Burn out - tunnenko eläväni täydellä liekillä enää koskaan?
Tämä on todella hurjaa, olla uupunut vastoin tahtoaan.
Haluaisin olla yhtä voimakas, säteilevä, pirunmoinen taistelija ja eteenpäin sauhuava juna edellleen.
Haluan olla tässä elämässä ja elää. Elää potentiaalisia kykyjäni kehittåen, rakentaa omaa elämää.
Sitten tapahtui vuosi vuodelta nyrjähdyksiä. Huudan sisäisesti itselleni, että miksi olen luovuttanut, miksi en voinut kestää ja jaksaa. Olen niin loppu, etten kykene enää paljoakaan tekemään.
En töitä, en todellakaan mitään itsensä kehittämistä tai mitään harrastuksia. Hyvä, että ruokaa saan tehtyä kerran tai kaksi viikkoon.
En enäå pala, liekkiä oli joskus mutta ei enää. Kävelen haahuillen, normaalit asiat ovat ylivoimaisia.
Joka päivä herään miettimään mikä minun on ja miksi en saa itseäni ylös. Tämä on epätodellista.
Pudistelen päätä vain epäuskoisena, mitä hittoa?
Miksi miksi ja miksi, hoen. Ei tätä voi sanoin selittää.
Kommentit (6)
Tuo on uusi kansantauti. Kun ei oteta vastuuta omasta elämästä.
Kyllä pystyt, tarvitset vain aikaa ja nimenomaan joutenoloa toipua. Nimimerkillä kokemusta on.
Kyllä tuota samaa tapahtuu monille muillekin.
Voimia on sulla vielä ainakin kiukkuun. Välinpitämättömyys ei ole saavuttanut - kiukku on voimaa.
Ai kato, sinä taas vaihteeksi