Ahdistus kuolemasta ja "elämän tarkoituksesta."

löytää usko Jeesukseen Kristukseen. Et tule kuolemaan yksin ja kuolemassa vain ihmisen kuoret kuolevat, ei sielu, jos olet löytänyt Hänet elämääsi.



Uskon löytämällä elämäsi laatuu paranee paljon ja voisin sanoa, että tuollaiset ajatukset jäävät sinulta heti pois, kun ymmärrät uskon merkityksen.

löytää usko Jeesukseen Kristukseen. Et tule kuolemaan yksin ja kuolemassa vain ihmisen kuoret kuolevat, ei sielu, jos olet löytänyt Hänet elämääsi.

Uskon löytämällä elämäsi laatuu paranee paljon ja voisin sanoa, että tuollaiset ajatukset jäävät sinulta heti pois, kun ymmärrät uskon merkityksen.

Uskontoahan tähän vielä kaivataankin... hänellä on jo ongelmia, lisää ei kaivata.

Kyllä nuo hihhulit vaan ovat äkkiä paikalla -kuin pedot haaskalla.

löytää usko Jeesukseen Kristukseen. Et tule kuolemaan yksin ja kuolemassa vain ihmisen kuoret kuolevat, ei sielu, jos olet löytänyt Hänet elämääsi.

Uskon löytämällä elämäsi laatuu paranee paljon ja voisin sanoa, että tuollaiset ajatukset jäävät sinulta heti pois, kun ymmärrät uskon merkityksen.

Uskontoahan tähän vielä kaivataankin... hänellä on jo ongelmia, lisää ei kaivata.

Kyllä nuo hihhulit vaan ovat äkkiä paikalla -kuin pedot haaskalla.

että tulis ainakin yksi vastaus, jonka mukaan jumala on ratkaisu kaikkeen.

En vaan pysty uskomaan jumalaan, vaikka voisin todellakin uskoa, että se poistaisi ahdistukseni. Jotenkin se on vaan liian loogista, että kuolemaa ja kaikelle syytä etsivät ihmiset ovat keksineet itselleen helpotuksen..

-ap

ahdistuskohtauksia tulee monille. Se liittyy lapsesta tulevaan vastuuseen johon harva on oikeasti valmiiksi valmis vaikka niin kuvittelisikin, van vastuuseen pitää kasvaa. Joskus ne menevät ohi itsestään. TOiset tarvitsevat jotain lääkettä ja terapiaa. Jotkut pakenevat kuvitelmaan omasta täydellisyydestä ja projisoivat kaikki ongelmansa muihin - heistä tulee yleensä sietämättömiä besserwissereitä av-tyyliin. Kolmansilla se menee ohi kun tulee joku "oikea ongelma".



Mä en tiedä, mihin näistä luokista sä kuulut. Yllä on kuitenkin joitain vaihtoehtoja, joita kannattaa vältellä (besserwisseriyttä) ja joitain joita en sinulle toivo (oikeita ongelmia). Tähän VOI joillain määrätietoisilla ihmisillä auttaa myös se, että ihan vain päättäväisesti kieltäytyvät miettimästä kuolemaa (tai mikä se pakkoajatus onkin) ja ajattelevat, että vaikka kuolisinkin niin juuri näin haluaisin elää - tai järjestävät elämänsä selliseksi että juuri niin haluaisivat elää ennen kuolemaansa.

ahdistuskohtauksia tulee monille. Se liittyy lapsesta tulevaan vastuuseen johon harva on oikeasti valmiiksi valmis vaikka niin kuvittelisikin, van vastuuseen pitää kasvaa. Joskus ne menevät ohi itsestään. TOiset tarvitsevat jotain lääkettä ja terapiaa. Jotkut pakenevat kuvitelmaan omasta täydellisyydestä ja projisoivat kaikki ongelmansa muihin - heistä tulee yleensä sietämättömiä besserwissereitä av-tyyliin. Kolmansilla se menee ohi kun tulee joku "oikea ongelma".

