Vihaan lapseni parasta kaveria, jonka vanhemmat ovat ihania
Pännii, että en ole aikoinani tajunnut miten tässä tulee käymään, vaikka kaikki merkit ovat alusta asti olleet ilmassa.
Vanhemmat ovat hyviä ystäviäni ja lapset ovat hyviä ystäviä keskenään, mutta sietämättömämpää, pilalle hemmoteltua, kitisevää, ylimielistä, ilkeää ja tasapainottomampaa pikku-prinsessaa en ole koskaan tavannut. Puhuu kaikille ilkeästi ja ylimielisesti, vinkuu heti jos ei saa kaikkea mitä haluaa, esim. lastani leikkimään samaa leikkiä kuin hän haluaa.
Vanhemmat palvelevat yötä päivää ja ovat niin kovin empaattisia, jos lapsella on puoltakaan sekuntia vähääkää paha mieli. Kakara ei viitsi edes takkia päälle itse laittaa, kun äiti on aina laittanut.
Pikku-prinsessalle tulee syksyllä kova koulu kun ekaluokka alkaa.
Kommentit (81)
En ole ikinä tavannut aikaisemmin tuon ikäistä kakaraa, joka kuvittelee, että hänellä on oikeus puhua kenelle tahansa aikuiselle ihan mitä huvittaa. Säälin lasta, koska se ei ole hänen vikansa, eikä hänestä muut lapset pidä. Tiedän monta lasta, jotka eivät halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Vihaan lasta, koska hän on todella ilkeä meille ja lellipentu.
Hän tulee meille kuin olisi todellakin prinsessa ja me hänen alamaisiaan, joiden ainoa tehtävä on palvella häntä loputtomiin ja alistua kaikkiin hänen oikkuihinsa. Jos emme tottele, hän huutaa, itkee ja sättii. Ihan tavallista on, että hän haukkuu minua tyhmäksi. Sellainen vieras on todella rasittava ja käy hermoon.
ap
Kyllähän maailma opettaa, mutta se koulu on kova.
Vanhemmat on idiootteja.
rakkauden hedelmä, jolle vanhemmilla on ollut antaa tarpeeksi aikaa ja materiaalista hyvää! Säälihän se on useampilapsisia perheitä, joissa joutuu vähän jo sietämään odottamista ja sitä, että maailma ei pyörikään oman navan ympärillä.
Kunniaan yksilapsisuus ja vanhempien jakamaton huomio!
Curling-vanhemmat ja lapsityrannit - Järkevän kasvattajan käsiki
Hougaard, Bent
Onnellisen lapsuuden takaaminen on jokaisen vanhemman toive. Niinpä lapsuus usein putsataan puhtaaksi esteistä ja ongelmista kuin curling-rata, jota pitkin lapsi liukuu vaikeuksitta kehdosta päiväkotiin ja kouluun. Mitään ei puutu, mutta mitään ei myöskään vaadita. Oppiiko näin erinomaisesti palveltu lapsi koskaan kestämään oikeita vastoinkäymisiä?
Tanskalaisen psykologin Bent Hougaardin mielestä monessa perheessä tehdään todellinen karhunpalvelus, kun kaikesta neuvotellaan ja päätetään pelkästään lapsen ehdoilla. Kiireiset ja työn rasittamat vanhemmat päästävät samalla itsensäkin liian helpolla. He eivät osaa tai uskalla asettaa lapsilleen järkeviä rajoja, mutta lopputuloksena lapset eivät kunnioita sen enempää omia vanhempia kuin toisia lapsiakaan.
on juuri tuollainen.
Oma tyttäreni kokee sen todella raskaana, mutta kun kysyn että miksi hän sitten edes kaveeraa sellaisen ihmisen kanssa, sanoo hän että tämä kyseinen tyttö alkaa itkeä eikä aio puhua hänelle enää sen jälkeen.
Sattumalta juuri tämä yksilö meidän lapsista on niiiiin kiltti ja herkkäkin, ettei hän oikeastaan voi mitään.
Tämä kaveri kieltää meidän tytöltä muut kaverit vaikka itse kyllä saattaa kaveerata muiden kanssa.
Onneksi kesäloma on tarjonnut tauon tässä "ystävyyssuhteessa" ja meidä tyttö on saanut kaveerata mielin määrin muiden ikäistensä tyttöjen kanssa.
Kyseisen hemmotellun lapsukaisen vanhemmathan ovat juuri tuollaisia miellyttäviä ja lempeitä ihmisiä mitä ap. sanoi.
