Huonoissa ystävyyssuhteissa pitkään olleet: Mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheessa?
Kommentit (16)
Myöhästeli joka kerta. Lompakko unohtui tai ei ollutkaan rahaa maksaa jo tilattuja ruokia tai juomia.
Tarjosi kai mielestään minulle apua, mutta samalla suhde perustui outoon dynamiikkaa, jossa hän pysyi etäisenä analysoijana. Minusta tehtiin avuton ja myös viihdykettä.
Oli outo seksuaalinen vire (molemmat naisia).
Määräily. Alkoi neuvoa pyytämättä.
Kaikki omat salaisuudet pitää jakaa vilpittömästi mutta omiaan ei suostu kertomaan tai keksii päästä.
Palvelusten yksipuolisuus. Hän ei olisi ikinä nähnyt vaivaa vuokseni, mutta minä venyin.
Miten tuollaiseen tilanteeseen ajautuu, että huonosta ystävyydestä kehittyy pitkäaikainen?
En edes oikeasti tiedä mitä se suhde oli. Olimme parhaita ystäviä mutta koska olen ollut miellyttäjäpersoona se saattoi pitkän aikaa vaikuttaa siltä, että se oli aitoa ystävyyttä. Kyllähän hänesti välitin ja aina on sydämessäni jollain tavalla koska arvokkaita kokemuksia meillä oli mutta en vain enää kestänyt sitä, että pilkkasi jatkuvasti minua ja muita.
Aina pyysi jotain, oli liian utelias ja luki esimerkiksi viestejäni salaa. Keksi kaikenlaisia tarinoita ja dramatisoi paljon asioita ihmisten välillä. Sai paljon kuohuntaa aikaiseksi ja oli kuuntelijana ihmissuhteitta sekä "opastajana". Loppupeleissä sekoitti vain ihmisten asioita enemmän valheillaan ja käytti näitä kuulemiaan asioita hyväkseen. Loukkaantui aina helposti ja halusi omistaa, myöhemmin puhui aina kaikista ystävistään kahvipöydässä pahaa ja ivaili kun kaveri lähti. Myös minusta varmasti puhui väriteltyjä satujaan. Oli olevinaan kaikkien kaveri ja mitä hurmaavin ihminen mutta ykskaks draamavaihde päälle, nautti siitä julmetusti.
Joskus sitten heräsin siihen ja tajusin, että nyt tässä hommassa ei vaan voi olla kaikki kunnossa ja suhde hiipui. Itse en kestänyt sitä mustavalkoista ajattelua ihmisten suhteen ja draamanhakua.
Aina myöhässä. Sanoi että tulee kohta. Odotutti yli tunnin. Kohta. Olin vielä nuori, enkä tajunnut. Tavaroita katos, vaatteita lainattiin eikä palautettu. Sitten aloin miettiä kolmekymppisenä oliko mulla edes kavereita. Oli, mutta ne joiden kanssa eniten vietin aikaa, olivat useita vuosia "kavereitani" ja kohtelivat todella huonosti. Tuntuu että on jotain vikaa tai tosi huono tuuri. Ja tuntuu siltä ettei mulla koskaan ole ollut oikeita kavereita. Pettyneet fiilikset.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen tilanteeseen ajautuu, että huonosta ystävyydestä kehittyy pitkäaikainen?
Sitä vain yrittää ja yrittää. Toivoo, että toisen käytös paranee.
Vaikeat mielenterveysongelmat. Yritin jaksaa vuosia, mutta lopulta oli myönnettävä, että en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Aina myöhässä. Sanoi että tulee kohta. Odotutti yli tunnin. Kohta. Olin vielä nuori, enkä tajunnut. Tavaroita katos, vaatteita lainattiin eikä palautettu. Sitten aloin miettiä kolmekymppisenä oliko mulla edes kavereita. Oli, mutta ne joiden kanssa eniten vietin aikaa, olivat useita vuosia "kavereitani" ja kohtelivat todella huonosti. Tuntuu että on jotain vikaa tai tosi huono tuuri. Ja tuntuu siltä ettei mulla koskaan ole ollut oikeita kavereita. Pettyneet fiilikset.