Mä en tiedä, mihin näistä luokista sä kuulut. Yllä on kuitenkin joitain vaihtoehtoja, joita kannattaa vältellä (besserwisseriyttä) ja joitain joita en sinulle toivo (oikeita ongelmia). Tähän VOI joillain määrätietoisilla ihmisillä auttaa myös se, että ihan vain päättäväisesti kieltäytyvät miettimästä kuolemaa (tai mikä se pakkoajatus onkin) ja ajattelevat, että vaikka kuolisinkin niin juuri näin haluaisin elää - tai järjestävät elämänsä selliseksi että juuri niin haluaisivat elää ennen kuolemaansa.

kuolemaa, puhumasta siitä jne. välttelen ihan mitä tahansa asiaa mikä sivuuttaa sitä. Toivon mukaan se auttaa. Oon kyllä huomannut sen, että mitä huonommin mulla menee mieheni kanssa niin sitä vähemmän ajattelen kuolemaa..

eli taidan olla sitä tyyppiä , jolla menee ohi oikeiden ongelmies tullessa vastaan. Tosin seesteisinä kausina tuo kuolema-asia on palannut aina.

on ap. :)

jos keskityt välttelyyn, keskityt oikeastaan ajatukseesi kuolemasta. Keskity sen sijaan siihen, että ajattelet oikein tarmomkkaasti jotain muuta.



Toivottavasti ei kuitenkaan tule mitään oikeita ongelmia, vaikka ne viekin ajatukset muualle.

No varmaan siks, et tehään hulluna duunia ja ootetaan lomia ;) (tältä alkanu tuntua)



Kuolemaa olen miettiny usein sen jälkeen, kun rakas tätini kuoli vuonna -85. Silloin tavallaan aukes, et me kuollaan kaikki ja se on lopullista. Sitten kuoli äiti -88 ja nyt meni isä 4 vuotta sitten. Olen siis sukupuun vanhin sisarieni kanssa.



Joskus katselen omia lapsia ja ajattelen, että nuokin kuolee joku päivä. Karmivaa ajatella, että millainenhan on kenenkin kohtalo :(



Sitten omaa ihoa katson ja tiedän, että tämä vielä mätänee montussa, tai oikeasti toivon, että saan polttohautauksen. Mutta jompi kumpi kuitenkin.



Ajoittain mua ahdistaa hirveästi, mutta olen myös pitkiä aikoja ajattelematta koko asiaa.



Itselläni vanhin lapsi on 19 vuotias, eli tämä ei ole ainakaan esikoisen syntymän aiheuttama hetkellinen reaktio.



Mutta muistan kyllä aina, että olen kuolevainen. Koitan elää sen mukaan.

ja ottaa niistä selvää, siksi me ihmiset juuri erotumme eläimistä, koska meillä on kyky ajatella, suunnitella tulevaa, miettiä menneitä. Meillä on kyky rakastaa nauttia musiikista, taiteesta ja vaikka hyvästä ruuasta ja vauvan tuoksusta.

Ihminen on sellainen.. Ja sitten tulin uskoon. Elämä ei ole yhtä hallelujan huutoa, mutta tiedän ,että elämän tarkoitus löytyi. Kukaan ei oo pelotellu, eikä ole tarvinnut sen jälkeen pelätä. Toki tällaiset asiat alkaa ihan eritavalla mietityttää, kun lapsi syntyy ja kuuluukin siihen ihan normaalina. Mutta tulee varmasti aika myöhemminkin, että Jumala kutsuu sua...jos nytkin on . Paljon onnea ja rakkautta elämääsi. Toivottavasti vapaudut tuosta piinasta.

