Lue keskustelun säännöt.
Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on sellaista, millainen itse sisäisesti on
23.12.2022 |
Olen vuosia ja vuosia ihmetellyt ystäviäni. Miksi heidän elämänsä on sellaista kuin on? Siis rajaan pois syntymät, kuolemat ja sairastumiset, niitä sattuu kaikille.
Yhden elämä on ollut 30 vuotta yhtä kaaosta; Kaikki menee pieleen, Mikään ei onnistu niin kuin suunnittelee, vaikka organisoi ja suunnittelee.
Toisen elämä on latteaa; hiljaista, köyhäilyä, vaikka alalla, jossa kaikki mahdollisuus rikastumiseen.
Kolmas elää jatkuvasti yli varojensa, vaikka koko ajan tienaa eikä edes maksa elämisestään.
Neljäs elää yltäkylläisyydessä ja kaikki on elämässä mallillaan, vaikka elämässä on kaikkea pahaa tapahtunut.
Kaikkien ulkoinen elämä näyttää olevan vain sisäisen elämän heijastusta.
Ensimmäinen on sisäisesti kaoottinen ihminen.
Toisella on köyhän identiteetti.
Kolmannella on rikkaan identiteetti.
Neljäs vain luottaa uskollisesti siihen, että hän saa kaiken, mitä haluaa. Siis oikeasti luottaa.
En löydä näille ilmiöille enää mitään muuta selitystä. Ajatuksia?
Kommentit (71)
Tottahan tuo on. Ihmisen ajattelutapa ja uskomukset itsestä määrittelevät hänen todellisuutensa. Itse työstän juuri ajatuksiani rahasta ja työstä, sitä kyllä on ihan mukavasti mut prkl haluan sitä lisää :D
Mitä enemmän olen tästä lueskellut niin sitä enemmän olen alkanut myös kiinnittämään huomiota ihmisten tapoihin puhua itsestään, elämästään, muista, töistä, rahasta, rakkaudesta... Ja huomannut kyllä, että se tottavie näkyy sitten myös ulospäin. Eräs kaveri on välillä suht kaoottinen tapaus ja aiheuttanut huolta ja harmaita hiuksia läheisilleen, mutta niin hän aina vaan jotenkin selviää ties mistä ja tietää sen itsekin. Toinen näkee aina ja joka paikassa vain vaikeuksia ja valittamisen aihetta ja siten myös näyttäisi, että jos joku asia voi mennä perseelleen niin se myös menee ja kunnolla.
Siksi koitan parhaani mukaan kiinnittää huomiota omiin ajatuksiin, että ne eivät ole turhan negatiivisia. Toksinen positiivisuus on hanurista, jos on valittamisen aihetta niin silloin pitääkin nurista, mutta koitan olla jäämättä vellomaan asioihin liian pitkäksi aikaa ja miettimään myös mahdollisia ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä niin tai sitten ei. Kaaos pään sisällä ja muussa elämässä voi olla myös esim. diagnosoimaton ad(h)d, jota epäilen itselläni. Kaaosta on yrityksistä huolimatta.
En täysin komppaa, elämä on voinut viedä kuin koskenlaskijaa, mikään ei ole idyllisessä järjestyksessä, mutta ihmisellä voi olla rauha sisällään. Hallittu kaaos, jossa rauhaa jaksaa kuitenkin luoda ympäristöönsä pieni teko kerrallaan.
Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niin tai sitten ei. Kaaos pään sisällä ja muussa elämässä voi olla myös esim. diagnosoimaton ad(h)d, jota epäilen itselläni. Kaaosta on yrityksistä huolimatta.
Ei kaikki ole adhd:ta. 90% ihmisistä - vaikka olisi täysin samat lähtökohdat ja mahdollisuudet - kokee ja näkee elämän, itsensä ja mailman eri tavoin.
Itse olen köyhistä lähtökohdista, duunariperheestä lähtöisin. Elämä on ollut aina hankalaa mutta en ole suostunut hyväksymään sitä tai luovuttanut. En edes silloin kun opettaja sanoi ettei minusta mitään tule.
No tuli kuitenkin. 4:n äiti, tein hyvän uran, saimme kauniit kodit jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.
Mitkä lait? Ei ole mitään lakeja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.
Mitkä lait? Ei ole mitään lakeja!
No, ei kutsuta niitä laki-sanalla. Joka tapauksessa maailma toimii tietyllä tavalla. Oli sana mikä tahansa.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietysti ulkoisten pakkojen alla ei paljoa persoonallisuus vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
tietysti ulkoisten pakkojen alla ei paljoa persoonallisuus vaikuta.
