Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on sellaista, millainen itse sisäisesti on

On olemassa tiettyjä "lakeja", minusta tässä ne ovat aika hyvin. Ehkä tuosta kahdeksikosta en ole ihan samaa mieltä, koska kyllä ihminen pystyy halutessaan melkeinpä mihin vaan. Hyvin harva vaan oikeasti haluaa :-)

The Facts Of Life

By Lazlo Zalezac

1) Life is not fair.

2) No one is exempt from death.

3) Physics rules the universe and biology rules life.

     (or "Physics is King and Biology is Queen")

4) The universe does not care.

5) The only constant in life is change.

6) There is always a choice.

7) Wishing never makes it so.

8) A person can't exceed their limits.

9) A person is responsible for their own happiness.

10) It is impossible to change the character of another.

Olet tarkastellut heidän elämäänsä pintapuolisesti, jos rahallinen varakkuus on ainoa mittari. Et voi tietää heidän sisäisestä elämästään kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko enää  mihinkään. Miten selität kun meidän töissä eräs tyyppi sai palkankorotuksen ja paremman tehtävän. Meillä on siis palkankorotusmahdollisuudet hyvin rajalliset. Hän ei ole mitään muuta tehnytkään viimeset 5 vuotta kun saikutellut ja somessa itkenyt tuskiansa niin paljon että lopetin seuraamisen. kaikki on ollut päin persettä. Milloin mikäkin vaiva vie sängyn pohjalle, ei ole partneria, takana vaikea ero (siitä ulistiin some-valituksen alussa), ja kaiken maailman ihme vaivat tällä urheilullisella vajaa viiskymppisellä (ei siis syöpää tai joku tunnettu perussairaus) vaan mitä ihmeellisimmät erikoistaudit joten hoidon saamisesta onkin valitettu. Ja kun sitä ei olla saatu niin sairaslomalla, PLUS kertonut  myös burnoutista tyylin joka toinen vuosi . Todellakin hipoo sitä rajaa että on enemmän ollut sairaslomalla kui tössä. Terveydentilan voivotuksen välillä laittaa toki urheilukuvia, mut sellainen mustavalkoinen tyyppi ettei mistään ota selvää onko kuva oikeasti tuore.

Ulkoinen viestihän on silloin  että kaikki on päin honkia, ja on juuri ja juuri työkykyinen. Sitten saakin huippuduunin. Mä en ymmärrä mitään? Koska terapeutit esim sanoo että jos vaan on negatiivinen ja valittaa niin mikään ei voi onnistua.

"Mitä ihmeellisimpiin erikoistauteihin" sairastuminen ei ole sairastuneelta yhtään enemmän väärä teko kuin yleiseen tautiin sairastuminen, ei se ole edes mikään teko.

Toi sun sisäinen elämä vaikuttaa katkeroituvaiselta.

Minusta ei ole noin. Itse pärjäsin ja selvisin kaikesta, olin optimisti ja uskoin tulevaisuuteen. Sitten tapahtui niin monta vastoinkäymistä, että lakkasin pärjäämästä ja en pudonnut jaloilleni kuten ennen. Sisäinen maailmako muuttui yhtäkkiä? Olisiko sittenkin niin, että ulkoiset olosuhteet vaan sattuivat eri lailla? Ehkä se optimismini olisi kantanut toisessa onnenkantamoisessa hyvin, mutta vallitsevissa olosuhteissa sattui olemaan huono strategia? On ontuvaa ajatella, että elämässä voi valita asenteen tai toimintatavan, joka toimii _kaikkeen_ niin, että lopulta tulos on hyvä.

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

Jaaha, tulikin hiljaista uskomusketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

En usko että tässä ketjussa kukaan yrittää väittää, etteikö asioita sattuisi myös uskomuksista riippumatta. Ap itsekin korostaa aloituksessa, että elämässä sattuu asioita, se on elämän luonne. Onhan ihmiset myös alttiita paitsi omille, myös läheisten muiden ihmisten elämäntyylille. 

Ei siis ole tarkoitus syyllistää ketään ongelmistaan tai väittää että olisi takuuvarma helppo ratkaisu päästä niistä, vaan vain antaa pointtereita millä joissain tilanteissa voi parantaa omaa elämäänsä uskomuksiaan muuttamalla. Koska aika usein meillä on uskomuksia, jotka pidättelevät meitä ja joiden muuttamisesta voisi olla hyötyä onnellisemman elämän saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

Ei tietenkään. Eläimet ja pienet lapset ei osaa vaikuttaa sillä tavalla tietoisesti omaan elämäänsä ajattelemalla ja mielikuvittelemalla. Se ei tarkoita etteikö aikuisilla olisi siihen paljonkin mahdollisuuksia (ei toki rajattomia mahdollisuuksia).

