Lue keskustelun säännöt.
Miten nykyisten kasvatusohjeiden mukaan toimitaan, jos lapsi on jäätävän itsepäinen?
15.12.2022 |
Minä olin, erityisesti joku vaihe ennen murrosikää oli sellainen, että saatoin vaan itsepintaisesti pitää oman pääni. Esimerkki tästä vaikkapa se, että otin ennemmin takapuolen helläksi kuin sanoin yhtä sanaa. Tapeltiin pikkusiskon kanssa ja vanhemmat oli sitä mieltä, että minun isosiskona pitää pyytää pikkusiskolta anteeksi. Omasta mielestäni vika oli pikkusiskossa, enkä suostunut tuota sanaa sanomaan, vaikka lopulta vaihtoehdoksi annettiin anteeksipyytäminen tai vyön hakeminen.
Miten nykyään tehtäisiin tilanteessa, jossa lapsi ei vaan kertakaikkiaan suostu tekemään jotain, esim. vaikka pyytämään anteeksi?
Kommentit (95)
Tuo sun hyvin vahva itsepintainen käyttäytyminen varmaan johtui siitä ihan, että olit oppinut sen vanhemmiltasi, jotka oli kasvatettu kovakouraisesti ja jotka pyrkivät nyt sitten kasvattamaan sinua samalla tavalla kovakouraisesti.
Normaalisti lapsiahan pitäisi alusta alkaen ihmisten kasvattaa puhumalla avoimesti ja ymmärtäen, näyttämällä tunteet ne hyvät ja huonot ja selvittämällä asiat.
Suomalaiseen kasvatustapaan on jämähtänyt se sellainen junttimaisuus, että asiat töksäytetään ja ei oikein jäädä ymmärtämään tai selvittämään, mielummin otetaan se vyö ja hakataan. Tietyillä ihmisillä ja sukupolvilla ei koskaan kehittynyt ne aivot tarpeeksi, kun ne jäivät sinne omaan traumaattiseen lapsuuteen, missä sai turpaan tai piiskaa jos ei käyttäytynyt oikein. Ja nämä sitten aiheuttavat omilleen lapsilleen samanlaisen traumaattisen lapsuuden ja kierre vaan jatkuu.
Minä ainakin olisin lapsena tarvinnut vanhempieni tukea ja apua, mitä tosin en sitten koskaan saanut vaan vihaa ja rangaistuksia. Olin todella pahoinvoiva lapsi. Tunnekylmät vanhemmat näkivät vain huonosti käyttäytyvän lapsen, eivät pahoinvoivaa lasta joka ei osannut tuoda tunteitaan esille, koska eihän vanhemmat sitä koskaan ollut näyttänyt, että miten se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu. Myös lapsen kohdalla on itsemääräämisoikeus. Ei voi pakottaa sanomaan tiettyjä asioita ja ei niillä sanoilla ole mitään merkitystäkään, jos ne on sanottu pakotettuna ja pahoinpitelyn seurauksena. Kasvatusta, rajoja, lakia, normeja ja moraalia. Aikuisten oma esimerkki tärkeä.
Lapselle tulee tehdä selväksi auktoriteetit. Kuka määrää ja sanoo viimeisen sanan.
Nykyaikaisella kasvatuksella ei jouduta tuollaiseen tilanteeseen. Ukkini äiti kasvatti lapsensa sillä tapaa, että kun lapsille tuli riitaa tai tehtiin tuhmuuksia, antoi selkään ihan joka iikalle. hänen mielestään kyllä kaikilla oli ollut yhtälailla osansa tilanteen syntymiseen. Nykyaikana kanssa kannattaa huomioida, että ei se provosointi ja kiusaaminen ikää katso. Asia selvitetään ja jokainen pyytää anteeksi.
Pitää lähteä siitä että ymmärretään mitä lapsi sillä käytöksellä hakee. Miksi lapsi reagoi tiettyihin tilanteisiin niin ja mitä se lapsi siitä saa. Silloin päätään käsiksi siihen miten sitä käytöstä voisi muuttaa.
