Miten voi olla mahdollista että jokaisella lapsellani on neuropsykiatrinen häiriö
Kolme lasta ja kaikilla enemmän tai vähemmän häiriötä. Vanhimmalla, jo yliopisto-opiskelijalla, todettu adhd ja saa lääkitystä. Keskimmäisellä (7.luokkalainen) on todella vaikea asperger ja lääkitys. Nuorimmaisella (4.luokkalainen) on adhd ja lääkitys.
Eletään ihan hyvää elämää vaikka ajoittain on hankalaa. Yksinhuoltajana on tietysti suuri vastuu että hommat pysyy hanskassa. Mietin vain että mitä ihmettä, miten tämä voi olla mahdollista? Mietin että jos tämä on jotenkin minun syytäni, että olen aiheuttanut lasten vaikeudet. Olen saanut joiltakin opettajilta ja muilta ammattilaisilta suoria vihjauksia että lapset ovat vain laiskoja ja en valvo tarpeeksi hyvin läksyjä yms. Onneksi nuo ihmiset ovat harvalukuisia, mutta kyllähän sitä jää miettimään.
Kommentit (64)
Oletko koskaan mitannut D-vitamiinitasoasi?
Periytynyt jomman kumman vanhemman puolelta. Adhd:n ja autismin periytyvyys on vahvaa.
Perintötekijät, tavalla tai toisella.
Puolisoni sisarusparvella kaikilla neuropsykiatrinen tai as (tai molemmat) diagnoosina. Ovat siis 40+ joten ei tod minkään trendin aikana diagnosoituja. Heillä oli ehjä lapsuudenperhe, anoppi ja appi korkeakoulutettuja ja omaan aikaansa oikein hyviä kasvattajia. Kolmesta sisaruksesta kaksi oikeinkin pitkälle koulutettuja ja kaikki pärjää hyvin elämässään.
Ei näitä aiheuteta. Näiden kanssa pärjäämiseen voi vaikuttaa, se on sit toinen juttu.
Niin no, esim. sikiöajan d-vitamiinivajeen epäillään altistavan autismikirjon häiriöille. Osin voi olla myös perinnöllistä. Tai jotain kemikaalialtistuksen aiheuttamaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät autismi yms. ole äidin tai muidenkaan aiheuttamia, tämä väite on todistettu vääräksi jo kymmeniä vuosia sitten.
Millainen isä lapsilla on? Jomman kumman vanhemman perimässä tulee näitä häiriöitä, joskus jopa molempien. Silloin lapsen riski sairastua on tosi suuri.
Meillä on kaksi lasta, joista molemmilla asperger, ja eri liitännäisdiagnoosit lisäksi. Itse olen neurotyypillinen, mutta mieheni erikoinen käytös selittyi tällä- ja kun aloin vähän penkomaan, sieltä löytyikin koko suku täynnä asseja! Omalla sisaruksellani on jotain, minkä voisi ehkä tänä päivänä laittaa ylivilkkauden piikkiin. Tämä ominaisuus on periytynyt toiselle lapsistamme.
Miksi oletat ap:n olevan nainen, kun sitä ei aloituksessa kerran mainittu?
Käytitkö kosmetiikkaa tai hiusvärejä raskauden aikana tai imettäessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö kosmetiikkaa tai hiusvärejä raskauden aikana tai imettäessäsi?
En syyttele, kysyn vain. Menneelle ei voi mitäään.
Vierailija kirjoitti:
Perintötekijät, tavalla tai toisella.
Puolisoni sisarusparvella kaikilla neuropsykiatrinen tai as (tai molemmat) diagnoosina. Ovat siis 40+ joten ei tod minkään trendin aikana diagnosoituja. Heillä oli ehjä lapsuudenperhe, anoppi ja appi korkeakoulutettuja ja omaan aikaansa oikein hyviä kasvattajia. Kolmesta sisaruksesta kaksi oikeinkin pitkälle koulutettuja ja kaikki pärjää hyvin elämässään.
