Olen 45-vuotias enkä ole koskaan ollut kunnolla töissä - neuvoja?

Jep. Eli olen 45-vuotias nainen, suhteellisen hyvin koulutettu, mutta en ole ikinä ollut kunnolla töissä. HETI ENSIMMÄISEKSI PUOLUSTAUDUN, että en elä tuilla. Minulla on aviopuoliso, joka tienaa sen verran, että pärjäämme. Silloin tällöin teen itsekin jotain töitä, esim. kaksi viikkoa tai kuukauden osa-aikaisena, sitten lepoa kaksi tai kolme kuukautta, sitten taas kuukausi osa-aikaisena. Itse ajattelen, että tämä johtuu masennuksestani. Opintojakaan en ensimmäisestä ammatista (yliopistotutkinto) saanut loppuun asti, kun en kyennyt menemään luennoille ja ottamaan osaa tentteihin - jäädyin ja lamaannuin aina, enkä pystynyt tekemään mitään. Lukeminen oli myös hankalaa: mitään ei tahtonut jäädä päähän. Toisen ammatin sain ammattikorkeassa opiskelluksi vain siksi, että siellä ei ollut tenttejä. Meinasi tosin jäädä kesken siinä vaiheessa, kun piti saada opinnäytetyö aikaiseksi ja olin jo niin naatti niistä opiskeluvuosista, etten meinannut pystyä siihen enää. Olen ollut masentunut esiteinistä asti.

Olin nuorempana joka vuosi kesätöissä asiakaspalvelijana. Olin todella hyvä asiakaspalvelija ja työntekijä. Sekä asiakkaat että pomot tykkäsivät minusta hirveästi, mutta en koskaan jaksanut olla töissä edes sitä koko kesää, joka oli sopparissa sovittu. Jouduin kehittämään aina jonkin tekosyyn, jonka varjolla jättäydyin töistä pois. En vain kestänyt olla siellä. Sitä on vaikea selittää, mutta olo oli kuin unessa, ettei vain saanut enää pestin loppuvaiheessa jalkoja liikkumaan, että menisi sinne töihin. Ja siellä töissä aika mateli hitaasti. Jokainen päivä tuntui kestävän 24 tuntia ja koko ajan oli hirveä ahdistus päällä - ei mistään erityisestä aiheesta, vaan semmoinen tunne vain, että "kohta tapahtuu jotain pahaa", vaikka tiesin, ettei mitään ole tapahtumassa.

Yhtenä kesänä älysin vihdoin hakea osa-aikaista työtä, kun ajattelin, että se auttaisi, mutta pomo ei tajunnut, että halusin työskennellä tyyliin vain 3 täyttä päivää viikossa, ja jakoi vuorolistat niin, että minunkin piti olla joka ikinen päivä töissä vaikka tuntimäärä oli sitten pienempi. En kestänyt tuota kuin kuukauden, ja pakko oli lähteä. Mutta sieltäkin soiteltiin perään kaksi vuotta kesätöihin ja joulusesonkiin, kun olin niin hyvä myyjä.

Olen yrittänyt hakea tähän apua, mutta kukaan ei pysty auttamaan. En näytä masentuneelta enkä oikein kuulostakaan sellaiselta. Niinä päivinä, kun en fyysisesti jaksa mitään, en vain pääse kotoa ulos, ja niinä päivinä kun jaksan jotain, olen kuin kuka tahansa normaali ihminen. Lääkäriinkin jos siis olen itseni saanut, se on silloin hyvä päivä ja jaksan hymyillä. Mulle on kokeiltu muutamaa eri tyyppistä masennuslääkettä, joista ei ollut mitään apua. On tutkittu kilpparit ja raudat ja kaikenlaiset jutut, mutta mitään ei löydy. Sanotaan vain, että "nyt vain reippaasti itseä niskasta kiinni". Mutta kun se ongelma ei ole siinä, että olisin laiska. En vain jaksa, en kerta kaikkiaan.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa mutta jotenkin selvinnyt omille jaloilleen? Miten teit sen? Olen fyysisesti terve ihminen, enkä haluaisi luovuttaa vielä. En halua elää näin. Mitä voisin vielä yrittää?

Anteeksi pitkä viesti.