En puhu persoonallisuudesta, vaan sisäisestä maailmasta ja uskomuksista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko enää mihinkään. Miten selität kun meidän töissä eräs tyyppi sai palkankorotuksen ja paremman tehtävän. Meillä on siis palkankorotusmahdollisuudet hyvin rajalliset. Hän ei ole mitään muuta tehnytkään viimeset 5 vuotta kun saikutellut ja somessa itkenyt tuskiansa niin paljon että lopetin seuraamisen. kaikki on ollut päin persettä. Milloin mikäkin vaiva vie sängyn pohjalle, ei ole partneria, takana vaikea ero (siitä ulistiin some-valituksen alussa), ja kaiken maailman ihme vaivat tällä urheilullisella vajaa viiskymppisellä (ei siis syöpää tai joku tunnettu perussairaus) vaan mitä ihmeellisimmät erikoistaudit joten hoidon saamisesta onkin valitettu. Ja kun sitä ei olla saatu niin sairaslomalla, PLUS kertonut myös burnoutista tyylin joka toinen vuosi . Todellakin hipoo sitä rajaa että on enemmän ollut sairaslomalla kui tössä. Terveydentilan voivotuksen välillä laittaa toki urheilukuvia, mut sellainen mustavalkoinen tyyppi ettei mistään ota selvää onko kuva oikeasti tuore.
Ulkoinen viestihän on silloin että kaikki on päin honkia, ja on juuri ja juuri työkykyinen. Sitten saakin huippuduunin. Mä en ymmärrä mitään? Koska terapeutit esim sanoo että jos vaan on negatiivinen ja valittaa niin mikään ei voi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää mihinkään. Miten selität kun meidän töissä eräs tyyppi sai palkankorotuksen ja paremman tehtävän. Meillä on siis palkankorotusmahdollisuudet hyvin rajalliset. Hän ei ole mitään muuta tehnytkään viimeset 5 vuotta kun saikutellut ja somessa itkenyt tuskiansa niin paljon että lopetin seuraamisen. kaikki on ollut päin persettä. Milloin mikäkin vaiva vie sängyn pohjalle, ei ole partneria, takana vaikea ero (siitä ulistiin some-valituksen alussa), ja kaiken maailman ihme vaivat tällä urheilullisella vajaa viiskymppisellä (ei siis syöpää tai joku tunnettu perussairaus) vaan mitä ihmeellisimmät erikoistaudit joten hoidon saamisesta onkin valitettu. Ja kun sitä ei olla saatu niin sairaslomalla, PLUS kertonut myös burnoutista tyylin joka toinen vuosi . Todellakin hipoo sitä rajaa että on enemmän ollut sairaslomalla kui tössä. Terveydentilan voivotuksen välillä laittaa toki urheilukuvia, mut sellainen mustavalkoinen tyyppi ettei mistään ota selvää onko kuva oikeasti tuore.
Ulkoinen viestihän on silloin että kaikki on päin honkia, ja on juuri ja juuri työkykyinen. Sitten saakin huippuduunin. Mä en ymmärrä mitään? Koska terapeutit esim sanoo että jos vaan on negatiivinen ja valittaa niin mikään ei voi onnistua.
Ei, vaan hän juuri todistaa sen, mitä tarkoitan. Hän saa palkankorotuksen, koska itse sisäisesti on jotain; ehkä uskoo olevansa tosi hyvä työntekijä, arvokas tai muuten täydellinen ellei olisi sairas, mitä tahansa uskookaan.
Eli Ulkoinen elämä on sisäisten uskomusten heijastusta.
Ap
Tai hän käyttää hyväkseen ihmisten myötätuntoa ja uhriutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on. Omassa lähipiirissä hyvä esimerkki. Ihminen jolle on annettu hyvät kortit elämässä, on terveyttä ja rahaa tehdä ihan mitä itse haluaa. Koko elämänsä hän on keskittynyt miettimään millä kaikilla tavoilla häntä kohtaan tehdään vääryyttä. Nykyään hänellä on sentään jo käsitys siitä miten onnekas hän on ollut terveytensä puolesta. Hänellä on ollut kaikki edellytykset nauttia elämästä, ja hän on heittänyt itse kaiken hukkaan. Ollen sitä mieltä, että syy siihen on 100% muissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää mihinkään. Miten selität kun meidän töissä eräs tyyppi sai palkankorotuksen ja paremman tehtävän. Meillä on siis palkankorotusmahdollisuudet hyvin rajalliset. Hän ei ole mitään muuta tehnytkään viimeset 5 vuotta kun saikutellut ja somessa itkenyt tuskiansa niin paljon että lopetin seuraamisen. kaikki on ollut päin persettä. Milloin mikäkin vaiva vie sängyn pohjalle, ei ole partneria, takana vaikea ero (siitä ulistiin some-valituksen alussa), ja kaiken maailman ihme vaivat tällä urheilullisella vajaa viiskymppisellä (ei siis syöpää tai joku tunnettu perussairaus) vaan mitä ihmeellisimmät erikoistaudit joten hoidon saamisesta onkin valitettu. Ja kun sitä ei olla saatu niin sairaslomalla, PLUS kertonut myös burnoutista tyylin joka toinen vuosi . Todellakin hipoo sitä rajaa että on enemmän ollut sairaslomalla kui tössä. Terveydentilan voivotuksen välillä laittaa toki urheilukuvia, mut sellainen mustavalkoinen tyyppi ettei mistään ota selvää onko kuva oikeasti tuore.