Mutta kohtahan se koulu taas alkaa...
olen kirjoittanut tästä jo toiseenkin ketjuun. AP:n kuvaus kuulostaa karmealta, hirveä kakara ja hirveän typerät vanhemmat, mutta taas kerran annetaan ymmärtää, että ainoat lapset ovat aina hirviöitä. Vaikka kersa olisi millainen, ei häntä voine perheen lapsiluvusta sentään panna tilille?
Itselläni oli AP:n kuvaileman tyyppinen kaveri lukiossa, nelilapsisen perheen kuopus. Kenellä tahansa on mahdollisuus/riski kasvaa hirveäksi, jos vanhemmat eivät kasvata. Olin siis itse ainoa lapsi, mutta minulle opetettiin alausta saakka muiden huomioimista, ja perille meni.
olen kirjoittanut tästä jo toiseenkin ketjuun. AP:n kuvaus kuulostaa karmealta, hirveä kakara ja hirveän typerät vanhemmat, mutta taas kerran annetaan ymmärtää, että ainoat lapset ovat aina hirviöitä. Vaikka kersa olisi millainen, ei häntä voine perheen lapsiluvusta sentään panna tilille?
Itselläni oli AP:n kuvaileman tyyppinen kaveri lukiossa, nelilapsisen perheen kuopus. Kenellä tahansa on mahdollisuus/riski kasvaa hirveäksi, jos vanhemmat eivät kasvata. Olin siis itse ainoa lapsi, mutta minulle opetettiin alausta saakka muiden huomioimista, ja perille meni.
kuvailemasi tyttö on lapsesi paras kaveri?? Eikö löydy muitakaan kavereita?
mutta meidän perheessä on huonompi palvelu, ihan tarkoituksella. Aina kun näen kyseisen prinsessan, meillä palvelu tarkoituksella huononee entisestään. Itse pitää laittaa takkia naulaan, siivota huonetta, voidella leipää, laittaa kengät pois jne. Enkä ikinä lähde siihen, että ostaisin lapselle KAIKEN mitä se haluaa tai yleensä leluja kuin erikoistapauksissa. En myöskään osta niin paljon vaatetta, että aina saisi käyttää vain niitä ihkuimpia vaan joskus ne lojuu pyykkikorissa. Meillä ei myöskään koskaan aikuisille puhuta rumasti, varsinkaan muille aikuisille. Äidille nyt voi vähän kiukutella, mutta siitäkin huomautetaan.
Meillä myös vieraat ottaa ruokaa ensin ja joskus mä en leiki tai tee miten lapsi haluaa tai juokse välittömästi auttamaan, kun kengät nauhat on solmussa tai yksinkertaisen paapo lasta koko ajan muutenkaan.
Meillä myös riidat sovitaan ja pyydetään nätisti ANTEEKSI. Ei kiljuta suoraa huutoa, että mulla on paha mieli, heitellä tavaroilla ja rikota asioita, jotta päästäisiin sanomasta sitä ja lopulta päästä kuin koira veräjästä.
Meillä myöskin tulee rangaistuksia. Ei saakaan jotain esim. karkkipäivää tai lelut voi jäädä jäähylle. Ei niin, että painetaan kaikki villaisella, että vain kultsupallerolla ei olisi enää paha mieli ja se lopettaisi sen korviavihlovan huutamisen.
ap
Ja oikeasti me olemme hyviä ystäviä vanhempien kanssa. Vähän myös sen takia, että se vaan on tapa ja niin helppoa lähteä jonnekin kun aikuiset saa jutella ja lapset "pitää seuraa" toisilleen.
Sääli vain, että omani on ruvennut joustamaan liikaa...
Ja oikeasti me olemme hyviä ystäviä vanhempien kanssa. Vähän myös sen takia, että se vaan on tapa ja niin helppoa lähteä jonnekin kun aikuiset saa jutella ja lapset "pitää seuraa" toisilleen.
Sääli vain, että omani on ruvennut joustamaan liikaa...
mutta meidän perheessä on huonompi palvelu, ihan tarkoituksella. Aina kun näen kyseisen prinsessan, meillä palvelu tarkoituksella huononee entisestään. Itse pitää laittaa takkia naulaan, siivota huonetta, voidella leipää, laittaa kengät pois jne. Enkä ikinä lähde siihen, että ostaisin lapselle KAIKEN mitä se haluaa tai yleensä leluja kuin erikoistapauksissa. En myöskään osta niin paljon vaatetta, että aina saisi käyttää vain niitä ihkuimpia vaan joskus ne lojuu pyykkikorissa. Meillä ei myöskään koskaan aikuisille puhuta rumasti, varsinkaan muille aikuisille. Äidille nyt voi vähän kiukutella, mutta siitäkin huomautetaan.
