Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on sellaista, millainen itse sisäisesti on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tasapaino niin että kaikilla on omassa historiallisessa viitekehyksessään suurin piirtein yhtä kurjaa ja kun lopuksi ynnätään yhteen ihmiselämän ilot ja vastoinkäymiset, kaikilla on suurin piirtein sama summa. Hyvä esimerkki ääripäästä ketjun alussa oleva ihminen jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja voisi olla helppo elämä, mutta joka tekee itse elämästään helvettiä vaikka olisi kaikki edellytykset muuhun. Toisessa ääripäässä on omassa sisäisessä maailmassaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jolle elämä heittää karmeaa haastetta toisensa jälkeen. Kun olen seurannut tätä, olen ruvennut ajattelemaan että elämä on jonkinlainen peli.

Itse en usko tähän ollenkaan. Minulla on itselläni ollut hyvin helppo ja mukava elämä. Ikää jo 48. En ole räkätautia kummempia sairauksia sairastanut. Koulut, työelämä, puolison löytö, lapset, kaikki on mennyt ilman ihmeempiä ongelmia ja vastoinkäymisiä. Oma mielikään ei ole tuottanut isoja ongelmia koskaan. Olen ollut ja olen elämääni tyytyväinen, niin ulkoiseen kuin sisäiseen. Mutta tiedän ihmisiä joilla on oikeasti vaikeaa, voi olla rajoittavia sairauksia, joutuu työttömäksi iässä missä vaikea työllistyä enää, lapsilla ongelmia joista murehtii koko ajan jne. En mitenkään osaa ajatella, että näillä paljon kärsineilä ja minulla olisi "suunnilleen yhtä kurjaa".

Entä jos kuolet nuorena? Onnekkaimmalla tietämälläni ihmisellä diagnosoitiin muistisairaus viiskymppisenä. Toinen hyvä esimerkki eräs naispolitikko, jonka tavaramerkki oli suuri onnellisuus, kuoli syöpään alle 55 v.

Samaa mieltä. Kyllä kaikki mun sisällä soti vastaan sitä huonoa tilannetta, jossa olin. Olen tosi positiivinen, järkevä ja vahva ihminen. Näillä piirteilläni uskoin vahvasti, että minulle on varattu parempaa. Ja sitten lähdin sitä kohti. Ja tässä ollaan. Nyt elämäni vastaa sisäistä persoonaani. Kaikki on tosi ihanasti. Työ, lapset, parisuhde, talous.

Kun taas esim. tuttavista se, jolla olisi voinut ulkoisesti olla puitteet kaikkeen yhtä ihanaan, pissi asiansa täysin vastaamaan sitä negatiivista persoonaansa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole noin. Itse pärjäsin ja selvisin kaikesta, olin optimisti ja uskoin tulevaisuuteen. Sitten tapahtui niin monta vastoinkäymistä, että lakkasin pärjäämästä ja en pudonnut jaloilleni kuten ennen. Sisäinen maailmako muuttui yhtäkkiä? Olisiko sittenkin niin, että ulkoiset olosuhteet vaan sattuivat eri lailla? Ehkä se optimismini olisi kantanut toisessa onnenkantamoisessa hyvin, mutta vallitsevissa olosuhteissa sattui olemaan huono strategia? On ontuvaa ajatella, että elämässä voi valita asenteen tai toimintatavan, joka toimii _kaikkeen_ niin, että lopulta tulos on hyvä.

Tämä on sarjassa, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Kyllä minäkin olen eronnut, vaikka uskoin sydänjuuria myöten ikuiseen avioliittoon. Mutta syy on se, että minä voin vaikuttaa vain omaan elämääni, en toisiin ihmisiin tai toisten ihmisten valintoihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos joku 5-vuotias lapsi itkee syöpäosastolla kun hänen äitinsä on ryyppäämässä eikä tule edes katsomaan häntä, niin johtuuko se siitä että kyseinen lapsi ei usko ansaitsevansa parempaa?

