan. Vähemmän meillä menee perheenä rahaa kuin minulla ennen lasta kun pääsin joka päivä kaupungille.
Minun tuloni siis opintotuki, mikä menee kokonaisuudessaan koulumatkoihin (eikä edes riitä)
Joo, kotoa kun muutin yksin, olin opiskelijana, kaikki rahan minkä sain meni vuokraan, ruokaan kk oli noin 50e, eikä sillä vaatteita tai koulukirjoja osteltu.
Tämän jälkeen raskausaika, jolloin elettiin pelkästään miehen tuloilla, mikä on todella ärsyttävää, koska ei toiselta voi kysyä rahaa mihinkään.
Sitten lapsen syntymän jälkeen mies jäi työttömäksi eikä saanut uutta työpaikkaa, noh sitä jatkui 2 vuotta, lasta hoidin kotona 3v.
Nyt mies sai väliaikaisesti töitä, todennäköisesti jäämässä työttömäksi, itse raskaana omasta tahdostani, koska kaksi lasta halusin. Miehen tämänhetkinen palkka riittää pelkästään laskuihin ja minun rahoistani hieman menee bensoihin ja loput ruokaan. Myös kelan hitaus rahapäätöksissä kismittää.
Jos mies jää nyt työttömäksi, eletään noin 1100e, (joista tosiaan yli puolet laskuihin) kuussa 3 henkeä.
Yritän vaan kestää ja ajatella, että tulevaisuudessa ollaan molemmat töissä, lapset isoja ja silloin varaa johonkin, toki samalla tässä myös menetän osan itseäni joka vuosi.
mitä maitolitra maksaa, ja mulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut ns. rahapulaa eli olisin joutunut jättämään ostamatta jotain mitä haluaisin vaikka hetken mielijohteesta. Tilanne on tosin ymmärrettävä koska mies ja minä tienataan yhtä paljon ja pieneen lapseen ei juuri saa mitään kamalia summia kulumaan. Vähemmän meillä menee perheenä rahaa kuin minulla ennen lasta kun pääsin joka päivä kaupungille.
Ei paljoa lohduta viestisi niitä joilla oikeasti on rahat tiukilla ihan arjessa ja aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies opiskelee opintotuella ja mun palkka 1400e/netto/kk. 1 lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuhlaamisesta ei osaa nauttia, vaan se tuntuu jotenkin väärältä.
Minullakin lapsuudenperhe oli pienituloinen ja se on ollut vain hyvä juttu, nimittäin opin säästäväisen asenteen. Moni suurituloisen perheen vesa on kovissa rahavaikeuksissa ja esim. opintotuki ei riitä mihinkään ja rahan hankkimiseksi tehdään hyvin kyseenalaisiakin töitä.
Eli todellakin vertailen aina ja kaikkialla hintoja! En kertakaikkiaan viitsi ostaa kalliimmalla mitään, minkä voi saada halvemmalla :) Esim. ruokakaupoissa hintaerot voivat olla todella suuria! Maitolitra maksaa toisaalla 85 centtiä ja siellä mistä mä ostan 65 centtiä.. Ja mitä kalliimpiin tuotteisiin mennään, sitä isommat säästöt saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten harmitti, kun puolivieraat ihmiset syyllisti, kun palasin äitiysloman jälkeen suoraan töihin. Mies jäi työttömäksi, ei millään työllistynyt ja minulla oli paikka odottamassa.
Aluksi meni ok. Tarkkaan laskettu, mitä on voinut ostaa ja lasten vaatehankinnat tehdään pääosin kirpparilta. Itsellenikin olen löytänyt kenkiä ja vapaa-ajan vaatteita todella halvalla.
Ajan myötä on alkanut ahdistaa, ahdistaa tosi pahasti. Miehen työttömyys jatkuu. On tehnyt keikkoja, mutta niistä tulevilla rahoilla on sitten uusittu kodinkoneita jne, eli eivät ole helpottaneet niin sanottua perusarkea, kuten ruokaostoksien tekoa. Olisi ihana joskus mennä kauppaan ja ostaa, mitä mieli tekee, eikä orjallisesti noudattaa listaa. Mutta lista on meille ehdoton, todettu että siten säästää ruokakuluissa. Suunnittelen ruokalistan useammasi päiväksi eteenpäin, olisi kiva käydä kaupassa useammin ja tehdä tehdä ruokaa, mitä päätetään aamulla; että hei "paistetaanko illalla lohta?".
Alkuun sitä ajatteli, että kyllä tämän jaksaa, kunhan mies saa taas töitä. Nyt tosiaan tätä jatkunut jo monta vuotta ja mua katkeroittaa sekin, että kaverit ja työkaverit (sama palkka) käy ruokatunneilla ostelemassa alennusmyynneistä itselleen kaikkea kivaa. Mä en voi! Tai voisin, mutta sitten jäisi jotain lastenhankintoja tekemättä :(.
Muut käy ulkona lounaalla ja mulla on useimmiten eväät jne.
En tiedä kauanko jaksan...
Eli kun käyn ruokakaupassa, ostan jotain pientä extraa AINA; vaikkapa lehden tai uutta kylpyvaahtoa tai karkkia jne. Siis JOKA kerta.
Lisäksi, aina kun käyn kaupungilla, ostan jotain. Siis tyyliin hennesiltä paidan ja body shopista luomivärin tms. pientä jota en tarvitsisi mutta siihen menee kuukausitasolla tosi paljon rahaa.