Meillä myös vieraat ottaa ruokaa ensin ja joskus mä en leiki tai tee miten lapsi haluaa tai juokse välittömästi auttamaan, kun kengät nauhat on solmussa tai yksinkertaisen paapo lasta koko ajan muutenkaan.
Meillä myös riidat sovitaan ja pyydetään nätisti ANTEEKSI. Ei kiljuta suoraa huutoa, että mulla on paha mieli, heitellä tavaroilla ja rikota asioita, jotta päästäisiin sanomasta sitä ja lopulta päästä kuin koira veräjästä.
Meillä myöskin tulee rangaistuksia. Ei saakaan jotain esim. karkkipäivää tai lelut voi jäädä jäähylle. Ei niin, että painetaan kaikki villaisella, että vain kultsupallerolla ei olisi enää paha mieli ja se lopettaisi sen korviavihlovan huutamisen.
ap
Ainoan lapsen voi siis kasvattaa yleisesti ottaen hyvin käyttäytyväksi!
Sitä vain m ietin, että jos AP on niin hyvä ystävä lapsen vanhempien kanssa, niin voisiko asiasta vähän keskustella? Rauhallsesti tietysti.
T. 9/10
kyseessä voi olla myös persoonallisuuspiirre? Meinaan itse tiedän saman perheen lapsia, joista yksi on itse joustavuus ja toinen karmea primadonna. Arvelisin että kyseessä on tietynlainen autistinen piirre lapsessa, eli kyvyttömyys nähdä asioita toisten ihmisten kannalta. Ajan kanssa se piirre kehittyy ja kypsyy, mutta tämä empatian määrä ei suinkaan ole kaikilla ihmisillä sama eikä siihen päästä aina loistavallakaan kasvatuksella.
kaverillani 3 lasta, joista tämä nuorin on hyvä kaveri oman lapseni kanssa. Mikä prinsessa ja drama queen, argh. kaikki pitää sujua hänen pillinsä mukaan ja huomio aina hänessä.
Mä olen surutta tehnyt selväksi, että meillä on meidän säännöt. Meillä ei draamailla, meillä tulee typerästä käytöksestä rangaistus niin omille kuin vieraillekin. Jos ei meillä osata käyttäytyä, puhua nätisti tai totella, niin meille ei enää pääse.
Tuntuu, että alkaa mennä perille. Ensin ajattelin, että lapsi ei enää ikinä puhu mulle ja pitää mua ihan noitata, mutta loppujen lopuksi asia on lapselle ok ja juttelee ja höpisee mulle ihan iloisesti. Se prinsessa tarvitsi vaan rajat...
kaverillani 3 lasta, joista tämä nuorin on hyvä kaveri oman lapseni kanssa. Mikä prinsessa ja drama queen, argh. kaikki pitää sujua hänen pillinsä mukaan ja huomio aina hänessä.
Mä olen surutta tehnyt selväksi, että meillä on meidän säännöt. Meillä ei draamailla, meillä tulee typerästä käytöksestä rangaistus niin omille kuin vieraillekin. Jos ei meillä osata käyttäytyä, puhua nätisti tai totella, niin meille ei enää pääse.
Tuntuu, että alkaa mennä perille. Ensin ajattelin, että lapsi ei enää ikinä puhu mulle ja pitää mua ihan noitata, mutta loppujen lopuksi asia on lapselle ok ja juttelee ja höpisee mulle ihan iloisesti. Se prinsessa tarvitsi vaan rajat...
