Lue keskustelun säännöt.
Olen 45-vuotias enkä ole koskaan ollut kunnolla töissä - neuvoja?
20.12.2022 |
Jep. Eli olen 45-vuotias nainen, suhteellisen hyvin koulutettu, mutta en ole ikinä ollut kunnolla töissä. HETI ENSIMMÄISEKSI PUOLUSTAUDUN, että en elä tuilla. Minulla on aviopuoliso, joka tienaa sen verran, että pärjäämme. Silloin tällöin teen itsekin jotain töitä, esim. kaksi viikkoa tai kuukauden osa-aikaisena, sitten lepoa kaksi tai kolme kuukautta, sitten taas kuukausi osa-aikaisena. Itse ajattelen, että tämä johtuu masennuksestani. Opintojakaan en ensimmäisestä ammatista (yliopistotutkinto) saanut loppuun asti, kun en kyennyt menemään luennoille ja ottamaan osaa tentteihin - jäädyin ja lamaannuin aina, enkä pystynyt tekemään mitään. Lukeminen oli myös hankalaa: mitään ei tahtonut jäädä päähän. Toisen ammatin sain ammattikorkeassa opiskelluksi vain siksi, että siellä ei ollut tenttejä. Meinasi tosin jäädä kesken siinä vaiheessa, kun piti saada opinnäytetyö aikaiseksi ja olin jo niin naatti niistä opiskeluvuosista, etten meinannut pystyä siihen enää. Olen ollut masentunut esiteinistä asti.
Olin nuorempana joka vuosi kesätöissä asiakaspalvelijana. Olin todella hyvä asiakaspalvelija ja työntekijä. Sekä asiakkaat että pomot tykkäsivät minusta hirveästi, mutta en koskaan jaksanut olla töissä edes sitä koko kesää, joka oli sopparissa sovittu. Jouduin kehittämään aina jonkin tekosyyn, jonka varjolla jättäydyin töistä pois. En vain kestänyt olla siellä. Sitä on vaikea selittää, mutta olo oli kuin unessa, ettei vain saanut enää pestin loppuvaiheessa jalkoja liikkumaan, että menisi sinne töihin. Ja siellä töissä aika mateli hitaasti. Jokainen päivä tuntui kestävän 24 tuntia ja koko ajan oli hirveä ahdistus päällä - ei mistään erityisestä aiheesta, vaan semmoinen tunne vain, että "kohta tapahtuu jotain pahaa", vaikka tiesin, ettei mitään ole tapahtumassa.
Yhtenä kesänä älysin vihdoin hakea osa-aikaista työtä, kun ajattelin, että se auttaisi, mutta pomo ei tajunnut, että halusin työskennellä tyyliin vain 3 täyttä päivää viikossa, ja jakoi vuorolistat niin, että minunkin piti olla joka ikinen päivä töissä vaikka tuntimäärä oli sitten pienempi. En kestänyt tuota kuin kuukauden, ja pakko oli lähteä. Mutta sieltäkin soiteltiin perään kaksi vuotta kesätöihin ja joulusesonkiin, kun olin niin hyvä myyjä.
Olen yrittänyt hakea tähän apua, mutta kukaan ei pysty auttamaan. En näytä masentuneelta enkä oikein kuulostakaan sellaiselta. Niinä päivinä, kun en fyysisesti jaksa mitään, en vain pääse kotoa ulos, ja niinä päivinä kun jaksan jotain, olen kuin kuka tahansa normaali ihminen. Lääkäriinkin jos siis olen itseni saanut, se on silloin hyvä päivä ja jaksan hymyillä. Mulle on kokeiltu muutamaa eri tyyppistä masennuslääkettä, joista ei ollut mitään apua. On tutkittu kilpparit ja raudat ja kaikenlaiset jutut, mutta mitään ei löydy. Sanotaan vain, että "nyt vain reippaasti itseä niskasta kiinni". Mutta kun se ongelma ei ole siinä, että olisin laiska. En vain jaksa, en kerta kaikkiaan.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa mutta jotenkin selvinnyt omille jaloilleen? Miten teit sen? Olen fyysisesti terve ihminen, enkä haluaisi luovuttaa vielä. En halua elää näin. Mitä voisin vielä yrittää?
Anteeksi pitkä viesti.
Kommentit (25)
Kerroit, että olet fyysisesti terve. Jäin kuitenkin miettimään, voisiko sinulla olla vajaatoimintaa kilpirauhasessa. Sillä itsellä todettiin tuo ongelma opintojen aikaan kun mikään ei jäänyt mieleen enkä menestynyt tenteissä. Lisäksi oli vaikeuksia normaaliin elämään eli juurikin oli paljon masennuksen kaltaisia oireita. Nyt olen lääkityksen myötä saanut opinnot tehtyä ja olen työelämässä. Edelleen välillä tulee aaltoilua mielialoissa ja jaksamisessa, mutta vähemmän. Viestini kuitenkin on, että älä luovuta ja että elämänpolkuja on erilaisia. Löydät varmasti oman paikkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jo hyvä alku, kun sanot, ettet halua enää elää näin. Jokin päämäärä nyt kirkkaaksi eteen ja sitä kohti. Kukaan muu ei voi sitä sinulle puolestasi asettaa. Kaikkea hyvää sulle toivon!!