Se on tosi ärsyttävää, ensinnäkin olisi kivaa jos olisi vähemmän turhia romuja. Toisakseen, jos en tekisi pieniä heräteostoja, olisi varaa ostaa jotain isompaa, mitä oikeasti haluaisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottuu ja vaikka ei aina tarttis nykyään laskeakaan niin tulee laskettua automaattisesti ;-)
Matkustaminen tulee meille turhan kalliiksi, mutta ei olla kyllä hirveästi kaipailtukaan isompia reissuja.
Käyn paljon kirppareilla, se on lempipuuhaani :-)
Säästäminen on kyllä vaikeaa pienistä tuloista ja se harmittaa aika ajoin. Kaikki menee mitä tuleekin.
joskus.Minun ei ole tarvinnut koskaan laskea minkään hintaa. Olen tottunut lapsesta asti siihen, että me ja kaikki tutut käymme vähintään 2 kertaa vuodessa ulkomailla. On mökki, missä ollaan loppulomat.
Ei tarvitse odottaa alennusmyyntejä ja kirpputorille en kyllä ikinä menisi. Kerran kävin ovella, mutta haisikin niin pahalle.
Kiitos ap. aloituksesta. Oli ihan valaisevaa lukea, että on oikeasti ihmisiä, jotka ei pysty matkustamaan ulkomaille joka vuosi ja joutuvat käyttämään ihan oikeasti kirppareita. Olen luullut, että niitä käyttää vain nämä vihreät hörhöt, jotka haluaa pelastaa maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan puutteen voi hyvin naamioida ekoloogisuudeksi; voi hyvillä mielin sanoa, ettei haluta matkustaa, vaikkei todellisuudessa olisi varaa edes Ruotsin risteilyyn.
Samoin kirppareilla käyminen on nyt niin pop, vaikka tuskin siellä vieläkään käy muut kuin köyhät ja hippihörhöt.
joskus.Minun ei ole tarvinnut koskaan laskea minkään hintaa. Olen tottunut lapsesta asti siihen, että me ja kaikki tutut käymme vähintään 2 kertaa vuodessa ulkomailla. On mökki, missä ollaan loppulomat. Ei tarvitse odottaa alennusmyyntejä ja kirpputorille en kyllä ikinä menisi. Kerran kävin ovella, mutta haisikin niin pahalle. Kiitos ap. aloituksesta. Oli ihan valaisevaa lukea, että on oikeasti ihmisiä, jotka ei pysty matkustamaan ulkomaille joka vuosi ja joutuvat käyttämään ihan oikeasti kirppareita. Olen luullut, että niitä käyttää vain nämä vihreät hörhöt, jotka haluaa pelastaa maailman.
Et voi olla noin tollo. Minä tunne yhden suomen rikkaimman perheen tytön ja hän ainakin tietää nuo asiat erittäin hyvin.
Täällä myös yksi rahan ympärillä elämän pyörimiseen kyllästynyt. Itse olen erittäin pihistä perheestä, joten lapsuus meni kyllä todella tarkan markan hengessä. Kaikki tehtiin itse ja jos ei voinut tehdä, sitä ei tarvinnut. Leivät, jugurtit, voit, vaatteet, hiustenleikkuut yms. Mihinkään ei saanut käyttää rahaa ja kaikki käytettäväksi kelpaava säästettiin. 80-90-luvun maatalossa oli tiukkaa rahasta. Kesät kyökittiin vihannespenkkien kimpussa ja marjoja poimittiin. Opiskeluaika oli samanlaista mutta kesätöistä jäi onneksi vähän säästöönkin. Kun sitten vihdoin valmistuin, oli lasten vuoro. Kun ensimmäinen äitiysloma alkoi, miehen oli pakko vaihtaa alaa ja opinnot yliopistossa kesti 6 vuotta. Eli tarkan rahan aika jatkui. Muut matkusti, osti vaatteita, pleikkaa yms. Oli pakko vieda pienet hoitoon ja mennä töihin, opintotuesta ja hoitorahasta ei perheen laskuja maksettu. Nyt tilanne on onneksi vähän helpompi mutta vielä näen punaista jos mies tuo kaupasta sämpylää, hilloa, jugurttia, viiliä, niin selkärangassa tuo itse tekeminen on, mutta kun aika ei enää riitä kaikkeen ja kun ei ole ihan pakko kaikkea itse tehdä. Tsemppiä, tulevaisuudessa toivottavasti helpottaa.
Lapsuudenperhe oli köyhä, meillä ei ikinä ollut kuin vähän halpisleluja, äiti ompeli itse vaatteet edullisista kankaista. Ikinä ei reissattu ja sain harrastaa vain ilmaisia juttuja. Sen jälkeen lähdinkin opiskelemaan ja yhtä kitkutusta oli opiskeluvuodet tietenkin. Opintojen jälkeen olin pari vuotta töissä ennen lapsen syntymää, mutta silloin säästin kotihoitoaikoja varten eli oli myös kitkuttelua. Sen jälkeen kotona kotihoidontuella: tiukkaa! Kun nuorin lapsi oli noin 2v, mies jäi työttömäksi ja kun lapsi oli 3v mies aloitti opiskelut ja minä menin töihin. Nyt eletään mun palkalla 2200e/kk/brutto ja miehen opintotuella, 2 aikuista ja 2 lasta, kitkuttelua on, vielä ainakin 2,5 vuotta!
On tähän aika tottunut, joskus ärsyttää kyllä kun ei ole varaa ikinä mihinkään ylimääräiseen ja pakollisten kanssakin on tiukilla ja ehkä eniten ärsyttää se että osa ihmisistä arvottaa muita varallisuuden ja ulkoisten statusmerkkejen perusteella.