Mitä olet sanonut jollekin pahasti ja joka myöhemmin kaduttaa?

Olen haukkunut tällä palstalla av-mammoja ja kyllä on kaduttanut jälkeenpäin. Niin ihania naisia tämä palsta on todellisuudessa täynnä, oikeita enkeleitä.

Yksi kaveri (tai ehkä ex-kaveri) meni sairaanhoitajakouluun lukion jälkeen, kun me muut jatkoimme yliopistoon. Annettiin sille suruaddressi aivosolujen poismenon johdosta ja "Tsemppiä korkeasaareen"-kortti. Ei kokenut tätä ollenkaan huvittavana ja suuttui ja loukkaantui kunnolla. Näin jälkeenpäin mietittynä ehkä olisi voinut keksiä jotain muuta.

Se on kaduttanut että monta kertaa olisi pitänyt sanoa paljon pahemmin, mutta ei tullut sanottua.

Esimerkiksi sille mummelille joka kaupassa rynkytti ostoskärryjä kintuille.

Tai niille lapsille jotka hyppivät aidan yli pihalleni kiusaamaan koirani.

Tai sille töissä olevalle statistiikkamiehelle joka laskee ensin väärin ja sitten tekee siitä johtopäätöksiä.

Lapset saattavat joskus puhua toisilleen aika avoimestikin juttuja eivätkä ole yhtä sulkeutuneita kuin aikuiset. Kerran ala-asteella luokkakaverini kertoi vanhempiensa juuri tapahtuneesta avioerosta ja siitä kuinka hänen äitinsä oli tullut kotiin humalassa vieraan miehen kanssa, vaikka oma mieskin oli kotona. Tästä naureskelin ivallisesti kaverille ja solvasin hänen äitiään halveeraavilla nimityksillä. Aikuisena kun myöhemmin mietti asiaa, niin onhan se ollut aika törkeää omalta kohdaltani. Tällä kaverilla varmaan muutoinkin oli vaikeaa elämässään, niin tuskin kaipasi päälle irvailuja ja äitinsä solvaamista.

Yksi ndinen poltti tupakkaa roskiskatoksessa ja äråhdin, ettei täällä saa polttaa. Hän pyyteli hirveästi anteeksi. Vasta jälkiköteen tajusin, että hän on talossa asuvan agressiivisen ja väkivaltaisen miehen lapsi. Eli mies on eronnut ja asuu yksin, ex vaimonsa ja aikuinen lapsi käyvät joskus kylässä. Kun se lapsi on siellä yksin miehen kanssa, mies karjuu mielipuolisesti, eli se tytärparka oli varmaan piilossa tauolla siellä roskiskatoksessa. Jälkikäteen on tehnyt mieli sanoa hänelle jotain kannustavaa tms, mutten oikein tiedä, että mitä pitäisi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri (tai ehkä ex-kaveri) meni sairaanhoitajakouluun lukion jälkeen, kun me muut jatkoimme yliopistoon. Annettiin sille suruaddressi aivosolujen poismenon johdosta ja "Tsemppiä korkeasaareen"-kortti. Ei kokenut tätä ollenkaan huvittavana ja suuttui ja loukkaantui kunnolla. Näin jälkeenpäin mietittynä ehkä olisi voinut keksiä jotain muuta.

Nyt hän tienaa paljon teitä muita enemmän. Karma on jo iskenyt!

Olen suuttuessani aika suorapuheinen, mutta en koskaan puhu rumasti vaan piikittelee niin, että se jää kirvelemään pitkäksi aikaa. Onneksi suutun todella harvoin.

Kerran hermostuin kaverini typeristä naisseikkailuista niin, että palautteeni jälkeen kaveri oli aivan poissa tolaltaan. Se on jäänyt harmittamaan, vaikka sinänsä ihan asiasta sanoin. Onneksi mitään lopullista vahinkoa ei käynyt, kaveri jatkoi seikkailujaan ja olemme edelleen hyvissä väleissä.

Itsestä en tiedä, mutta kerran joku av-mamma sanoi minua pienimunaiseksi runkkariksi. Toivottavasti osaa edes jälkeenpäin hävetä sanomisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsestä en tiedä, mutta kerran joku av-mamma sanoi minua pienimunaiseksi runkkariksi. Toivottavasti osaa edes jälkeenpäin hävetä sanomisiaan.