Ihan akuutisti tuollaisen tilanteen tullessa eteen kannattaa vain rauhoittaa tilanne. Siinä ei yleensä päästä eteenpäin vain jankkaamalla ja uhkailemalla koko ajan enemmän. Ennemminkin kannattaa rauhoittua ja sopia että asiasta puhutaan sitten myöhemmin kun kaikkien tunteet ovat viilenneet ja saadaan vähän etäisyyttä asiaan. Mutta ollaan sitten jämptejä ja johdonmukaisia siinä että asiaan tosiaan aina palataan ja ne selvitetään.
Keskustelussa on sitten tärkeää että oikeasti kuunnellaan sitä lasta eikä vain syytetä siitä että hän aina toimii jollain tavalla. Tehdään selväksi että asioiden pitää muuttua mutta että vanhemmat ovat lapsen apuna siinä että hän oppisi parempia toimintamalleja jotta ei aina päädyttäisi samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset tulokset autoritääristen vanhempiesi antama kasvatus mielestäsi tuotti?
Sanoitetaan tunteita, ja jos se ei auta niin voidaan ottaa tunnetaitojen opetukseen esimerkiksi tunnekortit avuksi. Toisaalta jos lapsen tunnetaidot eivät opetuksesta huolimatta parane niin kyseessä voi olla nepsy, jolloin lapsi on syytä viedä tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa ap:n esimerkissähän ap tavallaan "voitti". Joo, sai remmiä, mutta ilmeisesti hän ei sitä anteeksi pyytämistä siltikään tehnyt, eli vanhemmat tuossa hävisi tuon taistelun.
En tiedä kunhan lapsesta ei kasva sellainen kun eilen näkemäni kanttura erään kerrostalon ala-aulassa jalka hissin oven välissä ja puhumassa puhelimeen. Siinä saa jäädä pyörätuoli asukkaat kotinsa vangiksi ja lapset tulla alas suhteellisen jyrkät portaat ja moni asia tekemättä kun tämän narsistin elämä on niin tärkeää että kaikki muut voi jäädä hänen takiaan ilman hissiä. Joten anna vaikka selkään kunhan siitä ei tule tuollaista maailmannapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu. Myös lapsen kohdalla on itsemääräämisoikeus. Ei voi pakottaa sanomaan tiettyjä asioita ja ei niillä sanoilla ole mitään merkitystäkään, jos ne on sanottu pakotettuna ja pahoinpitelyn seurauksena. Kasvatusta, rajoja, lakia, normeja ja moraalia. Aikuisten oma esimerkki tärkeä.
Mutta kyllä lapsen on hyvä oppia, että elämässä välillä kannattaa antaa jossain asiassa periksi, koska näin se vaan usein menee, ihmissuhteissa erityisesti. Jos oppii jo pienenä, että mitään asiaa ei tarvitse tehdä, jos itse ei halua, niin ei sekään ihan hyvää kasvastusta ole.
Aika paha kysymys. Esikoiseni oli aivan järjettömän itsepäinen. Nykyäänkin saan vielä näppylöitä, jos joku kehuskelee hihitellen olevansa jokin itsepäinen Pikku Myy. Ei se ole kiva ominaisuus, se on h*lvettiä koko lähipiirille. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä ehkä selittää asiaa, ne aivot ei vaan jousta, mutta käytännössähän se elämä on elettävä, eikä se diagnoosi siinä mitään auta. Ihan täyspäinen aikuinen siitä on tullut ja meillä on hyvät välit. Nuorempi lapsi on aina ollut ihan toista maata. Tuittuilee ns. normaalin määrän, mutta osaa myös joustaa. Eli ei siinä aina nyt ole kysymys siitäkään, että vanhemmat vain ovat ihan p*skoja ja osaamattomia. Vaikka voin sanoa, että tasan siltä se vanhemmasta tuntuu siinä tilanteessa. Ihan turha kuvitella, että entisaikaankaan vanhemmat ovat ilokseen jaelleet rangaistuksia, kyllä he ovat tunteneet olonsa lähinnä avuttomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kuvitella, että entisaikaankaan vanhemmat ovat ilokseen jaelleet rangaistuksia, kyllä he ovat tunteneet olonsa lähinnä avuttomiksi.