Ulkoinen viestihän on silloin että kaikki on päin honkia, ja on juuri ja juuri työkykyinen. Sitten saakin huippuduunin. Mä en ymmärrä mitään? Koska terapeutit esim sanoo että jos vaan on negatiivinen ja valittaa niin mikään ei voi onnistua.
Hänellä lienee sisäinen uskomus, että hänellä menee työn suhteen aina ihan ok, vaikka onkin vaikeuksia terveyden kanssa. Olen itsekin yhdessä vaiheessa elämääni ollut vähän tuollainen, että oli paljonkin negatiivisuuta muuten, mutta luotin että se työ aina jotenkin lutviutuu ja niin kävikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana aloitus. Minä tunnistan itsessäni sen tyypin, jonka perusmaailmankuva on sellainen, että kaikki järjestyy ja huonotkin asiat voivat johtaa jotain outoa kautta johonkin parempaan, tai ainakin niistä voi selviytyä ja elämä jatkuu.
Olen vähän liiankin optimisti ja silloin tällöin esimerkiksi elän yli varojeni ottaen tahallista riskiä, koska näen, että jokin asia kannattaa tehdä nyt eikä myöhemmin esim. suhdanteista johtuen.
Tähän asti olen onnistunut kikkailemaan suht oikein ja onnistunut riskinotoissani.
Olen tavallaan opportunisti, eli mietin koko ajan, millaisia peliliikkeitä kannattaisi tehdä esimerkiksi asumisen tai töiden suhteen. Yritän myös ohjata lapsiani tekemään sellaisia valintoja, joista he saavat joitain järkeviä taitoja omaa tulevaisuuttaan varten.
Ihmissuhteilla en pelaa, enkä salli muidenkaan pelaavan. Ehkäpä siksi olenkin ollut suurimman osan elämästäni ilman parisuhdetta :-D
Ylipäänsä mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän mietin, kelpaanko jollekin tai mitä ihmiset minusta ajattelevat. Se on aika yhdentekevää. Keskityn omaan tekemiseen ja se on kivaa.
Tää on varmaan totta. Itse olen lapsellisesti uskonut että kaikki menee hyvin ja elänyt aika uhkarohkeasti. Olin mm. vailla huolen häivää lasten kanssa pitkään kotona ja uskoin että löydän vielä unelmien työpaikan kotonaolon jälkeen. Niin löysinkin.
Sitten kun erosin, olin hetken tyhjän päällä, mutta uskoin että ihana ja rikas mies löytyy pian. Ja niin se löytyikin. Mulla on ehkä niin positiivinen habitus, että hyvät asiat tuntuu vaan tapahtuvan minulle.
Vaikka olisi taloudellisesti tiukkaa, pidän silti huolta että olen aina laittautunut viimeisen päälle ja näytän menestyvältä. En suostu ottamaan uhrin tai epäonnistujan roolia vaikka mulle kävisi huonoja asioita. Ikäänkuin unohdan ne huonot asiat ja uskon että selviydyn voittajana.
Teen toki paljon myös töitä asioiden eteen, mm. olen perustanut oman yrityksen tavallisen työni ohelle. Nykyisin mulla menee realistisestikin katsottuna tosi hyvin. Mutta silloinkin kun tilillä oli pari satasta loppukuulle, en säälinyt itseäni vaan itsepäisesti uskoin että seuraava menestys on nurkan takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.
Mitkä lait? Ei ole mitään lakeja!
Tähän voisi vastata nenäkkäästi, että alkuun nyt vaikka fysiikan lait, mutta tiedän mitä tarkoitat. Eli ilmeisesti "Salaisuus"-ajatteluun liittyvää ns. Vetovoiman lakia, jonka jossain piireissä uskotaan toimivan maagisesti niin että voi saada IHAN mitä vaan haluaa vain visualisoimalla ja uskomalla.