Tuskin oli av-mamma.

Oman elinkokemukseni perusteella sanoisin, että tälläkin palstalla solvauksia suoltavat ovat lapsia ja nuoria, joita kiusataan ja pahaa oloa puretaan eteenpäin.

Ehkä joku suoltaa loukkauksia eteenpäin, että oppisi, miten voisi sanoa mahdollisimman ilkeästi kiusaajalle tai kiusatulle.

Mä en mielestäni ole sanonut kellekkään mitenkään erityisen pahasti. Mä taas tunnun olevan semmoinen kehen kaikki haluavat purkaa turhaumansa ja ärsytyksensä. Ei siinä mitään, mutta on mullakin tunteet.

Mua kaduttaa sellanen, jos sanon jotain sellaista, josta sitten toinen saa aiheen suuttua ja alkaa pommittaa minua, niin ajattelen, että olisi ollut parempi, etten olisi sanonut mitään.

Sanoin ex-ystävälle suorat sanat hänen toimintatavoistaan ja elämänvalinnoistaan. Aihe oli oikea, ilmaisutapani olisi voinut olla huomaavaisempi ja rohkaisevampi. Kadun suorapuheisuuttani.

On väärin räksyttää ihmiselle, jonka elämänhallinta on täysin rempallaan. Vaikka ne ovat hänen omia valintojaan, sillä ei silti saavuteta mitään.

Emme ole enää ystäviä. Koska muutosta ei tullut, en jaksanut kannustaa häntä tarpeeksi.

Se, että viimeiset sanani äidilleni olivat kiukkuista syyttämistä lapsuudestani, ja siis aivan liioitteltua ja vihaista paskaa. Lähdin raivoa täynnä heiltä, en koskaan pyytänyt anteeksi. Äiti kuoli 3 päivän päästä aivoverenvuotoon.

Olen kohdellut itseäni huonosti. En koskaan muita. Olen myös ollut aivan liian kiltti, täysin tarpeettomasti.

Vihjaisin ilkeästi tutulle naiselle kun hän sai tytön, että kai tahdot seuraavaksi pojan.  Tätä oikeasti kadun.  Mahdoton pyytää anteeksi, koska en tapaa häntä.  

Näähän on ihan kauheita juttuja, olitte kiusaajia!

Nuorempana, kun paras ystäväni jäi kiinni siitä, että oli harrastanut seksiä silloisen avopuolisoni kanssa, niin tuli sanottua rumasti.

Hän perusteli tekoaan mielenterveysongelmillaan, johon vastasin, että jos hänellä on niin paha olla niin tappaisi sitten itsensä. Se oli riman alitus ja sitä kadun. 

Vierailija kirjoitti:

Vihjaisin ilkeästi tutulle naiselle kun hän sai tytön, että kai tahdot seuraavaksi pojan.  Tätä oikeasti kadun.  Mahdoton pyytää anteeksi, koska en tapaa häntä.  

Ihan kuin siskoni. Soitti synnytysosastolle sanoakseen "olisipa ollut poika", kun esikoistyttö syntyi.

Menen yleensä hiljaiseksi, kun joku sanoo minulle rumasti. Se on sikäli hyvä, ei tarvitse katua omia sanoja.

Annoin anopinkin nolata itseni sanomatta sanaakaan. Tosin en ole sen jälkeen puhunut hänelle lainkaan. Jos elän, en mene edes hautajaisiinsa.

Kommentoin aika ennakkoluuloisesti yhdessä keskustelussa....se hävettää. Puhuimme kaverini kanssa yhdestä perheestä, jossa kummatkin vanhemmat tulevat Balkanin alueelta. Lapsella oli pitkään ollut selittämätöntä pahoinvointia ja kipuja, johon huomautin:" ei olisi ihme jos perheessä olisi väkivaltaongelmia...." (kukaan perheestä ei ollut paikalla, mutta ystäväni loukkaantui kommentistani niin pahasti, etten saa sitä enää korjattua). Ahdistaa.