Te, joilla on jo isommat lapset: kun näet omanikäisiäsi pienten lasten vanhempia lapsineen, niin
Onko päällimmäinen ajatuksesi: a) "huh, onneksi en ole enää tuossa tilanteessa!" vai b) "on ne vaan ihania, pitäisiköhän meidänkin vielä?"
Kommentit (35)
Kun isosta perheestä jo teininä haaveilleena on vain yksi 19v. lapsi, niin kyllä siinä tulee samaan aika suru omasta puolesta ja ilo toisen puolesta. Olen 43v ja toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta alkaa aika loppua kesken.
"Onneksi se ei ole enää mahdollista" N50.
Käy sääliksi, kun itse olen päässyt jo siitä pikkulapsihelvetistä pois
En oikeastaan mitään. Sain lapseni melko nuorena ja samanikäisillä kavereillani on paljon omiani nuorempia lapsia. On siis aika tavallista nähdä oman ikäisiäni pienten lasten kanssa eikä se herätä mitään ajatuksia.
Minulla on niin päin, että sain lapset ikivanhana ja nyt katselen umpiväsyneitä ystäviäni, joille isovanhemmuus on sama asia kuin 24/7 päivystystä, josko lasten perheistä tulee käsky saapua avuksi. Onneksi tulen olemaan niin vanha ja raihnainen, ettei kukaan voi vaatia lapsenlapsia hoitamaan.
A. Pienet lapset on edelleen minusta ihania, mutta en kyllä enää uusia omia haluaisi. Aika aikaa kutakin, nyt keski-iässä itse tykkään nauttia vapaudesta. Ruuhkavuodet tuli jo elettyä kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin päin, että sain lapset ikivanhana ja nyt katselen umpiväsyneitä ystäviäni, joille isovanhemmuus on sama asia kuin 24/7 päivystystä, josko lasten perheistä tulee käsky saapua avuksi. Onneksi tulen olemaan niin vanha ja raihnainen, ettei kukaan voi vaatia lapsenlapsia hoitamaan.
Minä olin onneksi nuori ja hyvä kuntoinen ja nyt vietän puolet vuodesta etelässä ihan omassa rauhassa.
- mummi viidelle
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin päin, että sain lapset ikivanhana ja nyt katselen umpiväsyneitä ystäviäni, joille isovanhemmuus on sama asia kuin 24/7 päivystystä, josko lasten perheistä tulee käsky saapua avuksi. Onneksi tulen olemaan niin vanha ja raihnainen, ettei kukaan voi vaatia lapsenlapsia hoitamaan.
Hitsi, kun en tajunnut, että oma elämä kannattaa optimoida niin, ettei omia lapsia tai lapsenlapsia vaan joudu hoitamaan yhtään enempää kuin on pakko.
Ehdottomasti a. En selviäisi hengissä enää yövalvomisista ja nosteluista ja kantamisesta. Miehen kaveri teki lapsen liki viisikymppisenä. Huh, ei kiitos todellakaan enää.
Ja ennen kuin joku tulee voivottelemaan että onpa huono kunto niin ei ole.
a) ja kiitän itseäni siitä, että lisäännyin alle 30-vuotiaana. Odottelen jo lapsenlapsia, vaikka tuskin niitä on ihan heti tulossa.
Ei sitä valvomista ja hoivaa jaksanut silloin nuorenakaan, mutta pakkohan se oli, kun leikkiin ryhtyi. Kannatti, sillä rakastan noita edelleen enemmän kuin mitään muuta. Kovilla ovat pienten lasten vanhemmat Suomessa.
Nyt kun 2 lasta täysi-ikäisiksi on saanut kasvatettua ja nähnyt murrosiät sun muut, niin en herramunvereni lähtis siihen enää näin 46-vuotiaana uudestaan. Vaikka rakkaita ja ihania nuo lapsoset on ja parasta elämässä.
Useinhan miehille tulee uudelleen vauvakuume 40-50-vuotiaana, kun omat lapset ovat jo isoja, jopa aikuisia.
Naisilla ei ehkä niinkään, eikä naiset edes saa lapsia reilusti yli nelikymppisenä.
Ehdottomasti A. Minulla 10- vuotias ja lähentelen 4:ää kymppiä, eli luojalle kiitos että yhden sain ja sain kokea vauva-ajan sun muut, mutta en jaksaisi enää vauva- ja uhmaikää ja pelolla odotan murrosikää tässä maailman ajassa, mutta onneksi lapseni on avoin ja ollaan aina keskusteltu paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Kun tämä on hoidettu niin odotan innolla että saan olla oman elämäni ohjissa täysin!
A. Ehdottomasti. Ja ihmettelen, miten ihmeessä jaksoin.
A ja juoksen äkkiä karkuun. Huh, ei enää ikinä!
Pääosin a. Joskus ohikiitävinä hetkinä b.