Äiti tarjosi viime vuonna psykologian valmennuskurssini ja perii summaa takaisin, koska en päässyt yliopistoon
Osallistunut ja epäonnistunut valintakokeissa jo kahdesti, kun äitini tarjoutui maksamaan valmennuskurssin, jonka arvo oli noin 700 euroa. Olin tietenkin todella kiitollinen, olen vieläkin, vaikka en siis päässyt yliopistoon valmennuskurssista huolimatta.
Tämän viimeisimmän ns. ylioppilaan vapaavuoden olen käynyt töissä ja opiskellut matematiikkaa (pitkän matematiikan korotus M -> L, mahdollista, koska vain hermoilin) sekä, tietenkin, sitä itseään, eli psykologiaa.
Äitini ilmoitti itsestään ja vaatimuksestaan vuodenvaihteessa, ja on yhä vaativampi. Koska en päässyt sisään, olisi kuulemma oikein, että maksan takaisin.
On myös antanyt ymmärtää, etten koskaan pääsekään, mutta sen todennäköisyyteen ei, jooko, perehdytä tai paneuduta nyt.
Äidin rahatilanteessa ei ole tapahtunut tiettävästi mitään mullistavia muutoksia, hän haluaa vain lytätä minut, joka haluaisin osallistua uusintavalmennukseen, aivan omilla rahoillani siis. Rahat eivät kuitenkaan riitä sekä viime että tämän vuoden kurssiin, en ollut budjetoinut niin, koska äiti TARJOSI.
Kukaan koskaa tarjonnut teille jotain, ja sitten perinyt samaa rahaa takaisin? Olen jopa ajatellut, etten enää vain yksinkertaisesti vastaa puhelimeen enkä viesteihin, mutta mitä se ratkaisee, varsinkin kun kyseessä on oma äitini?
Ja varovaisesti kysyn, että olenko todella velkaa? Mitään kirjaa ei kyseisestä summasta pidetty. Se oli tarjoamista. Kai. En ole enää varma.
Kiitos.
Kommentit (30)
Jos ei alkujaan ole sovittu että kyseessä on laina, et ole mitään velkaa.
Äitiäsi nolottaa, kun on mennyt leveilemään sukulaisille ja kavereille miten sinusta tulee psykologian maisteri.
Asettiko äitisi rahan antaessaan ehdon, että yliopistoon on päästävä tai rahat pitää maksaa takaisin? Jos tällaisesta ei ollut puhetta, en sinuna maksaisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Asettiko äitisi rahan antaessaan ehdon, että yliopistoon on päästävä tai rahat pitää maksaa takaisin? Jos tällaisesta ei ollut puhetta, en sinuna maksaisi takaisin.
Tämä ehto tuli tosiaan lähes suoraan hänen suustaan vasta jälkikäteen.
Minunkaan mielestäni minun ei tarvitse maksaa takaisin, mutta kustannukset ovat kovat, eli välit omaan äitiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asettiko äitisi rahan antaessaan ehdon, että yliopistoon on päästävä tai rahat pitää maksaa takaisin? Jos tällaisesta ei ollut puhetta, en sinuna maksaisi takaisin.
Tämä ehto tuli tosiaan lähes suoraan hänen suustaan vasta jälkikäteen.
Minunkaan mielestäni minun ei tarvitse maksaa takaisin, mutta kustannukset ovat kovat, eli välit omaan äitiin.
Ap
Ehkä sietääkin mennä välit tuollaiseen äitiin.
Rahaa älä ainakaan enää koskaan ota vastaan.
Eihän kurssilla ole sisäänpääsytakuuta, eli saat rahat takaisin, mikäli et pääse sisään? Velkaa et kuitenkaan ole, lahjaa ei voi periä takaisin myöhemmän mielenmuutoksenkaan myötä. Psykologia on prosentuaalisesti yksi vaikeimpia aloja päästä opiskelemaan. Monet yrittävät tietenkin useita kertoja. Tajuaahan äitisi tämän? Jos hän on eri mieltä suunnitelmistasi, hänen ei tarvitse tukea sinua, mutta mitään todellista mandaattia vaatia aiempaa rahoitusta takaisin hänellä ei ole. Tsemppiä jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asettiko äitisi rahan antaessaan ehdon, että yliopistoon on päästävä tai rahat pitää maksaa takaisin? Jos tällaisesta ei ollut puhetta, en sinuna maksaisi takaisin.
Tämä ehto tuli tosiaan lähes suoraan hänen suustaan vasta jälkikäteen.
Minunkaan mielestäni minun ei tarvitse maksaa takaisin, mutta kustannukset ovat kovat, eli välit omaan äitiin.
Ap
Eiköhän ole parempi nyt laittaa rajoja äidillesi kuin myöhemmin :) Eli tuntuu ehkä siltä, että kova hinta, mutta todellisuudessa kiität itseäsi myöhemmin, kun et anna äitisi toimia ihan mielivaltaisesti kanssasi.
Maksa tai älä maksa, mutta katkaise välisi äitiisi.