Jep, ihan samanlaisia kokemuksia minullakin tuosta ystävästäni. Kun kasvoimme aikuisuuteen niin tällaiset piirteet vain korostuivat. Harmittaa, että tämä ihminen sitoi niin paljon muita ihmisiä ympärilleen ja piti peliä, että kun häntä aloin kyseenalaistamaan niin siinä sivussa meni kaikki muutkin suhteet kun oli samat kaverit. No, olen nykyään yksin enkä ole osannut aikuisena enää muodostaa läheisiä ystävyysuhteita.
- kommentti 8.
Ihminen, jolla oli hyvin jyrkät ja ehdottomat mielipiteet kaikesta. Alussa se ei vielä niin ärsyttänyt, mutta ajan kanssa kun alkoi tulla pyytämättömiä neuvoja joka asiaan, alkoi tympäistä. Silti joustin liian pitkään ja yritin sopeutua. Lopulta oli pakko vetää rajat ja suojella itseään.
Toinen oli sinänsä hyvä ystäväni monta vuotta, mutta jossain vaiheessa ihan yllättäen veti välit poikki, selitystä ei oikein tullut. Kyllä se tuntui tosi pahalta, mutta halusin korjata välimme. Puolen vuoden päästä hän otti yhteyttä ja minä olin ikävä kyllä liian naiivi hänen suhteensa. Oltiin ystäviä vielä pari vuotta, kunnes hän lopullisesti (jälleen ilman todellista selitystä) lopetti ystävyytemme sähköpostitse. Se oli niin törkeää, että totesin hänelle, että tämä oli nyt tässä. Sinänsä hän oli lopettanut muitakin ihmissuhteitaan siinä, joten mikä lie kriisi ollutkin taas päällä, mutta enää en jaksanut venyä ja ymmärtää. Toivon hänelle hyvää, mutta pitkään hänen käytöksensä satutti syvästi.
Eli pitkä vastaus kysymykseen, mutta jotkut hyvätkin ystävät muuttuvat ajan kanssa, eikä aina parempaan suuntaan. En siitä huolimatta ole antanut periksi ihmisten suhteen, vaikka poltinkin näppini pahasti pari kertaa.
Ystävyytemme oli lyhyt, mutta ripustautuminen, aavistuksen lapsellinen somekäytös ja mt-ongelmat. Ajattelen helpolla että "pitää ymmärtää, ei se varmaan tarkoittanut" jne. Itse kun olen kärsinyt ahdistuksesta, niin sitä kai luulee helposti että muiden mt-ongelmatkaan nyt _niin_ ihmeellisiä ole. No, kyllä ne vaan voi olla ihan liikaa.
Kyseisen henkilön ympärillä tuntui olevan paljon narsisteja niin työssä kuin vapaa-ajalla.
Olisi pitänyt soida hälytyskellot heti, koska kuten jossain vaiheessa ystävyyssuhteisiin tulee luontaisia erimielisyyksiä, hän otti sen hyvin vahvasti itseensä ja myöhemmin olen kuullut olevani narsisti.
Tosin, saman kokemuksen ansiosta pääsin eroon myös ennakkoluuloista ihmisiä kohtaan, joita en itse tunne hyvin. En enää anna liian isoa painoa muiden ihmisten mielipiteille toisista ihmisistä. Eräskin hänen mainitsemansa narsisti on ihan riivitöntä seuraa. Hän on vahvatahtoinen toki ja varmasti sanoo oman mielipiteensä, mutta ei se kenestäkään narsistia tee.
Muiden hyväksikäyttö mitä en voi sietää. Koskaan ei kutsunut sen luokse, meille itseään kutsui. Sanoi ettei tykkää lapsestani ja antoi kasvatusohjeita 5 lapsen äidille (itse lapseton). Jätin yhteydenpidon. Joskus laittaa viestiä mihin vastaan jotain mutta kotiini en päästä enää vaikka on yrittänyt ehdottaa.
Etsi minusta jatkuvasti vikoja, kyvytön huomaamaan, että hänkin teli virheitä ja syy ei aina ole toisen.