Sanoin jo aloituksessa, että en puhu sairauksista, syntymisistä tai kuolemista. Enkä ole ratkaisemassa kysymystä, miksi joku joutuu kärsinään nälänhädästä tai sodasta.

Ap

Totta, itse olen kuin kolmas esimerkkisi. Ja tämä identiteetti näkyy juuri niin että tietyissä asioissa kaikki aina toimii, mutta toisissa sitten taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.

Kiinnostaisi kuulla vähän lisää!

Olen jo vuosia odottanut "silmien avautumista" ja "ymmärryksen laajenemista". En vain saa Mistään otetta, kaikki lipuu ohi ja ajatukset on semmoista sekaista puuroa.

Siksi kai tämä elämäkin sitten vain ihan sekaista mössöä. Ei kaoottista vaan vain tympeää ja koen itse olevani liian pieni vaikuttamaan lopulta mihinkään.

Auttaisiko psykedeelit?

Siinä tapauksessa, jos olet rajannut sairaudet, syntymät ja kuolemat pois, niin kaipaisi vähän tarkennusta.

"Yhden elämä on ollut 30 vuotta yhtä kaaosta; Kaikki menee pieleen, Mikään ei onnistu niin kuin suunnittelee, vaikka organisoi ja suunnittelee.

Toisen elämä on latteaa; hiljaista, köyhäilyä, vaikka alalla, jossa kaikki mahdollisuus rikastumiseen.

Kolmas elää jatkuvasti yli varojensa, vaikka koko ajan tienaa eikä edes maksa elämisestään.

Neljäs elää yltäkylläisyydessä ja kaikki on elämässä mallillaan, vaikka elämässä on kaikkea pahaa tapahtunut."

Jos kenelläkään näistä ei ole vastoinkäymisenä sairauksia tai kuolemaa, niin mikä se on ykkösellä mikä on niin huonosti? Talous ja ihmissuhteet vai?

Entä neljäs, minkälaista se kaikki tapahtunut paha on, jos ei sairauksia ja kuolemaa ole ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole noin. Itse pärjäsin ja selvisin kaikesta, olin optimisti ja uskoin tulevaisuuteen. Sitten tapahtui niin monta vastoinkäymistä, että lakkasin pärjäämästä ja en pudonnut jaloilleni kuten ennen. Sisäinen maailmako muuttui yhtäkkiä? Olisiko sittenkin niin, että ulkoiset olosuhteet vaan sattuivat eri lailla? Ehkä se optimismini olisi kantanut toisessa onnenkantamoisessa hyvin, mutta vallitsevissa olosuhteissa sattui olemaan huono strategia? On ontuvaa ajatella, että elämässä voi valita asenteen tai toimintatavan, joka toimii _kaikkeen_ niin, että lopulta tulos on hyvä.

Tämä on sarjassa, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Kyllä minäkin olen eronnut, vaikka uskoin sydänjuuria myöten ikuiseen avioliittoon. Mutta syy on se, että minä voin vaikuttaa vain omaan elämääni, en toisiin ihmisiin tai toisten ihmisten valintoihin.

Ap

Eli jos jollain elämä vastaa sinun uskomusta, että sisäinen vastaa ulkoista, niin se todistaa, että "teoriasi" on tosi. Jos jollain on päinvastainen esimerkki, niin "elämässä sattuu ja tapahtuu", mutta "teoriasi" on jostain syystä silti tosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.

Kiinnostaisi kuulla vähän lisää!

Olen jo vuosia odottanut "silmien avautumista" ja "ymmärryksen laajenemista". En vain saa Mistään otetta, kaikki lipuu ohi ja ajatukset on semmoista sekaista puuroa.

Siksi kai tämä elämäkin sitten vain ihan sekaista mössöä. Ei kaoottista vaan vain tympeää ja koen itse olevani liian pieni vaikuttamaan lopulta mihinkään.

Auttaisiko psykedeelit?