Minullakin on ollut vähän vastaavaa ahdistusta esikoisen syntymän jälkeen. Olen saanut neuvolan kautta keskusteluapua ja se on auttanut jonkin verran. Itselleni nämä tuntemukset tulivat täytenä yllätyksenä, mutta kuuluvat kai vanhemmaksi kasvamiseen ja siihen suureen elämän muutokseen, jonka lapsi tuo tullessaan. Oletko kysynyt neuvolasta apua?

mun kuolemanpelkoni lähti kyllä sillä kun tulin uskoon ja löysin Jeesuksen:)ja mun pelko oli kauheeta yleensä ympäri vuorokauden ja myös siis unissa.mutta noin vain se katosi kokonaan tullessani uskoon.

mäkin olen uskovainen, mutta kehotan sua tutustumaan logoterapiaan, koska se sopii kaikille maailmankatsomuksesta riippumatta. Siis Viktori E. Frankl ja hänen ajatuksensa. ydin on siinä, että kaikki elävät tarkoituksellista elämää. Ja ihmisen tarkoitus löytyy siitä, että rakastaa ja auttaa muita ihmisiä.



Itse lisään vielä tähän Max Schelerin ajatuksia varsinkin rakkauden järjestyksestä, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on hänelle ominainen rakkauden järjestys=asiat joita rakastaa. Tästä voi mielestäni mennä siihen, että miettii, mitkä ovat omat vahvuudet ja intohimon kohteet. Ja käyttää niitä sitten muiden ihmisten ja ihmiskunnan hyväksi.



Tietty hyvä, jos tämän lisäksi uskoo Jumalaan& Jeesukseen, mutta edellä mainitullakin pääsee jo näissä elämän tarkoitus/merkityskysymyksissä pitkälle.

ja oon kyllä itse uskossa. Mut ei se tätä ongelmaa ratkaise, koska Jumalahan olisi voinut järjestää kaiken paljon helpommin ja mukavammin kaikkien kannalta ilman tätä maallista elämää.

Sen sijaan elämällä on mun mielestäni vain ja ainoastaan biologinen tarkoitus ja se on jatkuminen. Olemme täällä osana luonnon kiertoa ja tuottaaksemme sopivan määrän jälkeläisiä, jotka jatkavat hekin osana samaista kiertoa.

Kaikki tämä

me ihmiset juuri erotumme eläimistä, koska meillä on kyky ajatella, suunnitella tulevaa, miettiä menneitä. Meillä on kyky rakastaa nauttia musiikista, taiteesta ja vaikka hyvästä ruuasta ja vauvan tuoksusta.

on vain sattumaa, josta voimme ja josta kannattaa nauttia, mutta joka ei ole mikään itsetarkoitus tuon biologisen rinnalla. Me elämme ja sitten kuolemme ja muutumme madonruoaksi, siinä se tarkoitus on. Muut on pelkkää ekstraa ja satunnaista nautintoa.

en ole kysynyt neuvoa.. oon ajatellut kyllä.



Minun mielestäni usko ratkaisee sen mitä pelkään kuolemassa. Elämäntarkoitusta se ei ehkä ratkaise, mutta usko sais kyllä pelot kaikkoamaan.

En vaan pysty siihen.



-ap

rupeaisi uskomaan ikuiseen elämään kuoleman jälkeen, niin pitäisi myös uskoa, että voikin joutua helvettiin. Ja mistä sen tietää, mitä kaikkea pitää tehdä, ettei sinne joudu, kaikki ottavat yleensä uskonnoista vain sen, mikä sopii omaan elämäntilanteeseen. Lisäksi voi ruveta uskomaan ihan väärään olentoon ja siksi kärventyä ikuisissa tuskissa.

rupeaisi uskomaaniankaikkiseen elämään... ei se usko siihen sua taivaaseen vie, JEESUS sanoi että HÄN on tie totuus ja elämä EI OLE muuta tietä ISÄN luo,lukekaa UUSI TESTAMENTTI. Eikä usko yksin riitä vaan täytyy olla kuuliainen JEESUKSELLE sanoo RAAMATTU.