Minä olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tasapaino niin että kaikilla on omassa historiallisessa viitekehyksessään suurin piirtein yhtä kurjaa ja kun lopuksi ynnätään yhteen ihmiselämän ilot ja vastoinkäymiset, kaikilla on suurin piirtein sama summa. Hyvä esimerkki ääripäästä ketjun alussa oleva ihminen jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja voisi olla helppo elämä, mutta joka tekee itse elämästään helvettiä vaikka olisi kaikki edellytykset muuhun. Toisessa ääripäässä on omassa sisäisessä maailmassaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jolle elämä heittää karmeaa haastetta toisensa jälkeen. Kun olen seurannut tätä, olen ruvennut ajattelemaan että elämä on jonkinlainen peli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta paskaa ja lässytystä taas. Hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahoille ihmisille hyviä. Teillä on jotain ihmeellisiä mielen defenssejä taas, joilla yritätte suojella mieltänne. Teette vastenmielisiä tulkintoja ystävistänne ja heidän elämistänne, tietämättä mitään heidän sisäisestä maailmasta. Lyötte leiman otsaan toiselle äkkinäisesti ja lapsekkaan naiivisti. Olette yksinkertaisia ihmisiä, joita elämä saattaa vielä opettaa, tai olla opettamatta.

Ei tässä kukaan noin sano. Kyllä pahoille ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ja ne johtuu juuri uskomuksista.

Nuo ystävät, joista aloituksessa puhun, ovat parhaimpia ystäviäni tai aikuisia lapsiani. Tunnen heidän uskomuksensa ja ajatuksensa erittäin hyvin.

Kyllä liiallinen riskinotto voi pilata hyvätkin uskomukset. En usko siihen, että jos jotain kovasti haluaa, niin sen aina saa.

Ehkä olen yksinkertainen ihminen, mutta olen sen verran vanha, että elämä on opettanut minua paljonkin. Ja tässä ketjussa kerron oppimani tuloksen: kaikki mitä näen itseni ympärillä, kertoo siitä, millainen minä olen.

Ap

Ja sitten maailmassa tapahtuu asioita, mihin tuo sisäinen todellisuus tai elämä ei vaikuta.

Esimerkkitapahtuma: Nuori perhe matkustaa päiväntasaajan eteläpuolelle ja kaikki on ihanaa. Sitten heidän lapsensa kaapataan. Vanhemmat yrittävät jaksaa, mutta saavat pitkäkestoisen stressireaktion. Ja niin edelleen.

Kaikki ihanakin voi hajota ulkoisesta vaikutuksesta. Toiset kohtaavat enemmän ulkoisesta vaikutuksesta aiheutuvia vaikeuksia kuin toiset. Vaikeista tapahtumista selviämiseen kyllä vaikuttaa myös oma asenne ja se millaisena palasena itsensä maailmassa kokee, mutta niin yksinkertaista se ei ole, että se aina millään tavoin näkyisi ulos päin.

Joka tapauksessa järkevää on se, ettei tee oletuksia toisten sisäisestä tai ulkoisesta hyvin- tai pahoinvoinnista pelkkiin omiin arvoihinsa ja aiempiin kokemuksiinsa perustuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

Ei tietenkään. Eläimet ja pienet lapset ei osaa vaikuttaa sillä tavalla tietoisesti omaan elämäänsä ajattelemalla ja mielikuvittelemalla. Se ei tarkoita etteikö aikuisilla olisi siihen paljonkin mahdollisuuksia (ei toki rajattomia mahdollisuuksia).

Minkä takia eläimet ja lapset eivät osaisi? Miksi kuvittelun on oltava välttämättä tietoista? Onko mielestäsi olemassa joku ikäraja, minkä jälkeen maailma alkaa järjestyä sisäisen uskomuksen mukaan?

EI elämäni vastaa identiteettiäni tai sisäistä maailmaani, joten en usko näihin maailma heijastaa sisäisyyttäsi tarinoihin.

Job oli synnitön, mutta koska Saatana halusi kiusata häntä, Jumala antoi luvan Saatanalle kiusaamiseen. Job menetti kaiken. Jumala salli tämän tapahtua, koska tiesi, että Job ei luovu uskostaan Jumalaan. Ja koska Job ei menettänyt uskoaan Jumalaan, sai hän kaiken moninkertaisesti takaisin. Opetus? Jumala hallitsee kaikkea, alusta loppuun. Jumala antaa ja Jumala ottaa. Kiittäkää Jumalaa, niin vaikeuksissa kuin menestyksessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

En usko että tässä ketjussa kukaan yrittää väittää, etteikö asioita sattuisi myös uskomuksista riippumatta. Ap itsekin korostaa aloituksessa, että elämässä sattuu asioita, se on elämän luonne. Onhan ihmiset myös alttiita paitsi omille, myös läheisten muiden ihmisten elämäntyylille. 