Olet päässyt liian helpolla, kun puolisko elättää. Ei tule sitä niin sanottua "pakkoa" tienata rahaa. Asenteesi on liian pehmeä.
Olen täysin terve ja työkykyinen mutta en ole ollut töissä viimeisten 13 vuoden aikana kuin jotain 3 kuukautta. Kukaan ei vaan halua palkata minua. En ole edes masentunut. Olin töis nuorena, opiskelin 3 ammattia mutta töitä en ole juurikaan saanut. Olen rakentanut nuorena kaksi taloakin ja tehnyt remppatöitä. Sitten vaan joskus 34 vuotiaana loppui työt. Olen aina uskonut että saan töitä koska olen ahkera enkä pelkää mitään töitä. Ei kukaan vaan tykkää minusta että saisin töitä. Olen viimeisen 5 vuoden aikana vaan kalastanut. Olen toki myynyt kalaa koska sitä saa paljon ja minä sitten myyn koska ihmiset ostaa sitä minulta koska halvalla saa. Muuta en sitten olekkaan tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kuulostaa krooniselta väsymysoireyhtymältä ja sen lisäksi jotain psyykkistä oireilua. Mitään parantavaa hoitoa ei siihen kai ole, mutta hyvä ottaa oma jaksaminen huomioon, jos aikoo työelämään, ettei uuvuta itseään loppuun.
Mulle tuli ero 1996 ja olin työtön 20 vuotta. Meni töihin 50-vuotiaana. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olet normaali. Eivät kaikki kestäkään pitkää päivää melussa ja hälyssä. Osa on talvisin väsyneitä kylmässä ilmastossa. Katso joku muu sopivampi ala esim. yrittäjyys jossa säädät itse ajat tai jatka samaan malliin. Hyväksy itsesi ja kaltaisesi, kaikki ovat inhimillisiä ihmisiä. Aloita maailman parantaminen vapaammaksi.
Olen ollut samassa tilanteessa , mutta en välitä yhtään mitä mieltä muut ovat.
Minulla on paljon omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia . Salataitojakin. Raha-asioistani en puhu. Juorut ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä oon 45 eikä oo uurteen uurretta. Aion olla Suomen nuorekkain viisikymppinen. Tällainen kiinnostaa jo ulkomaillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä vikaa on miehen päässä, kun huolii tuollaisen mt-lokin elätettäväksi. siis älä käsitä väärin. olen tyytyväinen että joku mies suostuu elättämään sinut, niin ei tule veronmaksajille niin kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä oon 45 eikä oo uurteen uurretta. Aion olla Suomen nuorekkain viisikymppinen. Tällainen kiinnostaa jo ulkomaillakin.
kyllä alapäästä 1 uurre pitäisi löytyä, että alkaa minua kiinnostamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele jokskuu lvi- asentajaksi työkkärin tuella. Eiks niil oo töitä paljon. Lähihoitaja kans työllistävä. Ikä ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä oon 45 eikä oo uurteen uurretta. Aion olla Suomen nuorekkain viisikymppinen. Tällainen kiinnostaa jo ulkomaillakin.
kyllä alapäästä 1 uurre pitäisi löytyä, että alkaa minua kiinnostamaan
Se on niin nuorekas, että jo playboy kiinnotunut.
Sama homma täällä. Olen 31v ja 2 ammattia opiskeltuna. (3 koulua kesken jätettynä.. :D) Olen kai vähän masentunutkin, mutta suurimmaksi ongelmakseni koen tietynlaisen yliherkkyyden. En jaksa ihmisiä ja vuorovaikutusta 8h päivässä. En muutenkaan jaksa keskittyä mihinkään 8h päivässä, joka päivä. Tarvitsen enemmän lepoa. Vihaan myös herätä aikaisin ja olo on kamala jos en ehdi syödä aamupalaa.
Olen tehnyt tähän asti vain pätkäduuneja. Usein työrupeamani menevät niin, että nukun vain kaikki päivät töiden jälkeen, koska olen niin uupunut. Minulle ei myöskään riitä palautumiseen mikään normi-ihmisten 1kk kesäloma.. Saan itseäni kokoon vasta kun olen ollut vapaalla 2-3kk putkeen.
Kiitos asiallisista vastauksista kaikille, jotka ovat sellaisen antaneet.
Ap
Henkilölle, joka arveli kilpirauhasen vajaatoimintaa: kilpirauhasarvot on tutkittu moneen kertaan, mutta ei kuulemma mitään niissä. Itsekin epäilin sitä, koska äidilläni, tädilläni (äidin sisko) ja omalla siskollanikin on, ja oireeni ovat hyvin samankaltaisia. Mutta kun ei näy testeissä, niin eivät edes kokeile lääkitystä.
Miehen pitäis heittää pellolle niin alkaisi työt kiinnostaa ja pikku ahditukset unohtuu.
En osaa auttaa, mutta tsemppiä!