Olen eri, mutta itellä ainakin auttoi sellainen, että "kuuntelin" vain niitä omia ajatuksia. Silleen observoin niitä ja annoin niiden olla sellaisia kuin ne on. Tuolla pystyy erottamaan "itsensä" ajatuksistaan ja näin niihin voi saada selkeyttä. Toisaalta, mistään ei välttämättä tarvi saada otetta. Riippuu aivan mitä sillä tarkoitat. Psykedeelit, tai ainakin sienet on oiva tapa muuttaa sitä perspektiiviä josta maailman näkee ja näinollen oppia uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tasapaino niin että kaikilla on omassa historiallisessa viitekehyksessään suurin piirtein yhtä kurjaa ja kun lopuksi ynnätään yhteen ihmiselämän ilot ja vastoinkäymiset, kaikilla on suurin piirtein sama summa. Hyvä esimerkki ääripäästä ketjun alussa oleva ihminen jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja voisi olla helppo elämä, mutta joka tekee itse elämästään helvettiä vaikka olisi kaikki edellytykset muuhun. Toisessa ääripäässä on omassa sisäisessä maailmassaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jolle elämä heittää karmeaa haastetta toisensa jälkeen. Kun olen seurannut tätä, olen ruvennut ajattelemaan että elämä on jonkinlainen peli.

Itse en usko tähän ollenkaan. Minulla on itselläni ollut hyvin helppo ja mukava elämä. Ikää jo 48. En ole räkätautia kummempia sairauksia sairastanut. Koulut, työelämä, puolison löytö, lapset, kaikki on mennyt ilman ihmeempiä ongelmia ja vastoinkäymisiä. Oma mielikään ei ole tuottanut isoja ongelmia koskaan. Olen ollut ja olen elämääni tyytyväinen, niin ulkoiseen kuin sisäiseen. Mutta tiedän ihmisiä joilla on oikeasti vaikeaa, voi olla rajoittavia sairauksia, joutuu työttömäksi iässä missä vaikea työllistyä enää, lapsilla ongelmia joista murehtii koko ajan jne. En mitenkään osaa ajatella, että näillä paljon kärsineilä ja minulla olisi "suunnilleen yhtä kurjaa".

Höpö höpö on sinullakin omat ongelmasi ja lapsillasi, miehelläsi myös. Uskottelet vain noin itsellesi. Kärsit ihan samoin kuin muutkin elämän ylä - ja alamäissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.

Kiinnostaisi kuulla vähän lisää!

Olen jo vuosia odottanut "silmien avautumista" ja "ymmärryksen laajenemista". En vain saa Mistään otetta, kaikki lipuu ohi ja ajatukset on semmoista sekaista puuroa.

Siksi kai tämä elämäkin sitten vain ihan sekaista mössöä. Ei kaoottista vaan vain tympeää ja koen itse olevani liian pieni vaikuttamaan lopulta mihinkään.

Auttaisiko psykedeelit?

Olen eri, mutta itellä ainakin auttoi sellainen, että "kuuntelin" vain niitä omia ajatuksia. Silleen observoin niitä ja annoin niiden olla sellaisia kuin ne on. Tuolla pystyy erottamaan "itsensä" ajatuksistaan ja näin niihin voi saada selkeyttä. Toisaalta, mistään ei välttämättä tarvi saada otetta. Riippuu aivan mitä sillä tarkoitat. Psykedeelit, tai ainakin sienet on oiva tapa muuttaa sitä perspektiiviä josta maailman näkee ja näinollen oppia uutta.

Lisään tähän, että tuo observointi ei koskenut vain ajatuksia, vaan myös fyysistä olemista, puhumista jne. Sitä kautta voi saada mielenkiintoista informaatiota itsestään. Samalla se palauttaa läsnäolevaksi nykyhetkeen.

Ja tuo, että koet olevasi liian pieni vaikuttamaan mihinkään voi olla tärkeä ja todenperäinen kokemus. Loppupeleissä ihminen voi vaikuttaa asioihin hyvin rajallisesti, lähinnä vain itseensä. Eli ajatusmalleihin, kokemuksiin ja maailmankuvaan. Voi kuulostaa abstrakteilta ja pieniltä asioilta, mutta niitten merkitys yksilön elämässä on ratkaiseva. Tuota kautta on sitten mahdollisuus vähän vaikuttaa ympäristöönkin, mutta yleisesti ihmisten iso harha-askel on pyrkiä muokkaamaan ympäristöä mielensä mukaiseksi, vaikka voisi muokata mieltä ympäristönsä tai mielensä mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, jos olet rajannut sairaudet, syntymät ja kuolemat pois, niin kaipaisi vähän tarkennusta.

