Mun pitäisi mennä terapiaan, mutta en jaksa puhua itsestäni yhtään. Eihän sellanen terapia voi onnistua

Sama

Mahdollisesti terapeutit ovat niin taitavia, että saavat sinut lopulta puhumaan? Kun luottamus syntyy.

Mulla on niin, että juteltiin terapeutin kanssa mistä tahansa. Se oli vähän kuin olisi käynyt kylässä mukavan sukulaisen luona. En pystynyt puhumaan ikävimmistä ajatuksista ja kokemuksista kuitenkaan. Siis se rooli, jota pidän yllä, se pysyi sielläkin. En jaksanut läydä siellä puolta vuotta kauempaa, vaikka tapaamisen jälkeen olikin aina parempi olo.

Mulla oli sama ajatus mutta menin silti kun sain lähetteen työterveydestä lähinnä siksi menin etteivät kirjaa että kieltäydyn tms . No juttelin ihan reippaana asiat kun ei minua mikään paina koska käsittelen asiat heti itse enkä jää vatvomaan ja etsin asioista parhaat puolet . Terapeutti puhkesi itkuun kuunnellessaan kokemuksistani , se oli aika kiusallinen hetki mutta kokemus sekin .

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti terapeutit ovat niin taitavia, että saavat sinut lopulta puhumaan? Kun luottamus syntyy.

Ei mulla ole luottamusongelmaa. Mutta en vain jaksa puhua itsestäni. Ei vaan huvita, enkä vaa jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti terapeutit ovat niin taitavia, että saavat sinut lopulta puhumaan? Kun luottamus syntyy.

Ei mulla ole luottamusongelmaa. Mutta en vain jaksa puhua itsestäni. Ei vaan huvita, enkä vaa jaksa.

Tähän liitty myös se, että yleensä puhun itse itsekseni itseni kanssa tosi paljon. Enkä osaa tuottaa sitä samaa puhetta jollekin, joka kuuntelee. Teen tosi nopeasti vain johtopäätöksiä ja tulen johonkin lopputulemaan oman pääni sisällä. Se että puhuisin se ajatusprosessin ääneen, tuntuu tosi hitaalta ja työläältä.

Alkoholistit olevat valehtelijoita. Nykyään se valehtelu taitaa kattaa myös terapiaa haluavat.

Plus, että tulee tosi itsekeskeinen ja itserakas olo, jos istuisin ja puhuisin vain itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti terapeutit ovat niin taitavia, että saavat sinut lopulta puhumaan? Kun luottamus syntyy.

Ei mulla ole luottamusongelmaa. Mutta en vain jaksa puhua itsestäni. Ei vaan huvita, enkä vaa jaksa.

Ehdota että voitteko jutella jostain muusta ?

Ei siitäkään ole oikein apua, että pariterapiassa terapeutti ei puhu juuri mitään tai jotain itsestään selvää. En tiedä, mikä pointti koko hommalla oli. Samat asiat voi keskustella samalla tavoin kaksiste.

Olen pari kertaa käynyt työterveyspsykologilla. En omasta halusta, vaan muiden ehdotuksesta myöskin. Molemmissa piti hoitaa puhuminen itse. Psykologi vain kuunteli. Kamala kokemus, minulle introvertille. Olen myös kiltti ja koin kiusaamista työpaikalla. Enää en suostu menemään. Ei tule kuin paha olo tällaisesta. Oikeastaan mietin, että psykogolin ammatti voisi sopia minulle - tosi helppoa.

Rahastamista tyhjästä!