Ei siis ole tarkoitus syyllistää ketään ongelmistaan tai väittää että olisi takuuvarma helppo ratkaisu päästä niistä, vaan vain antaa pointtereita millä joissain tilanteissa voi parantaa omaa elämäänsä uskomuksiaan muuttamalla. Koska aika usein meillä on uskomuksia, jotka pidättelevät meitä ja joiden muuttamisesta voisi olla hyötyä onnellisemman elämän saamiseksi.

Kyllähän aloituksessa sanottiin, että yhden ystävän elämä oli kaoottista, koska sisäinen maailma vaikutti olevan kaoottista. Ja yhtä rauhallista kehuttiin, että mielentilansa takia elämä on sellaista. Ei asia voi toimia vain niin päin, että silloin se on totta, jos siitä olisi hyötyä ja olisi kivaa että se olisi totta. Silloin logiikka pettää. Uskomuksien muuttamisesta voi kyllä usein olla hyötyä ja se voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin positiivisesti, mutta loogisinta on, että vaikutus johtuu teoista, joita se uskomus aiheuttaa, ja siitä, että olosuhteet toimivat tekojen kanssa yhteen suotuisasti. Uskomus ei välttämättä silti ole todistettu todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tasapaino niin että kaikilla on omassa historiallisessa viitekehyksessään suurin piirtein yhtä kurjaa ja kun lopuksi ynnätään yhteen ihmiselämän ilot ja vastoinkäymiset, kaikilla on suurin piirtein sama summa. Hyvä esimerkki ääripäästä ketjun alussa oleva ihminen jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja voisi olla helppo elämä, mutta joka tekee itse elämästään helvettiä vaikka olisi kaikki edellytykset muuhun. Toisessa ääripäässä on omassa sisäisessä maailmassaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jolle elämä heittää karmeaa haastetta toisensa jälkeen. Kun olen seurannut tätä, olen ruvennut ajattelemaan että elämä on jonkinlainen peli.

an seurauksena.

Mukavan oloinen ajatus, muttei kovin loppuun saakka ajateltu. Onkohan sinulle vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että maailmassa tapahtuu kauheita asioita ja niitä tapahtuu joillekin enemmän ja toisille ei juuri ollenkaan? Kauheita asioita tapahtuu lapsille, nuorille, tytöille ja pojille ja aikuisille ja ne voivat aiheuttaa pitkäkestoista kipua tai vammoja ja sisältää nöyryytystä, pelkoa, väkivaltaa ja muuta vahingoittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tasapaino niin että kaikilla on omassa historiallisessa viitekehyksessään suurin piirtein yhtä kurjaa ja kun lopuksi ynnätään yhteen ihmiselämän ilot ja vastoinkäymiset, kaikilla on suurin piirtein sama summa. Hyvä esimerkki ääripäästä ketjun alussa oleva ihminen jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja voisi olla helppo elämä, mutta joka tekee itse elämästään helvettiä vaikka olisi kaikki edellytykset muuhun. Toisessa ääripäässä on omassa sisäisessä maailmassaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jolle elämä heittää karmeaa haastetta toisensa jälkeen. Kun olen seurannut tätä, olen ruvennut ajattelemaan että elämä on jonkinlainen peli.

an seurauksena.

Mukavan oloinen ajatus, muttei kovin loppuun saakka ajateltu. Onkohan sinulle vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että maailmassa tapahtuu kauheita asioita ja niitä tapahtuu joillekin enemmän ja toisille ei juuri ollenkaan? Kauheita asioita tapahtuu lapsille, nuorille, tytöille ja pojille ja aikuisille ja ne voivat aiheuttaa pitkäkestoista kipua tai vammoja ja sisältää nöyryytystä, pelkoa, väkivaltaa ja muuta vahingoittavaa.

On myös olemassa ihmisiä, joilla on alusta loppuun melko helppo elämä ja ovat lisäksi onnellisia koko elämänsä ajan. Kärsimyksen tai ilon määrä ei vaikuta olevan vakio, joka jakautuu tasaisesti kaikille. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

En usko että tässä ketjussa kukaan yrittää väittää, etteikö asioita sattuisi myös uskomuksista riippumatta. Ap itsekin korostaa aloituksessa, että elämässä sattuu asioita, se on elämän luonne. Onhan ihmiset myös alttiita paitsi omille, myös läheisten muiden ihmisten elämäntyylille. 