Ei näitä aiheuteta. Näiden kanssa pärjäämiseen voi vaikuttaa, se on sit toinen juttu.
Tämä ihmetyttää: jos he ovat pärjänneet hyvin, niin miksi he ovat hakeneet diagnoosin? Millä oireilla? Missä vaiheessa diagnoosi on haettu ja saatu, pari vuotta sitten vai milloin?
Mun suvussa, tai miehen suvussakaan tietääkseni ei ole adhd tai autismia kellään, mutta kaksoset syntyivät keskosena, ja toisella keskittymisen häiriö, jonka oletan johtuvan nimenomaan keskosuudesta. Mutta, olen varmasti ollut raudanpuutteinen ja myös deen puutteinen raskausaikana, koska olen sitä edelleen. Uskon että mun puutokset ovat vaikuttaneet myös lapsiini.
Kieltämättä olen vihainen suomalaiselle "maailman parhaalle" neuvolasysteemille, ettei näistä varoiteta paremmin ja käsketä syömään rautaa ja deetä, ja tietysti folaattia, ja seurata niitä arvoja. Korkeintaan sivulauseessa mainitaan, mutta ei sanota kuinka tärkeää se oikeasti on, ja että viitearvot ovat vain alarajat, eivät hyvät tulokset.
Onko lapsilla isää, minkä verran osallistuu?
Perimä on syynä.
Ap voi kantaa noita samoja ominaisuuksia resessiivisenä eli ne eivät näy hänessä itsessään, mutta puhkeavat sitten sopivan yhdistelmän (puolison sukukartta) kautta lapsissa näkyviin.
Muutenkin, kun mietitte miten teistä ja lapsista tuli sellaisia tai tälläisiä, niin kannattaa huomioida minimissään kaikki isovanhemmat ja mielummin laajemminkin suvun ominaisuuksia. Siitä saa jo ilman tutkimusta jonkinlaista käsitystä mikä on luonteen puolesta mahdollista ja ehkä myös odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintötekijät, tavalla tai toisella.
Puolisoni sisarusparvella kaikilla neuropsykiatrinen tai as (tai molemmat) diagnoosina. Ovat siis 40+ joten ei tod minkään trendin aikana diagnosoituja. Heillä oli ehjä lapsuudenperhe, anoppi ja appi korkeakoulutettuja ja omaan aikaansa oikein hyviä kasvattajia. Kolmesta sisaruksesta kaksi oikeinkin pitkälle koulutettuja ja kaikki pärjää hyvin elämässään.
Ei näitä aiheuteta. Näiden kanssa pärjäämiseen voi vaikuttaa, se on sit toinen juttu.
Tämä ihmetyttää: jos he ovat pärjänneet hyvin, niin miksi he ovat hakeneet diagnoosin? Millä oireilla? Missä vaiheessa diagnoosi on haettu ja saatu, pari vuotta sitten vai milloin?
Itse ainakin tulkitsin heidän saaneen diagnoosit lapsena.
Neuropsykiatriset häiriöt on usein periytyviä. Minä sain diagnoosin aikuisena ja heti selittyi se, miksi sukuni on täynnä dopamiininhakuisia toilailijoita. Monella on sata rautaa tulessa ja alkoholin kanssa läträtään tuon tuosta. Ammatit, opinnot, yritykset, harrastukset, työpaikat ja jopa asuinmaatkin vaihtuu salamannopeasti. Eikä siis vain nuoremmilla, vaan ihan keski-ikäisilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Perintötekijät, tavalla tai toisella.
Puolisoni sisarusparvella kaikilla neuropsykiatrinen tai as (tai molemmat) diagnoosina. Ovat siis 40+ joten ei tod minkään trendin aikana diagnosoituja. Heillä oli ehjä lapsuudenperhe, anoppi ja appi korkeakoulutettuja ja omaan aikaansa oikein hyviä kasvattajia. Kolmesta sisaruksesta kaksi oikeinkin pitkälle koulutettuja ja kaikki pärjää hyvin elämässään.
