Mä en voi mennä anopille kylään

Itselleni ei tulisi mieleenikään "vain istua ja olla kylässä".



Mutta tapoja on niin monia :)

omassa kodissaan.

Miksi et voisi esim. pari kertaa vuodessa osallistua tiskeihin? Ja ehkä voisit joku kerta sitten olla vain tiskaamatta ja seuraavalla kerralla tehdä enemmän.

mulkoiluja tulee heti jos kerrankin vain on kylässä.

Anoppi on päänsärkyyn asti jäykkien tapojen noudattaja ja 'pitää tehdä' -ihminen.

voithan vedota feministisiseen elämänkatsomukseesi jos vaan naisten oletetaan tekevän tiskihommia.

koska molemmat anopit ovat kuolleet. Joka hiton pikkuasioista jotkut jaksavat ruikuttaa.



Anoppi teki sitä,hoiti kyllä lapseni, mutta sitten teki tätä ym.Jäkäjäkäjäkä

miellyttävän ja mukavan eikä mitään normikerhoa, jossa kaiken pitää mennä kaavan mukaan.

koska molemmat anopit ovat kuolleet. Joka hiton pikkuasioista jotkut jaksavat ruikuttaa.

Anoppi teki sitä,hoiti kyllä lapseni, mutta sitten teki tätä ym.Jäkäjäkäjäkä

koska molemmat anopit ovat kuolleet.

ja jopa ääneen sanonu, että ei tarvihe meillä siivota, mutta anoppi se jaksaa siivota ja puunata tyttärensä kanssa kyläillessään, mutta mulle on ihan sama, jos on niin intopinkee siivomaan niin siivotkoon, multa se on pois, mutta enpä ala samaan heillä, koskapa olen asiasta maininnut siivoilen vain omat ja lasteni astiat tiskipöydälle tahi koneeseen, riippuen onko se tyhjä vaiko ei.. , en ala intopinkeenä luutuilemaan koko keittiötä... ( miehen sisko ei oo vielä mun luona uskaltanut imuria kaivaa esiin, mutta toisen veljensä kotona on sen tehnyt, veljensä vaimon vieressä katsellessa) Ne joilla on pää sekasi järjestää päätään, meidän muiden ei tarvihe ;)

Kumppanini täti järjesti kotonaan syntymäpäivät äidilleen. Vieraina oli tusinan verran eläkeläisiä sekä tädin mies ja veli perheineen: vaimo, tytär, poika ja näiden kumppanit (joista siis minä pojan kumppani). Sain ensimmäistä kertaa kutsun tähän talouteen, ja olin tavannut kyseisen tädin kerran aiemmin lyhyesti.



Kun astuin ovesta sisään, täti ei edes päivää minulle sanonut vaan alkoi luetella tehtäviäni: tarjoilu, salaatin valmistus, uunissa olevien ruokien vahtiminen jne. Ei kysynyt voisinko auttaa, eikä varsinkaan etukäteen ottanut asiaa puheeksi, vaan suhtautui kuin piikatyttöön. Kumppanini sisko joutui hommiin myös. Kumppanistani ja siskon miehestä puolestaan ei puhettakaan. Olemme sen ikäisiä, että molemmille pareille on itsestäänselvää kotitöiden jakautuminen tasan, joten tuntui kuin olisin yhtäkkiä joutunut väärälle vuosisadalle.



Kyllä savu nousi korvista silloin! Muuten olisin takuulla järjestänyt kohtauksen, mutta syntymäpäiväsankarin juhlaa kunnioittaakseni (hänellä jo toinen jalka haudassa, ei kaivannut mitään selkkausta) suostuin mukisematta osaani. En juuri ehtinyt juhlien aikana istahtaa syömään. Mitään kiitostakaan en avustani saanut.



Se on kuitenkin varmaa, että toista kertaa en siihen talouteen kylään mene, vaikka kuinka kutsuisivat. Enkä menisi kyllä ap:nkaan anopille, jos siellä naiset joutuvat miehiä passaamaan. Tokihan hän saa toimia kotonaan kuten haluaa, mutta ei siihen muiden tarvitse vastentahtoisesti osallistua.

mutta kaikkina näinä vuosina anoppilassa olen saanut osallistua kotitöihin ehkä viisi kertaa. Istun sohvalla ja kudon tai luen kirjaa. Anopilla ja apella on omat systeeminsä enkä halua sekoittaa niitä... Useasti olen sanonut että teen mielelläni että pyytäkää heti jos voi jossakin auttaa.



Toisaalta ilmapiiri on kiva eikä kyräilevä.

Sovi miehesi kanssa, että seuraavalla kerralla hän menee tiskaamaan ja sinä jäät sohvalle, leikittämään lapsia tai mitä nyt miehet yleensä tekevätkään sillä välin, kun naiset puuhaavat keittiössä.



Ette puhu kenellekään asiasta mitään tai kysele, toimitte vain kuin homma olisi itsestäänselvä ja aina tehty samoin. Jos joku kysyy tai pyytää sinua tekemään, voi miehesi todeta sen kummemmin numeroa tekemättä, että antaa vaimon välillä leikkiä lasten kanssa, tai toteaa ennen kuin ehdit vastaamaan "minä voin tehdä" tai "minä teen".

Kyllä minäkin autan jos apua tarvitaan, ei siitä ole kyse. Mutta siinä on suuri ero, pidetäänkö minua piikana vai vieraana, ja pyydetäänkö apua vai pidetäänkö sitä itsestäänselvyytenä. Ja keneltä sitä pyydetään ensimmäisenä (minusta paikan vieraimmalta vieraalta ei pyydetä ensimmäisenä vaan läheisimmiltä ja tutuimmilta).



Jos olisin kyläillyt tuon tädin luona ihan muuten vain, esim. mieheni kanssa syömässä, olisin tarjonnut apuani keittiössä. Mutta jos kutsutaan vieraaksi syntymäpäiville, tulen olettaneeksi että koko juhlien ajan jatkuvaa apua tarvitseva kertoo siitä etukäteen, tai tilanteen yllättäessä edes paikalle saapuessani pyytää apuani eikä vain lähetä minua keittiöön töihin. Sen jälkeen kun on sanonut "Hei, X, ja tervetuloa".



Jos odottaa muilta käytöstapoja, sopisi itsekin hallita niistä alkeellisimmat.



t. 12

Sovi miehesi kanssa, että seuraavalla kerralla hän menee tiskaamaan ja sinä jäät sohvalle, leikittämään lapsia tai mitä nyt miehet yleensä tekevätkään sillä välin, kun naiset puuhaavat keittiössä. Ette puhu kenellekään asiasta mitään tai kysele, toimitte vain kuin homma olisi itsestäänselvä ja aina tehty samoin. Jos joku kysyy tai pyytää sinua tekemään, voi miehesi todeta sen kummemmin numeroa tekemättä, että antaa vaimon välillä leikkiä lasten kanssa, tai toteaa ennen kuin ehdit vastaamaan "minä voin tehdä" tai "minä teen".