mitä jos et koskaan saisi lapsenlapsia?
tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.
Kommentit (59)
on se heidän asiansa. Toki lapsenlapset olisivat kivoja, mutta varmaan ilmankin selviän. Ehkä voin sitten olla siskon (mahdollisille) lastenlapsille varamummona.
en minä sitä mitenkään itsestään selvänä ole pitänyt, että lapsenlapsia tulisi. Niitä on paljon sellaisia ihmisiä, joille ei tule. Sen kanssa pitää vaan sitten elää ja koittaa keksiä jotain muuta elämän sisältöä.
1, 2 ja 3v, toivon todella etteivät koskaan tee lapsia ja tunge niitä meille hoitoon. Tietty mieli voi muuttua.
Tyttäreni kärsii lapsettomuudesta ja nyt vasta ymmärrän, ettei lapsi ole itsestäänselvä asia. Nuorempi tyttäreni tulee luultavasti kärsimään myös. Taitaa molemmilla olla monirakkulaiset munasarjat.
Mutta jos nuo meidän pojat eivät lapsia saa (vanhempi 7 vee kuulemma haluaa ja nuorempi 5 vee taas aikoo pysyä lapsettomana sinkkuna) ja minulla on oikein kova mummoiluinto, saatan alkaa vaikka sellaiseksi tukiperheihmiseksi tms. tai mukavaksi isotädiksi, jos sisaret saavat lapsia.
1, 2 ja 3v, toivon todella etteivät koskaan tee lapsia ja tunge niitä meille hoitoon. Tietty mieli voi muuttua.
kun äitini, joka on kahden lapsen mummon kehuskeli asialla sisarelleen, jonka ainoa lapsi ei tule koskaan saamaan lapsia tyyliin "lällällää". Todella outoa käytöstä vai mitä.
Mutta omalla kohdallani pidän aika epätodennäköisenä tätä mahdollisuutta, koska omia lapsia minulla on kuusi.
kun äitini, joka on kahden lapsen mummon kehuskeli asialla sisarelleen, jonka ainoa lapsi ei tule koskaan saamaan lapsia tyyliin "lällällää". Todella outoa käytöstä vai mitä.
käytöstä :(
mutta kommentoin aiheen vierestä sen verran, että minulle tahattomasti lapsettomana ihmisenä yksi pahimmista asioista on etten ehkä koskaan tee mieheni äitiä mummoksi. Jotenkin oman tuskansa vielä kestää, mutta että sitä pitää aiheuttaa muillekin.
Mies on ainoa lapsi ja hänen äitinsä tosi lapsirakas. Kovasti toivoisi lapsenlasta, mutta minkä tekee kun poikansa otti tällaisen lapsia saamattoman vaimokseen. Oman äitini puolesta en sure, sillä hänellä lapsenlapsia on jo kaksi ja lisää varmasti tulee.
Esittäisin arvailuja suhteen toimimattomuuden syistä jne.
Pojallamme on AS-diagnoosi ja tyttöystävän löytäminen voi tulevaisuudessa olla vaikeaa. Mutta turha sitä on surra etukäteen, vaikka olen jon nyt kuitenkin tietoinen siitä, etten ehkä koskaan tule saamaan lapsenlapsia.
Kun omat lapset ovat vielä pieniä, on vaikea tajuta, mikä isovanhemmuudessa on niin ehdottoman haluttavaa. Omien pienten lasten kanssa unelmoi ajasta, jolloin vastuu ei paina niin paljon ja saa itsekkäämmin huidella omien rientojensa perässä.
Anoppini kertoi, että lapsenlapsettomuus on todella iso jakaja keski-ikäisten naisten keskuudessa ja jopa rikkoo ystävyyssuhteita. Kateus on niin suuri ja onnellinen isoäiti ei uskalla puhua mitään lapsenlapsestaan. Jos muuta puhuttavaa ei ylipäätään ole kuin lasten ja lastenlasten elämät, niin ontoksihan ystävyyssuhde käy. Luoja minut tältä varjelkoon!
jos ei näiden neljän kanssa lykästä, niin huonosti menee. Vanhin on nyt 17 (poika) ja hoitanu paljon nuorempiaan ja varsinkin tätä 4 v.tä. On tykänny aina lapsista ja pärjää niiden kanssa todella hyvin. Varmasti haluaa omia lapsia ja olenkin sanonut, että mummille saa aina tuoda lapset hoitoon ;) sitten, kun on se aika.
Ja menisi tavallaan hukkaan se omakin lasten tekeminen, kun eivät geenit päässeet enää siitä eteenpäin.
Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin omien lasten seksiasiat. Itse en kyllä aio lastenlapsia hankkia, vaikka omia lapsiani rakastan yli kaiken. Tuntuu kamalalta lukea / kuulla, kuin nuoret ihmiset ovat ihan epätoivoisia tulevista lapsenlapsistaan, vaikka omat lapset vielä alle kouluikäisiä. Hankkikaa oma elämä. Ajoissa.
jos lapsia ei voisi saada, mutta jos poikasi vaimoinenn päättäisi elää lapsettomina. tämäkin kun on koko ajan vain yleisempää