Laitanko miehen&lasten onnellisuuden omani edelle?
meillä on pienet lapset,nuorin pikkuvauva.Olen totaalisen kyllästynyt ja väsynyt mieheeni,ketä en edes rakasta.Aasumme vuokra-asunnossa missä olen päävuokralainen.Voin siis heittää jätkän pihalle jos haluan.
Lapset tykkäävät toki isästään, isä tykkää meistä,tosin ei juuri auta minua missää kotitöissä,tiskaa välillä
kysymys siis kuuluu jäänkö kärsimään tässä parisuhteessa,että muille ei tulisi paha mieli?
Kommentit (8)
teet sitten niin tai näin, et ole onnellinen.
Itse jätin miehen, johon en kolmeen vuoteen tuntenut yhtenäkään, pienenäkään hetkenä intohimoa tai vetovoimaa, tai ylipäätään sellaista "ihanaa, että tuo on mun mies!/ihana mies!"-fiilistä, ei siis HETKELLISTÄKÄÄN. Kolme vuotta tahdoin tahtoa, mutta siitä ei tullut mitään.
No, erosin ja löysin uuden miehen. Sikäli olen onnellinen, että vaikka tämä suhde on nyt jo kestänyt pidempään kuin tuo edellinen, ja tässäkin miehessä/parisuhteessa on omat kompastuskivensä, niin tunnen silti hetkellisesti, suhteellisen useinkin -ärsytyksen lomassa- niitä hetkellisiä onnen/rakkaudentunteita. Sinänsä siis kannatti :)
Mutta olenko onnellinen, en, koska lapseni siitä edellisestä suhteesta sai erosta jotain traumoja (vaikkei ollut erityisen riitaisa ero edes) ja on ollut kamalaa katsoa oman lapsen tuskaa ja pahaa oloa, joka ei tahdo millään helpottaa, vaikka mitä yrittää :/
Nyt jos saisin palata ajassa takaisin, en eroaisi, vaan kestäisin, eläisin parhaani mukaan onnellisena, niin kauan että lapsi olisi isompi, ja eroaisin vasta sitten. Sitten alkaisin elää "itselleni".
eikä lasten elämä mene pilalle erostanne, mikäli hoidatte sen hyvin. Joten tottakai otat eron miehestä jota et enää rakasta. Jos olet aivan varma, että et enää koskaan tule myöskään rakastamaan. Silloin ajattelet mielestäni myös lastesi parasta. On jokaisen lapsen oikeus asua onnellisessa perheessä, jossa vanhemmat ihan aidosti välittävät toisistansa. Lapset saavat sitä myötä myös terveen ihmissuhde mallin. Kukaan muu ei siis kärsi kuin miehesi ja hänkin pääsee ylitse.
mutta ainakin lapset kärsisivät ja ikävöisivät(?)ovat siis pian 6,4 ja vauva
ap
että ero olisi pitkällä tähtäimellä myös lasten etu. Mieti vaikka pari vuotta eteenpäin. Pystyisitkö pitämään kulissit niin hyvin kasassa, etteivät lapset aavistaisi tai näkisi sinun ja miehen välejä?
Lasten etu on myös onnellinen äiti, joka jaksaa iloisena puuhata heidän kanssaan. Muksut ovat siitä erikoisia, että he kyllä vaistoavat jos jokin ei ole kunnossa.
tämä 'rakkaudettomuus'? Lapset noin tiuhaan, oletkohan ihan ajatellut mitään loppuun asti? Nytkö se rakkaudettomuus iski yhtäkkiä? Miksi ei iskenyt 4 tai 6 vuotta sitten???
mutta ainakin lapset kärsisivät ja ikävöisivät(?)ovat siis pian 6,4 ja vauva
ap
Jos sä et rakasta miestä, et sä sitä kaipaakaan tulevaisuudessa..