"Yhden elämä on ollut 30 vuotta yhtä kaaosta; Kaikki menee pieleen, Mikään ei onnistu niin kuin suunnittelee, vaikka organisoi ja suunnittelee.

Toisen elämä on latteaa; hiljaista, köyhäilyä, vaikka alalla, jossa kaikki mahdollisuus rikastumiseen.

Kolmas elää jatkuvasti yli varojensa, vaikka koko ajan tienaa eikä edes maksa elämisestään.

Neljäs elää yltäkylläisyydessä ja kaikki on elämässä mallillaan, vaikka elämässä on kaikkea pahaa tapahtunut."

Jos kenelläkään näistä ei ole vastoinkäymisenä sairauksia tai kuolemaa, niin mikä se on ykkösellä mikä on niin huonosti? Talous ja ihmissuhteet vai?

Entä neljäs, minkälaista se kaikki tapahtunut paha on, jos ei sairauksia ja kuolemaa ole ollut?

On kaikilla ollut vastoinkäymisiä, 3/4 :llä sairauksia, ja läheisiä kuollut, koska he ovat jo vähän vanhempia, mutta tässä nyt katson asiaa vain yhdestä kulmasta.

Ykkönen on vain kaoottinen; kunntulee kyselään, on kaksi tuntia myöhässä; koska piti hoitaa asia x, autosta puhkesi rengas ja lapsi unohti uimapuvun kotiin ja piti ostaa uusi. Joka päivä sama asia, jos jokin asia voi mennä pieleen, niin se menee pieleen.

Nelosella henkistä väkivaltaa, joka jatkui avioeron jälkeen, lapsi yrittänyt itsemurhaa, elää uusperheessä, jossa monta liikkuvaa tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole noin. Itse pärjäsin ja selvisin kaikesta, olin optimisti ja uskoin tulevaisuuteen. Sitten tapahtui niin monta vastoinkäymistä, että lakkasin pärjäämästä ja en pudonnut jaloilleni kuten ennen. Sisäinen maailmako muuttui yhtäkkiä? Olisiko sittenkin niin, että ulkoiset olosuhteet vaan sattuivat eri lailla? Ehkä se optimismini olisi kantanut toisessa onnenkantamoisessa hyvin, mutta vallitsevissa olosuhteissa sattui olemaan huono strategia? On ontuvaa ajatella, että elämässä voi valita asenteen tai toimintatavan, joka toimii _kaikkeen_ niin, että lopulta tulos on hyvä.

Tämä on sarjassa, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Kyllä minäkin olen eronnut, vaikka uskoin sydänjuuria myöten ikuiseen avioliittoon. Mutta syy on se, että minä voin vaikuttaa vain omaan elämääni, en toisiin ihmisiin tai toisten ihmisten valintoihin.

Ap

Eli jos jollain elämä vastaa sinun uskomusta, että sisäinen vastaa ulkoista, niin se todistaa, että "teoriasi" on tosi. Jos jollain on päinvastainen esimerkki, niin "elämässä sattuu ja tapahtuu", mutta "teoriasi" on jostain syystä silti tosi?

No, tämä ei ole vain minun teoriani. Asiasta on kirjoitutettu monta sataa kirjaa jo vuosisata sitten. En ole tähän lähtökohtaisesti uskonut, mutta vuosien varrella todennut, että se taitaa olla totta.

Tämä tuli mieleeni, kun törmäsin sanontaan, että haluatko tietää, millainen olet? Katso ympärillesi, niin tiedät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Universumin lait ne siellä vaikuttaa :) Kannattaa tutustua ja peilata aihetta omiin kokemuksiin. Se on ihan mielettömän upeaa, kun kaikki alkaa avautua ja ymmärtää, miten tämä maailma toimii.