Hyvää työtä jaksat tehdä!
mutta itse en ainakaan ole koskaan nähnyt kuin "kasvattamalla" tämmöiseksi tehtyjä lapsia.
ja en ole ap.
meillä yksi tämmöinen prinsessa hallitsee koko pihapiiriä. tekisi mieli läimäistä aina kun näkeekin koko otusta. tosi lapsellista ja huonoa käytöstä minulta - tiedän.
en ymmärrä mihin perustuu se curling-vanhempien oletus, että näin pääsee helpommalla. Ihan kauheaa säätämistä ja huutamista koko ajan. ja kaikilla paha mieli.
mutta itse en ainakaan ole koskaan nähnyt kuin "kasvattamalla" tämmöiseksi tehtyjä lapsia.
ja en ole ap.
meillä yksi tämmöinen prinsessa hallitsee koko pihapiiriä. tekisi mieli läimäistä aina kun näkeekin koko otusta. tosi lapsellista ja huonoa käytöstä minulta - tiedän.
en ymmärrä mihin perustuu se curling-vanhempien oletus, että näin pääsee helpommalla. Ihan kauheaa säätämistä ja huutamista koko ajan. ja kaikilla paha mieli.
mutta itse en ainakaan ole koskaan nähnyt kuin "kasvattamalla" tämmöiseksi tehtyjä lapsia.
ja en ole ap.
meillä yksi tämmöinen prinsessa hallitsee koko pihapiiriä. tekisi mieli läimäistä aina kun näkeekin koko otusta. tosi lapsellista ja huonoa käytöstä minulta - tiedän.
en ymmärrä mihin perustuu se curling-vanhempien oletus, että näin pääsee helpommalla. Ihan kauheaa säätämistä ja huutamista koko ajan. ja kaikilla paha mieli.
Kyllä kyseessä on ihan hemmoteltu pilalle tapaus, eikä luonteenpiirre. Vanhemmat ovat ylivarovaisia ja haluavat välttämättä tehdä lapsen maailmasta niin turvallisen ja pettymyksiä sisältämättömän kuin vain ikinä kykenevät.
Mun mielestä on ihan normaalia, että jos istutaan kahvipöydässä aikuisten kesken keskustellen ja lapset huutaa vaikka, että tulkaa katsomaan meidän pelleshowta, sanotaan, että kohta. Tai kun lapsi keskeyttää, pyydetään olemaan keskeyttämättä. Heidän kanssaan heti kun ipanat vingahtavatkaan, juostaan päätä jalkaa katsomaan!
Ja jos joku lapsen tavara, jonka hän on itse kadottanut, on kadoksissa, aletaan välittömästi kaikkien aikuisten kesken etsimään sitä, vaikka oltaisiin juuri saatu jälkiruuat pöytään!
Ovela pikkupirulainen se myös on. Meillä kun on eri säännöt ja hän todella hyvin tietää sen, hän esimerkiksi komentaa minua todella rumasti ja jää katsomaan kulmien alta, että miten reagoin. Yleensä sanon, että meillä ei noin puhuta ja en tee tai myöhemmin tai jotain. Ei toivoakaan, että juoksisin hänen pillinsä mukaan, varsinkin jos rumasti puhuu. Sitten hän kokeilee erilaisia omasta mielestään ovelia vedätystekniikoita ja katsoo koska annan periksi.
Sorry, prinsessa. En muuten aio antaa sulle periksi.
Lapsella on myös ruma tapa kehuskella leluillaan ja matkoillaan ja pleikkareillaan ja rahalla ja hienoilla merkkivaatteillaan. Se särähtää korvaan tosi pahasti ja aina on omallani paha mieli. Miksei me koskaan lennetä viikonlopuksi Pariisiin neljän tähden hotelliin? Jaa'a. Hyvä kysymys ja jos lennettäisi saisit kotiarestia jos sillä kehuisit. Muutkaan lapset eivät koskaan hyväksy kehuskelua, että kyllä se suomessa niin on, että itsekehu on aika noloa.
Prinsessa jossain vaiheessa todella törkeästi kävi omaani käsiksi ja silloin äitikin heräsi, että kaikki ei ole ihan hyvin, mutta oli topakkana viikon ja jatkoi vanhaa menoa ettei taas vaan tule pettymyksiä.
Minusta vanhemmat ovat todella kivoja ja kilttejä meitä aikuisia kohtaan, mutta me emme olekaan kasvamassa pikkudiktaattoreiksi, joten meille se sopii mainiosti.
Mä ymmärrän tosi hyvin ton läimäys kommentin, on se vaan niin sietämätön ja toi säätämis ja huutamiskommentti oli loistava. Jos elää lapsen ehdoilla koko ajan ja lapsi tottuu koko aika enemmän ja enemmän siihen, että pettymyksiä ei tule, niin auta armias kun se tuleekin. Helvetti sitä huutoa ja aikuisten juoksemista ja sähräämistä.
ap
Sääli kaikkia luokkakavereita, kun open aika menee tämän yhden häirikön kanssa!