Ei siis ole tarkoitus syyllistää ketään ongelmistaan tai väittää että olisi takuuvarma helppo ratkaisu päästä niistä, vaan vain antaa pointtereita millä joissain tilanteissa voi parantaa omaa elämäänsä uskomuksiaan muuttamalla. Koska aika usein meillä on uskomuksia, jotka pidättelevät meitä ja joiden muuttamisesta voisi olla hyötyä onnellisemman elämän saamiseksi.

Kyllähän aloituksessa sanottiin, että yhden ystävän elämä oli kaoottista, koska sisäinen maailma vaikutti olevan kaoottista. Ja yhtä rauhallista kehuttiin, että mielentilansa takia elämä on sellaista. Ei asia voi toimia vain niin päin, että silloin se on totta, jos siitä olisi hyötyä ja olisi kivaa että se olisi totta. Silloin logiikka pettää. Uskomuksien muuttamisesta voi kyllä usein olla hyötyä ja se voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin positiivisesti, mutta loogisinta on, että vaikutus johtuu teoista, joita se uskomus aiheuttaa, ja siitä, että olosuhteet toimivat tekojen kanssa yhteen suotuisasti. Uskomus ei välttämättä silti ole todistettu todeksi.

Joo itse ajattelen nimenomaan, että vaikutus tapahtuu ihan tekojen ja ehkä sisäisesti käyttöön vapautuvien voimavarojen kautta, ei mitenkään maagisesti. Kuten aiemmin tuo joka uskoi ettei hän osaa matematiikka, eikä osannut koska tuskin edes kovin sinnikkäästi yritti koska uskoi ettei pysty kun ei ole älyä eikä lahjoja, ja alkoi pystymään kun luotti että opiskelemalla tosissaan kyllä varmasti oppii. Uskomus johti voimavarojen vapautumiseen käytännön tekoihin, ja se johti muutokseen. 

Itselläni taas on ollut ja on vieläkin vähän kielteinen uskomus kaikenlaisesta yrittämisestä. Olen aina ajatellut, että turvallisinta on olla palkkatyössä toisella, että kaikenlainen yrittäminen, freelancerius yms. on ihan valtava riski joka luultavasti johtaisi mieron tielle ennemmin tai myöhemmin. Tämä uskomus on johtanut siihen, etten ole koskaan lähtenyt toteuttamaan taloudellista ja muutakin tilannetta mahdollisesti parantavia asioita jotka olisi olleet mahdollisia, jos vain olisin ollut rohkeampi ja uskomukseni positiviisemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

Ei tietenkään. Eläimet ja pienet lapset ei osaa vaikuttaa sillä tavalla tietoisesti omaan elämäänsä ajattelemalla ja mielikuvittelemalla. Se ei tarkoita etteikö aikuisilla olisi siihen paljonkin mahdollisuuksia (ei toki rajattomia mahdollisuuksia).

Minkä takia eläimet ja lapset eivät osaisi? Miksi kuvittelun on oltava välttämättä tietoista? Onko mielestäsi olemassa joku ikäraja, minkä jälkeen maailma alkaa järjestyä sisäisen uskomuksen mukaan?

Se lienee yksilöllistä ja myös asteittaista, ei niin että nyt joku ei pysty ollenkaan vaikuttamaan ajatteluaan muuttamalla tilanteeseensa ja nyt saavutti kypsyyden, jossa pystyy vaikuttamaan hyvin paljon. Itse olen vasta 35 ikävuoden jälkeen paremmin oppinut ymmärtämään, miten paljon omat asenteeni ja sisäinen puheeni on vaikuttaneet elämääni ihan käytännön tasolla, terapiaakin siihen mun tapauksessa on tarvittu. Sitä ennenkin tosin ajattelu aika pitkälti vaikutti, mutta se ei vaan ollut tietoista vaan olin kaikkien ympäristöstä omaksuttujen asenteiden, mielipiteiden ja ajattelumallien armoilla, joista monet osoittautui minulle myöhemmin haitallisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tasapaino niin että kaikilla on omassa historiallisessa viitekehyksessään suurin piirtein yhtä kurjaa ja kun lopuksi ynnätään yhteen ihmiselämän ilot ja vastoinkäymiset, kaikilla on suurin piirtein sama summa. Hyvä esimerkki ääripäästä ketjun alussa oleva ihminen jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja voisi olla helppo elämä, mutta joka tekee itse elämästään helvettiä vaikka olisi kaikki edellytykset muuhun. Toisessa ääripäässä on omassa sisäisessä maailmassaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jolle elämä heittää karmeaa haastetta toisensa jälkeen. Kun olen seurannut tätä, olen ruvennut ajattelemaan että elämä on jonkinlainen peli.

