Mitä jos vauvakuumetta ei tule?

Nussiminen kannattaa aina, annat sitten kaksran pois adoptioon.

Olin päättänyt jo lapsena, että tärkein asia mitä voisin elämässäni saada aikaiseksi, oman elämän hallinnan lisäksi, olisi seuraavan sukupolven kasvattaminen. Biologisestikin oman. Minulle ei tullut varsinaista vauvakuumetta ja en tahtonut esim. työkseni lastenhoitoa. Pelkäsin, että sellainen ammatinvalinta heikentäisi halua saada omia lapsia. 

Omien lasten kanssa olin kauan kotona. Tai siis eivät he ole minun lapsiani, vaan annoin heille hyvän elämän alun. En omista heitä ja heidän toiveitaan elämältä. Toivon silti saavani lastenlapsia.

Äidinvaistoni heräsi heti kun esikoinen syntyi. Olin tarkka myös muiden lapsista. En ymmärtynyt, miten heikosti jotkut vanhemmat sisäistivät vaaranpaikat esim. liikenteessä. Pelastin lapsia. Huomasin, että osa vanhemmista pelastaa lähinnä omia lapsiaan. En luottanut heille lapsiani.  Olin koko ajan valppaana.

Edelleen tekee pahaa nähdä vahtimattomia pikkulapsia. Omilleni ei sattunut vakavia tapaturmia, mutta olisi voinut sattua.

Kun vauva itki, niin ihan sama kenen se oli, rinnoissani kihelmöi. Imetin kauan omiani ja kihelmöi vielä vuosia imetyksen jälkeenkin. Olin valmis pelastamaan nälkäisen vauvan, mutta en tietenkään koskenut tuntemattomiin vauvoihin. Äidinvaisto taas. Nautin, kun sain imettää omani.

Nykyiin en häiriinny meteliä aiheuttavista lapsista, mutta nautin siitä, että minun ei tarvitse rynnätä avuksi. Minulla on helpompaa, kun lapseni ovat kasvaneet.

 Olen onnellinen, että sain omia lapsia Pidän lapsista, mutta tahdon muutakin kuin lapset, siksi ei työksi muiden lapsia edelleenkään.