Jos rangaistus korjaa lapsen käytöksen, niin eihän se silloin ole avutonta. Avutonta on enemmänkin tämä nykymalli missä usein tietää, että rangaistus voisi olla avuksi, mutta sitä rangaistusta ei saa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle tulee tehdä selväksi auktoriteetit. Kuka määrää ja sanoo viimeisen sanan.
Sisälukutaito?
Tässä keskustelussa on kyse lapsesta, joka ei tätä auktoriteettia hyväksy. Ei millään rangaistuksen uhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kuvitella, että entisaikaankaan vanhemmat ovat ilokseen jaelleet rangaistuksia, kyllä he ovat tunteneet olonsa lähinnä avuttomiksi.
Jos rangaistus korjaa lapsen käytöksen, niin eihän se silloin ole avutonta. Avutonta on enemmänkin tämä nykymalli missä usein tietää, että rangaistus voisi olla avuksi, mutta sitä rangaistusta ei saa antaa.
Apn esimerkissä rangaistus ei korjannut käytöstä, pelkästi lisäsi uhmaa ja katkeruutta vanhempia ja pikkusisarta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika paha kysymys. Esikoiseni oli aivan järjettömän itsepäinen. Nykyäänkin saan vielä näppylöitä, jos joku kehuskelee hihitellen olevansa jokin itsepäinen Pikku Myy. Ei se ole kiva ominaisuus, se on h*lvettiä koko lähipiirille. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä ehkä selittää asiaa, ne aivot ei vaan jousta, mutta käytännössähän se elämä on elettävä, eikä se diagnoosi siinä mitään auta. Ihan täyspäinen aikuinen siitä on tullut ja meillä on hyvät välit. Nuorempi lapsi on aina ollut ihan toista maata. Tuittuilee ns. normaalin määrän, mutta osaa myös joustaa. Eli ei siinä aina nyt ole kysymys siitäkään, että vanhemmat vain ovat ihan p*skoja ja osaamattomia. Vaikka voin sanoa, että tasan siltä se vanhemmasta tuntuu siinä tilanteessa. Ihan turha kuvitella, että entisaikaankaan vanhemmat ovat ilokseen jaelleet rangaistuksia, kyllä he ovat tunteneet olonsa lähinnä avuttomiksi.
Meillä kaksi vanhinta lasta on autismin kirjolla ja itsepäisyydessään hakevat vertaisiaan.
Vanhempi lapsista on jo aikuinen ja hänen kanssaan olen löytänyt sopivat tavat toimia. Oleellista on, että en jää jankkaamaan ja vääntämään nuoren kanssa, kun hän on jumittunut johonkin - hänen kanssaan toimii rauhallinen keskustelu jälkikäteen. Usein pystyy myöhemmin arvioimaan tilannetta uudelleen ja muuttamaan ajatusmalliaan. Sen sijaan jos itse tilanteessa yrittää saada lapsen taipumaan, tämä ei tule ikinä, milloinkaan onnistumaan.
Nuoremman autismin kirjolaisen kanssa en ole löytänyt mitään keinoa. Hän on vielä alaikäinen, joten voin päättää tiettyjä asioita hänen puolestaan ja vaatia päätösten mukaan toimimista joidenkin seurausten uhalla. Pitkällä tähtäimellä tämä ei kuitenkaan toimi: nuori ainoastaan kerää sisäänsä pyhää vihaa tilanteista, joissa on joutunut toimimaan vastoin tahtoaan. En ole löytänyt keinoja, jolla saisin hänet näkemään tilanteissa muitakin näkökulmia kuin omansa ja ehkä jopa muita tapoja toimia.
Vaikea käsittää tätä menneisyyden kasvatuslogiikkaa. Toisaalta edellytetään lapselta, että ei saa tapella ja pitää osata pyytää anteeksi. Mutta itse kuitenkin kuritetaan lasta vyöllä.