Kiinnostaisi kuulla vähän lisää!

Olen jo vuosia odottanut "silmien avautumista" ja "ymmärryksen laajenemista". En vain saa Mistään otetta, kaikki lipuu ohi ja ajatukset on semmoista sekaista puuroa.

Siksi kai tämä elämäkin sitten vain ihan sekaista mössöä. Ei kaoottista vaan vain tympeää ja koen itse olevani liian pieni vaikuttamaan lopulta mihinkään.

Auttaisiko psykedeelit?

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että minulla kesti 12 vuotta, ennen kuin tajusin tämän kuvion.

Alkuneuvoksi voin sanoa, että lopeta kaikki arvostelu ja tuomitseminen. Mene virran mukana. Ota kaikki vastaan niin kuin olisit itse valinnut sen.

Pakonomainen positiivinen ajattelu on lyhyt tie. Yritä pikemminkin ajatella olisi mukavaa, jos elämäni olisi helpompaa.

Tee tätä koko ajan. Yksi kerta ei riitä. Eikä edes sata kertaa.

Ap

Ennemminkin päinvastoin. Mitä myrkyllisempi ja mustempi sisin on niin sitä varmemmin elämässä on elementtejä jotka monilta aidosti mukavilta ihmisiltä puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin päinvastoin. Mitä myrkyllisempi ja mustempi sisin on niin sitä varmemmin elämässä on elementtejä jotka monilta aidosti mukavilta ihmisiltä puuttuu.

Niin juuri. Koska kaikki riippuu niistä sisäisistä uskomuksista, joista olen koko ketjun puhunut. Eli et ollenkaan puhu päinvastaista.

Ap

Allekirjoitan sen ajatuksen, että ihmisen elämä näyttää siltä mitä ihminen on sisäisesti.

Aloitetaan helposta. Henkilö A kokee sisäisesti olevansa sosiaalinen, henkilö B puolestaan sulkeutunut. Henkilö A hakeutuu ihmisten seuraan ja hänen elämänsä on sosiaalista, henkilö B puolestaan viettää paljon aikaa itsekseen ja hänen elämänsä on sulkeutunutta.

Mutta tämä näkyy myös vaikeammin hahmotettavissa asioissa. Henkilöllä C on pienet tulot ja olemattomat säästöt, henkilöllä D puolestaan suuret tulot ja rahaa säästötilillä. Henkilö C asennoituu elämään kuitenkin niin että rahan saa halutessaan riittämään mihin haluaa, ja henkilö D surkutellen sitä että raha loppuu ennen pitkää. Henkilö C säästää kaikesta mahdollisesta ja saa aina lopulta säästettyä rahaa siihen mitä hän haluaa, henkilö D puolestaan makselee laskuja mm. suoratoistopalveluista joita hän ei käytä, ostaa ruokia ja vaatteita kalliimmalla kuin tarvitsisi jne. ja huomaa ennen jokaista palkkapäiväänsä, että rahat on lopussa ja säästöjäkin on saatettu joutua käyttämään. Henkilö C siis toimii surkuttelun sijaan ja elää lopulta rikkaampaa elämää kuin henkilö D, joka ei surkuttelultaan kykene toimimaan, vaikka hänellä olisi mahdollisuus säästää halutessaan vaikka maailmanympärimatkaan, jos eläisi kuten henkilö C. Surkuttelu saa ihmisen tekemään harkitsemattomiakin päätöksiä rahan osalta ilman että ihminen itsekään huomaa asiaa, eikä ihminen tällöin ymmärrä, miksi raha loppuu.

