Lue keskustelun säännöt.
ei-vapaaehtoisesti lemmikitön
07.01.2023 |
Kärsin kovasti siitä, etten voi astman takia saada koiraa enkä kissaa. Tai edes chinchillaa.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akvaario, lisko, käärme tai kilpikonna.
Sama täällä. Aina olen halunnut koiran/kanin mutta miehen astman takia jää haaveeksi
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ota akaattikotilo 🐌
Komppaan! Akaattikotilot on ihan mahtavia lemmikkejä.
Olen ei-vapaaehtoisesti lemmikitön. Menetin hyvin rakkaan kissani elo-syyskuun vaiheessa ja se oli niin suuri ja raskas menetys että vaikka nyt olen pikkuhiljaa alkanut ajatella uuden kissan ottamista, minua pelottaa juuri tuo sen menettäminen.
En olisi ikinä voinut kuvitella miten se sattui. Todellakin fyysinen kipu, ei osaa selittää.
Aina törmään tuohon ajatukseen ja muistoon. Toisaalta olen onnellinen että se kävi näin päin, kissa menehtyi ennen minua sillä olisi kauheaa jos se jäisi yksin ja ties minkälaisiin oloihin. Minulla on läheinen ystävä jolla itsellään on kolme kissaa ja hän on sanonut että ottaisi minunkin jos tilanne tulisi että näin kävisi. Silti se on pelottava ajatus.
En tiedä pystynkö enää hankkimaan mitään lemmikkiä, kissaa lähinnä ajatteln.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin jonkun pehmeän ja sosiaalisen Minulla oli kääpiösiili, mutta aloin saada siitäkin oireita. En saa oireita joistain koiraroduista, mutta en uskalla riskeerata sellaisen hankkimista. Luopuminen olisi kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ota akaattikotilo 🐌
Komppaan! Akaattikotilot on ihan mahtavia lemmikkejä.
Onko ne sosiaalisia? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos annan kotilolle nimeksi vaikka Erkki ja kutsun sitä: Erkki, Erkkii..lipuuko se paikalle?
Vierailija kirjoitti:
Olen ei-vapaaehtoisesti lemmikitön. Menetin hyvin rakkaan kissani elo-syyskuun vaiheessa ja se oli niin suuri ja raskas menetys että vaikka nyt olen pikkuhiljaa alkanut ajatella uuden kissan ottamista, minua pelottaa juuri tuo sen menettäminen.
En olisi ikinä voinut kuvitella miten se sattui. Todellakin fyysinen kipu, ei osaa selittää.
Aina törmään tuohon ajatukseen ja muistoon. Toisaalta olen onnellinen että se kävi näin päin, kissa menehtyi ennen minua sillä olisi kauheaa jos se jäisi yksin ja ties minkälaisiin oloihin. Minulla on läheinen ystävä jolla itsellään on kolme kissaa ja hän on sanonut että ottaisi minunkin jos tilanne tulisi että näin kävisi. Silti se on pelottava ajatus.
En tiedä pystynkö enää hankkimaan mitään lemmikkiä, kissaa lähinnä ajatteln.
Tuttu tunne. Aina kun lemmikki kuolee, tuntuu, että kuolee itsekin.
Mutta itse en ole osannut elää ilman lemmikkiä. Ja aina kun se uusi pentu/koira pyörii jaloissa, saa elämänuskon takaisin ja tajua, että vaikka se lemmikki joksus kuolee, siitä on ehtinyt olla iloa vuosikausia/kymmeniä.
Ja paremmin pääsee yli siitä hirveästä surusta ja elämällä on taas tarkoitus. Ota vaan uusi kissa. Maailma on täynnä kodittomia kissoja/pentuja, sinä voit pelastaa sen elämän. Ajattele sen kissan elämää ja anna sille mahdollisuus.
Tuo on vähän sellainen juttu, että kannattaa yrittää opetella olemaan kärsimättä, kun sille ei voi mitään.