mitä jos et koskaan saisi lapsenlapsia?

Mulle se on aivan sama tuleeko niitä lapsenlapsia tai ei.

Mahdoton saada lapsenlapsia kun ei ole lapsiakaan.

Olen saanut yhden mutta "menettänyt". Näinkin voi käydä. Erossa lapsi jäi äidilleen ja suhde meni siihen tilaan ettei tapaamisia ole isällä ja lapsella.

Odotan että lapsi kasvaa ja ehkä joskus vielä näen häntä. Nyt äiti on kieltänyt pitämästä yhteyttä. Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta.

Aihe ei ehkä niin ajankohtainen kun omat lapset ovat 5 ja 4 :) 

Ei haittaisi. Toivon onnistuvani kasvattamaan lapsistani oikealla tavalla itsevarmoja aikuisia. En halua että he tekevät mitään "koska muutkin tekevät" vaan koska haluavat. Tarkoitan esim. naimisiin menoa ja lasten hankintaa.

En aio painostaa heitä tekemään lapsia jotta saisin lapsenlapsia. Kannustan heitä tekemään omat valintansa. 

En halua omiakaan lapsia, niin mistäpä niitä lapsenlapsiakaan putkahtaisi.

En usko, että tämä maailma on pystyssä enää siinä vaiheessa kun olisin isoäiti-iässä, joten en ole varsinaisesti ajatellut asiaa. Oon vissiin katsonut liikaa kauhudokumentteja maailman tuhosta, köyhyydestä ja ilmastonmuutoksen kiihtymisestä viime aikoina.

En ymmärrä näitä jotka loukkaantuvat, kun heistä ei tulekaan isovanhempia. Mitä vittua miksi?!? Siksikö niitä lapsia pitää tehdä, että isovanhemmat tapaavat heitä n. kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Menisivät vaikka leikittämään naapurin kakaraa enemmin kun alottavat lapselleen sen älyttömän kiukuttelun, kun lapsenlapsia ei herukkaan.

En tule saamaan, eikä se haittaa. Elämässäni on tarpeeksi lapsia muutenkin.

No sitten en saisi. Lapset ovat rakkaita, tietysti, mutta en ajatellut että ilman lapsia elämäni olisi tyhjää ja onnetonta, ja sama lastenlasten kanssa. Olin pitkään kiikunkaakun sen kanssa haluanko lapsia vai en, mikä varmaan selittää asenteeni.

Mä olisin aivan järjettömän pettynyt. Olen nyt 37 v. ja välillä vielä vauvakuumeilen. Mietin silti, että olen liian vanha ja että varmasti saan kohta jo lapsenlapsia. Jos kukaan lapsistani ei tekisi lapsia, niin pettymystä ei voisi sanoin kuvailla. Tai jos asuisivat jossain maailman toisella puolella ja näkisin lapsenlapsiani vain kerran vuodessa, jos sitäkään.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2008 klo 19:42"]

tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.

[/quote]

Niin, tai ajatellen sitä äitiäsi niin hän on hyvillään että teillä on noita lapsia! Mutta toki senkin ilon saa pistää ilkeydeksi: jos sinä sen noin tulkitset.. Mutta ota huomioon että opma tulkintasikin voi olla virheellinen.  :(

[quote author="Vierailija" time="31.07.2008 klo 19:42"]

tuo toinen ketju sai mut miettimään, että jotenki sitä on aina pitäny liian itsestään selvänä että joskus on isoäiti. mitä sitten jos niin ei käykään. kuinka iso menetys se on?
mun täytyy myöntää että ottaisin varmaan tosi raskaasti. olen vielä nuori mutta kyllä näitä asioita jo miettii. esikoisemmekin on vasta 1v :) tietenkään lapselle ei saisi pettymystään näyttää oli syy lapsettomuuten sitten mikä hyvänsä.

[/quote]

Niin, olettaen että puhutaan tahattomasta lapsettomuudesta!

Sillä minä saan toivoa paljon lapsenlapsia ja olla surullinen jos lapseni taas ei lapsia tahdo hommata. Se on silloin hänen valinta mutta voi se valinta aiheuttaa surua toisissa. Ymmärrätkö?

Minusta tuntuu että jos en pääsisi mummoksi niin olisin hyvin surullinen. Toki sen kanssa pitää vaan sitten elää ja kurjaa olisi jos lapsi tahtoisi vanhemmaksi alkaa eikä sitä suotaisi hänelle. En osaa niputtaa tunteita mikä on kamalampaa koska kyllä isovanhempiehdokaskin elää ihan omien tunteiden kautta ja suree osaltaan mutta myös lapsensa kautta. Ei siis tietenkään tule lähteä sanomaan että oma lapsi kärsisi enempi ja toinen vaihtoehto on että toinen on tunteeton. En voisi kuvitella meinaan itsestäni että tahaton lapsettomuus lapseni kohdalla ei missään tuntuisi. Ihan höpsöä lähteä lokeroimaan ihmisien kipuja.

Juu näin luulen olevan. Joka tapauksessa elämänlaatu lapsenlapsillani olisi kovin surkea. Onneksi minulla on vain yksi poika.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 11:12"]

En usko, että tämä maailma on pystyssä enää siinä vaiheessa kun olisin isoäiti-iässä, joten en ole varsinaisesti ajatellut asiaa. Oon vissiin katsonut liikaa kauhudokumentteja maailman tuhosta, köyhyydestä ja ilmastonmuutoksen kiihtymisestä viime aikoina.

[/quote]

Olisi se kyllä melkoinen paukku. Mä olen nimittäin täysin tuudittautunut siihen, että koska mulla on neljä lasta, mä saan 99,99999% todennököisyydellä joskus myös lastenlapsia.

Odotan lastenlapsia jo nyt aivan innoissani, vaikka meillä on täällä kotona oma pieni vastasyntynyt.

Lapseni ei ole minulle velkaa lapsenlapsia.

Jos lapseni olisi puolisonsa kanssa sitä mieltä, että ei lapsia, niin ymmärrän hyvin.. mutta jos haluaisivat lapsia, niin yrittäisin tukea heitä parhaani mukaan lapsettomuuden tuskassa.

Lapset ovat niin pieniä, että tuntuu liian kaukaiselta ajalta.

lapsiperheet eroavat sinkkupareista eivätkä ole lähemmin tekemisissä samoin on vanhemmilla pareilla joilla on lapsenlapsia ja niitä joilla ei ole. Voin sanoa että monet lapsenlapsettomat ovat erittäin katkeria ja kateellisia vaikka yrittävät peittää asiaa. Ja niin olisin minäkin jos en saisi lapsenlapsia. Jo ihan omien lasten vuoksi toivon että he saisivat lapsia. Lapset tuovat rikkauttta elämään ja pysyy maailmanmenossa mukana

Se on kuitenkin aika pieni murhe. Pitää sitten olla "varamummo" kummilasten lapsille :-)