En minäkään siihen usko. Jos minä vaikka aikuisena täyskasvuisena haluaisin 10 cm lisää pituutta, niin tuskinpa kasvaisin millään määrällä uskomista. Poistetut raajat ei kasva takaisin, ei voi saada esinettä putoamaan ylöspäin jne. On luonnon, fysiikan ja biologian lakeja jotka vaan on ehdottomia eivätkä muutu uskomalla niitä vastaan.
Mutta lievemmällä tasolla tuo aika pitkälle toimii kyllä, ihan luonnollisila mekanismeilla eikä yliluonnollisilla Eikä se ole sillä lailla 100% varma tietenkään, ainahan ihminen voi vaikka sairastua, tulla ero, tai joku muu iso muutos visualisoituun elämän kulkuun. Kuitenkin itse esimerkiksi aikoinaan uskoin, että olen huono koulussa ja aivan erityisesti matematiikassa. Jo lukion lyhyt matematiikka oli kauheaa tervanjuontia ja tuntui etten tajua mitään. Meninkin sitten tehtaaseen koulujen jälkeen töihin, kun ajattelin ettei ole koulut mun juttu. Tehdas kuitenkin lopetti muutaman vuoden päästä ja päätin että pitäisi opiskella ammatti. Olin lukenut psykologi Carol Dweckin kirjan, joka kuvasi erilaisia Mindsetejä oppimiseen liittyen, ja tajunnut että minulla oli ns. fixed mindset, joka uskoi että asiat riippuu lahjakkuudesta ja perityistä ominaisuuksista, joten en voi oikeastaan sille mitään etten ole hyvä koulussa ja varsinkaan matematiikassa. Päätin alkaa uskoa oppimiseen ja työhön lahjakkuuden sijaan. Onnistuin kumoamaan matematiikkakammoni ja uskomukseni etten pysty koska äly ei riitä, ja valmistuin normaalissa ajassa yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Sen jälkeen olen aina ollut kriiittinen omia uskomuksiani kohtaan ja karsinut tietoisesit pois negatiivisia, jotka tuppaa heijaastumaan käytökseeni ja sitä kautta todellisuuteen.
Uskomatonta paskaa ja lässytystä taas. Hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahoille ihmisille hyviä. Teillä on jotain ihmeellisiä mielen defenssejä taas, joilla yritätte suojella mieltänne. Teette vastenmielisiä tulkintoja ystävistänne ja heidän elämistänne, tietämättä mitään heidän sisäisestä maailmasta. Lyötte leiman otsaan toiselle äkkinäisesti ja lapsekkaan naiivisti. Olette yksinkertaisia ihmisiä, joita elämä saattaa vielä opettaa, tai olla opettamatta.
Se voi mennä niinkin, että ulkoinen elämä näyttää kaaokselta, mutta sisäinen elämä on todella kaunista.
Ihmisten ulkoisesta elämästä ei voi tehdä päätelmiä heidän sisäisestä olotilastaan.
Monilla voi toki olla vaikeaa ulkoisesti ja sisäisesti samaan aikaan. Tai sitten ulkoisesti on kaikki hienosti, mutta sisäisesti erittäin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Ihmisen ajattelutapa ja uskomukset itsestä määrittelevät hänen todellisuutensa. Itse työstän juuri ajatuksiani rahasta ja työstä, sitä kyllä on ihan mukavasti mut prkl haluan sitä lisää :D
Mitä enemmän olen tästä lueskellut niin sitä enemmän olen alkanut myös kiinnittämään huomiota ihmisten tapoihin puhua itsestään, elämästään, muista, töistä, rahasta, rakkaudesta... Ja huomannut kyllä, että se tottavie näkyy sitten myös ulospäin. Eräs kaveri on välillä suht kaoottinen tapaus ja aiheuttanut huolta ja harmaita hiuksia läheisilleen, mutta niin hän aina vaan jotenkin selviää ties mistä ja tietää sen itsekin. Toinen näkee aina ja joka paikassa vain vaikeuksia ja valittamisen aihetta ja siten myös näyttäisi, että jos joku asia voi mennä perseelleen niin se myös menee ja kunnolla.
Siksi koitan parhaani mukaan kiinnittää huomiota omiin ajatuksiin, että ne eivät ole turhan negatiivisia. Toksinen positiivisuus on hanurista, jos on valittamisen aihetta niin silloin pitääkin nurista, mutta koitan olla jäämättä vellomaan asioihin liian pitkäksi aikaa ja miettimään myös mahdollisia ratkaisuja.
Ihmisen ajattelutapa ja uskomukset määrittävät kyllä sen ihmisen sisäisen elämän. Täten köyhäkin voi olla onnellinen.
Mutta ei ulkoista. Tai onnellisia köyhiä ei olisi.
Kiva aloitus. Positiivinen realismi ehkä parasta.