Henkilö E elää elämäänsä antaen aikaansa toisille ihmisille, ja henkilö F elää elämäänsä odottaen, että joku olisi aidosti kiinnostunut myös hänestä. Henkilö E osoittaa aitoa välittämistä, ja aina kun hänellä on huolia, hän saa tätä aitoa välittämistä takaisin kun ihmiset kyselevät, voisivatko auttaa häntä jotenkin. Henkilö F puolestaan kokee itsensä yksinäiseksi, ja kun joku kysyy miten hänellä menee, hän vähättelee mielessään tilannetta. Henkilö E ei tavoittele aktiivisesti sitä että hän saisi itse toisilta lempeää kohtelua, vaan hän näkee tärkeäksi olla itse lempeä ja siksi hän saa itse sen, mistä henkilö F haaveilee. Mutta tämä johtuu siitä, että E on sellainen josta empaattiset ihmiset pitävät, kun taas F saattaa olla luotaantyötävä erityisesti silloin, jos hän surkuttelee ääneen omaa ongelmaansa.

Kirjoitan tämän siitä näkökulmasta, että olen itse ollut kuin henkilöt D ja F. Mutta nyt kun olen pyrkinyt olemaan enemmän kuin C ja E, elämä onkin antanut todella runsaasti sitä mistä haaveilin D:n ja F:n roolissa. Maailma ei ole muuttunut, vaan minä itse olen tietoisesti työskennellyt omien ajatus- ja toimintamallieni kanssa, ja sen myötä koko elämäni on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, jos olet rajannut sairaudet, syntymät ja kuolemat pois, niin kaipaisi vähän tarkennusta.

"Yhden elämä on ollut 30 vuotta yhtä kaaosta; Kaikki menee pieleen, Mikään ei onnistu niin kuin suunnittelee, vaikka organisoi ja suunnittelee.

Toisen elämä on latteaa; hiljaista, köyhäilyä, vaikka alalla, jossa kaikki mahdollisuus rikastumiseen.

Kolmas elää jatkuvasti yli varojensa, vaikka koko ajan tienaa eikä edes maksa elämisestään.

Neljäs elää yltäkylläisyydessä ja kaikki on elämässä mallillaan, vaikka elämässä on kaikkea pahaa tapahtunut."

Jos kenelläkään näistä ei ole vastoinkäymisenä sairauksia tai kuolemaa, niin mikä se on ykkösellä mikä on niin huonosti? Talous ja ihmissuhteet vai?

Entä neljäs, minkälaista se kaikki tapahtunut paha on, jos ei sairauksia ja kuolemaa ole ollut?

Tai väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa, jos olet rajannut sairaudet, syntymät ja kuolemat pois, niin kaipaisi vähän tarkennusta.

"Yhden elämä on ollut 30 vuotta yhtä kaaosta; Kaikki menee pieleen, Mikään ei onnistu niin kuin suunnittelee, vaikka organisoi ja suunnittelee.

Toisen elämä on latteaa; hiljaista, köyhäilyä, vaikka alalla, jossa kaikki mahdollisuus rikastumiseen.

Kolmas elää jatkuvasti yli varojensa, vaikka koko ajan tienaa eikä edes maksa elämisestään.

Neljäs elää yltäkylläisyydessä ja kaikki on elämässä mallillaan, vaikka elämässä on kaikkea pahaa tapahtunut."

Jos kenelläkään näistä ei ole vastoinkäymisenä sairauksia tai kuolemaa, niin mikä se on ykkösellä mikä on niin huonosti? Talous ja ihmissuhteet vai?

Entä neljäs, minkälaista se kaikki tapahtunut paha on, jos ei sairauksia ja kuolemaa ole ollut?

Tai väkivaltaa.

Syntymä, kuolema ja vakavat sairaudet on ns tahdosta riippumattomia asioita joihin et voi vaikuttaa

Väkivaltaa ei kukaan fiksu jää odottamaan ja ihmettelemään. Jo pelkkä uhka saisi lähtemään silmänräpäyksessä! Siksi se on asia johon voit vaikuttaa

eri

Kaikki on kemiaa aivoissa kuitenkin tai uusimpien kvanttifysiikka löytöjen näkökulmasta katsottuna oikeastaan hyvin todellista kehittää mieltään kun ilmiöt tuntuvat olevan sidoksissa toisiinsa ties missä tahansa. Rakennamme maailmankaikkeutta mielissämme, vaikka maapallon kuplassa tämä tuntuisi ihan järjettömältä.