Lue keskustelun säännöt.
mitä jos et koskaan saisi lapsenlapsia?
31.07.2008 |
tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.
Kommentit (59)
No eipä mitään. Ei haittaa vaikka ei lapsenlapsia tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En toivo lapsia niin luonnollisesti en toivo lapsenlapsiakaan. Lapsenlapsista pitäisin kyllä paljon enemmän kuin omista lapsista.
Löytyipä vanha ketju :).
Mua ei haittaa ettei tulisi lapsenlapsia vaikka on se aika epätonennäköistä kun meillä on kolme lasta. Mä olen aika varma että lapsettomuus tulee lisääntymään (ja varmaan näiden kaikkien lisäaineiden ja muovin yms. takia joiden vaikutuksesta lisääntymiskykyyn on tutkittu). Voi olla että lapsi rakastuu samaan sukupuoleen tai sitten jää sinkuksi.
Joka tapauksessa, yritän olla hokematta lapsille että SITTEN KUN SINULLA ITSELLÄSI ON LAPSIA. Ihmisen pitää olla yhtä ehjä lapsettomanakin, eikä saa asettaa paineita.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 16:46"]
Joka tapauksessa, yritän olla hokematta lapsille että SITTEN KUN SINULLA ITSELLÄSI ON LAPSIA. Ihmisen pitää olla yhtä ehjä lapsettomanakin, eikä saa asettaa paineita.
[/quote]
Kiitos sinulle, viisas äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenlapsia tulee, jos on tullakseen. Olen kyllä ajatellut, että olisi kiva, jos niitä tulisi, mutta se on niitä asioita, joihin minä sopeudun, meni sitten niin tai näin. Jos sitten oikein kovaksi lastenlastenkaipuu käy eikä niitä ole, voinhan vaikka hankkiutua sijaismummoksi perheelle, jonka omat isovanhemmat eivät syystä tai toisesta kuulu lasten elämään.
Elämä ilman lapsenlapsia on surullista, suurin suru elämässäni. Poikani olisi halunnut lapsia, miniä ei. Tytär ei voi saada lasta. Valvon usein yölläkin ja suren tätä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta mietitäänpä.
Mulla on 2 lasta. Tyttö ja poika. Poika on vasta 5v, mutta ollut syntymästään asti hyvin neitimäinen. Ulkoisesti on miehekäs, mutta sielultaan viisivuotias tyttö. On hyvin mahdollista että hän on aikuisena homo ja voi hyvinkin jäädä lapsettomaksikin.
Tyttö sen sijaan voisi lapsia halutakin saada. Taustat vaan on heikot. Minulla ja miehelläni on molemmilla huonot geenit lastensaantiin. On paljon mahdollista että rakas tyttäreni on saanut nämä geenit ja onkin maho. Ainahan voi toki adoptoida, mutta jos hän ei haluakaan sitä. On myös mahdollista että hän ei ikinä haluaisikaan lapsia, sillä hän on selvästi nyt 11-vuotiaana enemmän urasuuntautunut tyyppi.
Mitäpä tuosta? Lapsenlapset olisivat kivoja, mutta omat lapset ovat vielä parempia. Olen onnellinen että minulla on omat lapseni, eikä tarvitse elää elämää heidän kauttaan toivoen että he tekevät MINULLE lapsenlapsia.
Jos mummotusvaihde iskee päälle, voin aina hemmotella veljenpoikien ja veljentyttöjen lapsia. Todennäköisyys siihen että edes joku heistä lisääntyy on melkoisen suuri. Tai sitten otan kummilapsen jostain lastenkodista ja hemmottelen häntä.
Jaa-a. Kun olen 60-vuotias, olen ehtinyt olla äiti jo 37 vuotta ja kuopus on juuri muuttanut pois parikymppisenä. Oletan kyllä että vanhimmista lapsista joku on halunnut lapsia siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se yllätys. Toivoisin kyllä lapsenlapsia tai ainakin mahdollisuutta olla jonkinlaisessa mummon roolissa. Minulla on neljä tervettä lasta, joten hiukan hämmästyttävää olisi, jos kukaan heistä ei saisi lapsia - joko biologisesti tai muuten. Mutta eivät lapset tietenkään ole minulle mitään lapsenlapsia velkaa. Jos en saisi lapsenlapsia, olisin varmasti muuten aktiivinen suhteessa joihinkin lapsiin muuten, esimerkiksi "varamummona". Viihdyn lasten seurassa.
Asia olisi ok, jos se olisi lasteni päätös. Jos kärsisivät omasta lapsettomuudestaan, se olisi valtava suru minulle. Juuri nyt jännitän tyttäreni puolesta. He toivovat valtavasti omaa lasta. Toivon sydämestäni, että heidän toiveensa toteutuu. En ajattele tässä omaa isovanhemmuutta, vaan sitä, että tytär saa kokea omassa elämässään yhtä ihanan ja ison asian kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaisin, että kaikki eivät ole kelvollisia adoptiovanhemmiksi. Esimerkiksi erilaiset sairaudet voivat poissulkea adoption. Adoptiovanhemmalta odotetaan paljon semmoista mitä tavalliselta vanhemmalta ei.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 08:06"]
Ainahan voi toki adoptoida, mutta jos hän ei haluakaan sitä.
[/quote]
Minun lapsirakkaasta äidistäni ei luultavasti tule mummoa. Veljeni on kuollut, siskoni on yrittänyt lasta 10 vuotta ja nyt alkaa tulla ikä vastaan. Minä en lasta halua, enkä varmasti lasta hanki jonkun toisen ihmisen toiveiden mukaan.
Äitini ei ole koskaan sanallakaan painostanut lastenhankintaan tai surkutellut tilannettaan. Anoppini on kertonut kärsivänsä siitä, että hänellä ei ole pojanlapsia. Tytärten lapsia on useampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin vielä, että koska veljeni kuoli aika traagisissa olosuhteissa, olen ajatellut riittäväni ja kelpaavani äidilleni ihan tällaisena kuin olen, lapsettomana.
Pahempaakin voi elämässä sattua kuin että se nyt alle kouluikäinen lapsosenne jää lapsettomaksi.
En tule saamaan todennäköisesti, kun itse en saanut tervettä lasta.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2008 klo 19:42"]
tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.
[/quote]
kannattaa tehdä ne lapset hieman pidemmällä ikäeroilla... Meillä 17,13 ja 9. Ja jo nyt odotan aikaa kun saan lasteni pieniä hellittäväksi!
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2008 klo 19:42"]
tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.
[/quote]
kannattaa tehdä ne lapset hieman pidemmällä ikäeroilla... Meillä 17,13 ja 9. Ja jo nyt odotan aikaa kun saan lasteni pieniä hellittäväksi!
[/quote
tää oli tarkoitettu sille kenellä lapset 1,2 ja 3v eikä toivo et lapset tuovat koskaan omia lapsiaan hänelle hoitoon
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2008 klo 19:42"]
tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.
[/quote]
kannattaa tehdä ne lapset hieman pidemmällä ikäeroilla... Meillä 17,13 ja 9. Ja jo nyt odotan aikaa kun saan lasteni pieniä hellittäväksi!
[/quote]
Se ei ole kun vaan jos. Älä petaa itsellesi katteettomilla odotuksilla pettymystä.
Voisi olla helpotus oikeastaan. Taitaa olla turha toive, koska 11v pojalla on jo nimet mietittynä lapsille(El diablo ja Margaritha) ja miehen toisella tyttärellä on lisääntymissuunnitelma.
Luultavasti en tule saamaan. Jääkööt tarkempi erittely tekemättä, mutta kyse on terveysasioista.