Itse en usko tähän ollenkaan. Minulla on itselläni ollut hyvin helppo ja mukava elämä. Ikää jo 48. En ole räkätautia kummempia sairauksia sairastanut. Koulut, työelämä, puolison löytö, lapset, kaikki on mennyt ilman ihmeempiä ongelmia ja vastoinkäymisiä. Oma mielikään ei ole tuottanut isoja ongelmia koskaan. Olen ollut ja olen elämääni tyytyväinen, niin ulkoiseen kuin sisäiseen. Mutta tiedän ihmisiä joilla on oikeasti vaikeaa, voi olla rajoittavia sairauksia, joutuu työttömäksi iässä missä vaikea työllistyä enää, lapsilla ongelmia joista murehtii koko ajan jne. En mitenkään osaa ajatella, että näillä paljon kärsineilä ja minulla olisi "suunnilleen yhtä kurjaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

En usko että tässä ketjussa kukaan yrittää väittää, etteikö asioita sattuisi myös uskomuksista riippumatta. Ap itsekin korostaa aloituksessa, että elämässä sattuu asioita, se on elämän luonne. Onhan ihmiset myös alttiita paitsi omille, myös läheisten muiden ihmisten elämäntyylille. 

Ei siis ole tarkoitus syyllistää ketään ongelmistaan tai väittää että olisi takuuvarma helppo ratkaisu päästä niistä, vaan vain antaa pointtereita millä joissain tilanteissa voi parantaa omaa elämäänsä uskomuksiaan muuttamalla. Koska aika usein meillä on uskomuksia, jotka pidättelevät meitä ja joiden muuttamisesta voisi olla hyötyä onnellisemman elämän saamiseksi.

Kyllähän aloituksessa sanottiin, että yhden ystävän elämä oli kaoottista, koska sisäinen maailma vaikutti olevan kaoottista. Ja yhtä rauhallista kehuttiin, että mielentilansa takia elämä on sellaista. Ei asia voi toimia vain niin päin, että silloin se on totta, jos siitä olisi hyötyä ja olisi kivaa että se olisi totta. Silloin logiikka pettää. Uskomuksien muuttamisesta voi kyllä usein olla hyötyä ja se voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin positiivisesti, mutta loogisinta on, että vaikutus johtuu teoista, joita se uskomus aiheuttaa, ja siitä, että olosuhteet toimivat tekojen kanssa yhteen suotuisasti. Uskomus ei välttämättä silti ole todistettu todeksi.

Joo itse ajattelen nimenomaan, että vaikutus tapahtuu ihan tekojen ja ehkä sisäisesti käyttöön vapautuvien voimavarojen kautta, ei mitenkään maagisesti. Kuten aiemmin tuo joka uskoi ettei hän osaa matematiikka, eikä osannut koska tuskin edes kovin sinnikkäästi yritti koska uskoi ettei pysty kun ei ole älyä eikä lahjoja, ja alkoi pystymään kun luotti että opiskelemalla tosissaan kyllä varmasti oppii. Uskomus johti voimavarojen vapautumiseen käytännön tekoihin, ja se johti muutokseen. 

Itselläni taas on ollut ja on vieläkin vähän kielteinen uskomus kaikenlaisesta yrittämisestä. Olen aina ajatellut, että turvallisinta on olla palkkatyössä toisella, että kaikenlainen yrittäminen, freelancerius yms. on ihan valtava riski joka luultavasti johtaisi mieron tielle ennemmin tai myöhemmin. Tämä uskomus on johtanut siihen, etten ole koskaan lähtenyt toteuttamaan taloudellista ja muutakin tilannetta mahdollisesti parantavia asioita jotka olisi olleet mahdollisia, jos vain olisin ollut rohkeampi ja uskomukseni positiviisemmat.

Taipumus ottaa riskejä on sellainen melkeinpä luonteenpiirteeksi laskettava ominaisuus, joka ei yleensä kauheasti muutu. Voi olla, että olet ollut ihan järkevä ettet ole lähtenyt yrittämään sinun luonteellasi. Et olisi ehkä osannut tehdä tarpeeksi nopeita ratkaisuja ja olisit jäänyt nuolemaan näppejäsi muiden ajaessa ohi. Tuo ei ole välttämättä pelkästä uskosta kiinni, vaan myös tosiaan luonteesta.