Mä maksaisin ihan siksi, että ei pääsisi sanomaan, että en ole maksanut (vaikkei oikeasti ole maksuun oikeutettukaan) ja todellakin katkaisisin välit ihan omatoimisesti.
Lahjaa ei voi muuttaa velaksi yksipuolisella päätöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Mä maksaisin ihan siksi, että ei pääsisi sanomaan, että en ole maksanut (vaikkei oikeasti ole maksuun oikeutettukaan) ja todellakin katkaisisin välit ihan omatoimisesti.
Kokemuksesta, tätä saatetaan myöhemmin käyttää "aina olen sinua auttanut pyyteettä", vaikka lopulta apu näyttäytyy aidon tuen puutteena ja vallankäyttönä avun saajalle. Se onkin ehdollista, vaikka muuta annetaan ymmärtää. Tätä ei koskaan nähdä tai myönnetä, syyllistäminen jatkunee tulevaisuudessa ellei äitisi herää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä maksaisin ihan siksi, että ei pääsisi sanomaan, että en ole maksanut (vaikkei oikeasti ole maksuun oikeutettukaan) ja todellakin katkaisisin välit ihan omatoimisesti.
Kokemuksesta, tätä saatetaan myöhemmin käyttää "aina olen sinua auttanut pyyteettä", vaikka lopulta apu näyttäytyy aidon tuen puutteena ja vallankäyttönä avun saajalle. Se onkin ehdollista, vaikka muuta annetaan ymmärtää. Tätä ei koskaan nähdä tai myönnetä, syyllistäminen jatkunee tulevaisuudessa ellei äitisi herää.
Lisään vielä, että mikäli maksat takaisin ja kieltäydyt avusta jatkossa, saattaa narratiivi vaihtua "ikinä sinulle ei apu kelpaa, vaikka hyvää hyvyyttäni sitä yritän tarjota". Vaikka kyseessä on ansa. Sanon tämän jo nyt, vika ei ole sinussa.
Sulla on oikeus loukkaantua ja olla surullinen. Voihan ne maksaa takaisin, mutta luottamus taisi mennä äitiin. Maksuaika vaan voi olla pitkä jos ei ole heti kaikkea rahaa, voiko sopia kuukausimaksusta vai kerralla. Ehkä löydät jostain luotettavampia ja sinua oikeasti tukevia ihmisiä, jotka eivät tee tempauksia.
Äitisi viestittää sinulle, että on aika lopettaa pelleily ja mennä töihin. Ei sinusta tule koskaan akateemista ja vaikka tulisikin et saisi alan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kurssilla ole sisäänpääsytakuuta, eli saat rahat takaisin, mikäli et pääse sisään? Velkaa et kuitenkaan ole, lahjaa ei voi periä takaisin myöhemmän mielenmuutoksenkaan myötä. Psykologia on prosentuaalisesti yksi vaikeimpia aloja päästä opiskelemaan. Monet yrittävät tietenkin useita kertoja. Tajuaahan äitisi tämän? Jos hän on eri mieltä suunnitelmistasi, hänen ei tarvitse tukea sinua, mutta mitään todellista mandaattia vaatia aiempaa rahoitusta takaisin hänellä ei ole. Tsemppiä jatkoon!
Minullekin tuli mieleen tuo että ap:n äiti ei saata tajuta että nykyään yliopistoihin ei päästä välttämättä ekalla tai tokallakaan kerralla. Oma äitini ei ole edes kovin vanha, mutta autuaalisen pihalla nykyajan koulutuskuvioista. Kun sain kandin valmiiksi meni hehkuttamaan sukulaisille että nyt valmistuin ja menen töihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi viestittää sinulle, että on aika lopettaa pelleily ja mennä töihin. Ei sinusta tule koskaan akateemista ja vaikka tulisikin et saisi alan töitä.
No asioita voi viestittää monella tavalla ja taloudellinen väkivalta ei ole välttämättä se ystävällisin ja reiluin keino. Edes "kasvatuksellisessa" mielessä. Joko suostuu tai kieltäytyy, jälkivääntö on turhaa. Jos asiaan liittyy äidillä tunteita, niistä voi puhua rakentavaankin sävyyn, pohtia vaikka eri vaihtoehtoja. Ei syyllistäen tai painostaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asettiko äitisi rahan antaessaan ehdon, että yliopistoon on päästävä tai rahat pitää maksaa takaisin? Jos tällaisesta ei ollut puhetta, en sinuna maksaisi takaisin.
Tämä ehto tuli tosiaan lähes suoraan hänen suustaan vasta jälkikäteen.
Minunkaan mielestäni minun ei tarvitse maksaa takaisin, mutta kustannukset ovat kovat, eli välit omaan äitiin.
Ap
Äitisi otti jo itse välienmenonriskin. Pidä nyt taukoa yhteydenpidosta. Toki voit laittaa viestin, ettet pysty lahjaa palauttamaan, koska olet sen kokonaan käyttänyt. Tai alat lyhentää sitä osissa vasta pääsykokeen jälkeen, jotta pääset osallistumaan uudelle valmennuskurssille.
Tyhmyydestä sakotetaan! Ehkä sekin olisi opetettu siellä yliopistossa.
Naiset ja raha..