Eikö tällainen kasvatus kaadu sisäiseen ristiriitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää tätä menneisyyden kasvatuslogiikkaa. Toisaalta edellytetään lapselta, että ei saa tapella ja pitää osata pyytää anteeksi. Mutta itse kuitenkin kuritetaan lasta vyöllä.
Eikö tällainen kasvatus kaadu sisäiseen ristiriitaan?
Se vyöllä saatu selkäsauna on rangaistus eikä tappelu. Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Niin kuin ei siinäkään ole ristiriitaa, että jos lapsi ottaa luvatta jotain toiselta lapselta niin rangaistuksena lapsen puhelin tai pelikone takavarikoidaan.
Rangaistuksia ei myöskään pyydetä anteeksi paitsi silloin jos on vahingossa rangaistu syytöntä. Eiväthän tuomaritkaan pyydä rikollisilta anteeksi sitä, että rikollinen joutuu vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun hyvin vahva itsepintainen käyttäytyminen varmaan johtui siitä ihan, että olit oppinut sen vanhemmiltasi, jotka oli kasvatettu kovakouraisesti ja jotka pyrkivät nyt sitten kasvattamaan sinua samalla tavalla kovakouraisesti.
Normaalisti lapsiahan pitäisi alusta alkaen ihmisten kasvattaa puhumalla avoimesti ja ymmärtäen, näyttämällä tunteet ne hyvät ja huonot ja selvittämällä asiat.
Suomalaiseen kasvatustapaan on jämähtänyt se sellainen junttimaisuus, että asiat töksäytetään ja ei oikein jäädä ymmärtämään tai selvittämään, mielummin otetaan se vyö ja hakataan. Tietyillä ihmisillä ja sukupolvilla ei koskaan kehittynyt ne aivot tarpeeksi, kun ne jäivät sinne omaan traumaattiseen lapsuuteen, missä sai turpaan tai piiskaa jos ei käyttäytynyt oikein. Ja nämä sitten aiheuttavat omilleen lapsilleen samanlaisen traumaattisen lapsuuden ja kierre vaan jatkuu. Kaikki lapset ja nuoret eivät tarvitse kasvatusta.Ainoastaan hyviä kasvun ohjeita elämän varalle.Sitten ovat nuo PÄSSINPÄÄT eivät välitä yhteisistä eikä yhteiskunnan käytäs malleista..Puhaltakaa pilliin!Ottakaa vanhat kasvatuspaikat käyttöön.Muu ei auta.Seurattu on kymmeniä taas kymmeniä vuosia.Vanhemmat joilla on ymmärrystä nuoren kanssa puhutteluun ja missä pahaa tehneet toinen osapuoli myös paikalle.Kaikki alkoi LAPSEN ETU ENSIN.KARILLE MENI.JA Vappu vastuuseen. Vanhasta koulutodistuksesta voi lukea ohjeita v1927 jotain.
Minä ainakin olisin lapsena tarvinnut vanhempieni tukea ja apua, mitä tosin en sitten koskaan saanut vaan vihaa ja rangaistuksia. Olin todella pahoinvoiva lapsi. Tunnekylmät vanhemmat näkivät vain huonosti käyttäytyvän lapsen, eivät pahoinvoivaa lasta joka ei osannut tuoda tunteitaan esille, koska eihän vanhemmat sitä koskaan ollut näyttänyt, että miten se tehdään.
Veljen lapsi on tuollainen ihan käsittämätön jäärä, eikä niissä itsepäisyyskohtauksissa ole mitään järkeä. Esim kieltäydytään suihkuunmenosta tai pukeutumisesta, eikä ole mikään taapero vaan koululainen.
Itse annan vaihtoehdot jos homma on saatava maaliin, "mene itse suihkuun tai minä vien, eikä isoa poikaa enää voi täti riisua vaan sitten mennään vaatteet päällä" tai "pue tai lähdetään pakkaseen t-paidalla". Pers***köön joissain asioissa, voin jopa osallistua, mutta jos joku homma on hoidettava niin olen kyllä varmasti itsepäisempi ja lapsi on kyllä huomannut että tätin kanssa ei voi ihan joka asiasta neuvotella.
Sanoitetaan?