Ei näitä aiheuteta. Näiden kanssa pärjäämiseen voi vaikuttaa, se on sit toinen juttu.
Miten ihmeessä ja miksi heillä sitten on diagnoosi, jos pärjäävät mainiosti? Ilmeisesti saaneet diagnoosit vielä ajoissa. Minut on tod diagnosoitu "trendin aikana", koska pääsin ylipäänsä tutkimuksiin vasta 35+ vaikka haasteita oli hemmetisti lapsuudesta asti. Yleisesti ottaen olen myös harmistunut siitä, että hyvin pärjäävät tukkivat julkista terveydenhuoltoa saadakseen diagnoosin, VAIKKA pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsilla isää, minkä verran osallistuu?
Ei osallistu mitenkään. Isällä ollut uusi perhe jo kauan, edellisestä yhteydenotosta on seitsemisen vuotta.
Ap
Joko sinä olet vienyt heitä jokaiseen mahdolliseen tutkimukseen saadaksesi heille diagnoosit jotta saisit tuet ja muut, tai olet aivan surkea kasvattaja.
Älä tee enempää lapsia. Meiltä muilta loppuvat rahat.
Vierailija kirjoitti:
Joko sinä olet vienyt heitä jokaiseen mahdolliseen tutkimukseen saadaksesi heille diagnoosit jotta saisit tuet ja muut, tai olet aivan surkea kasvattaja.
Älä tee enempää lapsia. Meiltä muilta loppuvat rahat.
Suksi kuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintötekijät, tavalla tai toisella.
Puolisoni sisarusparvella kaikilla neuropsykiatrinen tai as (tai molemmat) diagnoosina. Ovat siis 40+ joten ei tod minkään trendin aikana diagnosoituja. Heillä oli ehjä lapsuudenperhe, anoppi ja appi korkeakoulutettuja ja omaan aikaansa oikein hyviä kasvattajia. Kolmesta sisaruksesta kaksi oikeinkin pitkälle koulutettuja ja kaikki pärjää hyvin elämässään.
Ei näitä aiheuteta. Näiden kanssa pärjäämiseen voi vaikuttaa, se on sit toinen juttu.
Miten ihmeessä ja miksi heillä sitten on diagnoosi, jos pärjäävät mainiosti? Ilmeisesti saaneet diagnoosit vielä ajoissa. Minut on tod diagnosoitu "trendin aikana", koska pääsin ylipäänsä tutkimuksiin vasta 35+ vaikka haasteita oli hemmetisti lapsuudesta asti. Yleisesti ottaen olen myös harmistunut siitä, että hyvin pärjäävät tukkivat julkista terveydenhuoltoa saadakseen diagnoosin, VAIKKA pärjäävät.
Ihme jankkaaja. Ehkä he eivät aina pärjänneet niin hyvin? Ehkä matkan varrella on ollut haasteita. Selkeästi tässä paistaa läpi sinä sinä sinä ja mitä muilla on on sinulta pois.
Eivät autismi yms. ole äidin tai muidenkaan aiheuttamia, tämä väite on todistettu vääräksi jo kymmeniä vuosia sitten.
Millainen isä lapsilla on? Jomman kumman vanhemman perimässä tulee näitä häiriöitä, joskus jopa molempien. Silloin lapsen riski sairastua on tosi suuri.
Meillä on kaksi lasta, joista molemmilla asperger, ja eri liitännäisdiagnoosit lisäksi. Itse olen neurotyypillinen, mutta mieheni erikoinen käytös selittyi tällä- ja kun aloin vähän penkomaan, sieltä löytyikin koko suku täynnä asseja! Omalla sisaruksellani on jotain, minkä voisi ehkä tänä päivänä laittaa ylivilkkauden piikkiin. Tämä ominaisuus on periytynyt toiselle lapsistamme.