Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltaja, mitä rehellisesti odottaisit/toivoisit lapsettomalta mieheltä parisuhteessa?
04.12.2022 |
Odotatteko että muutatte yhteen? Jaetaanko kulut, myös lasten kulut asumisesta ruokaan, 50-50?
Jos ei muuteta yhteen, odotatko mieheltä osallistumista lasten juttuihin? Odotatko miehen ostavan lahjoja, esimerkiksi rippilahja tai joululahjat, aikuisten lasten häälahjat? Muu ajanvietto ja rahameno lasten kanssa, kuten yhteiset reissut?
Kysyn, koska harkitsen että huomioisin myös yksinhuoltajat seuranhaussa. Ikäisissäni ei ole paljoa vela-naisia, ja ikäisteni naisten lapset alkava olla täysi-ikäistymässä tai täysi-ikäisiä. En ole kiinnostunut uusperheestä, enkä ala lompakoksi.
"Toivottavasti et pariudu", i*ncel buu-huu", ja muu öyhöttäminen on myös ok, jos haluat huvittaa minua :)
Kiitos etukäteen asiallisille kommentoijille!
Kommentit (159)
Olen ollut parisuhteessa lapsettoman miehen kanssa kymmenisen vuotta. Minulla on kaksi lasta, isoja jo. Näiden vuosien aikana kumppanini on ostanut lapsilleni jotain syntymäpäivä- ja joululahjoja. Satunnaisesti, omasta aloitteestaan. Mitään en ole odottanut, eivätkä lapsenikaan. Yhteisiä reissuja on tehty jonkun verran. Minä maksan omani ja lapseni, mies omat matkansa ja kulunsa.
Muutamme yhteen kunhan lapseni lähtevät maailmalle. Emme ole vielä keskustelleet yksityiskohdista, mutta oletan että yhteiset kulut maksetaan puoliksi, mahdolliset lasteni kulut eivät tietenkään niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen enkä voi kuvitellakaan että pariutumiseni jäisi kiinni ostanko lapselle jonkun JOULULAHJAN. Jollet sitten oikeasti ole nälkäkuoleman partaalla. Itsehän osallistuisin miehen lapsen tai lasten juhliin, joko aluksi pienellä lahjalla tai osallistumalla yhteiseen lahjaan.
Odotan samoja asioita, joita normaalisti suhteessa odotetaan. Lähinnä molemminpuolista rakkautta ja uskollisuutta. Yhdessä voidaan asua jossain vaiheessa, jos molemmat sitä toivovat. Lapsille ei tarvitse ryhtyä isähahmoksi, jos ei sitä halua.
Odotatteko että muutatte yhteen? Kyllä.
Jaetaanko kulut, myös lasten kulut asumisesta ruokaan, 50-50? Kulut jaetaan, mutta niin että minä hoidan oman plus lasten osuuden. Mies voi joutua kuitenkin laskemaan elintasoaan esim. asunnon varustelutason suhteen, koska minulla ei ole varaa luksukseen elättäessäni myös kahta lasta.
Jos ei muuteta yhteen, odotatko mieheltä osallistumista lasten juttuihin? Jos ei muuteta yhteen, miksi odottaisin mieheltä yhtään mitään? Minulle tuollainen ei ole parisuhde vaan panosuhde; en sitoudu miehiin jotka ei sitoudu minuun, eikä he silloin pääse myöskään lähellekkään lapsiani tai heidän elämäänsä.
Jos muuttaisin lapsellisena naisena yhteen lapsettoman miehen kanssa, en ikimaailmassa kuvittelisi, että mies osallistuisi minun lasteni kustannuksiin. Ja jos minä ja lapset veisimme asunnosta vaikka 2/3 tilasta, minusta olisi reilua että minä hoitaisin sen verran asunnon kuluista. Samoin en olisi itse valmis maksamaan päinvastaisessa tilanteessa puolison lapsista aiheutuvia kuluja. Jotkut pienet lahjat ovat mielestäni hyvien käytöstapojen mukaista ostaa puolison lapsille jos asutaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, olin parisuhteessa lapsettoman miehen kanssa n. 10 vuotta. Hän piti lapsestani ja halusi viettää aikaa hänen kanssaan. Osti synttärilahjat ja rippilahjat. Joululahjat. Sydämestään. Emme asuneet yhdessä ja maksoimme muuten omat kulumme itse.
Nyt hän on kuollut. Oli lapseni bestfriend.
MInulle lapsi on aina ollut ykkönen , enkä olisi ottanut ukkoa, joka on nihilisti joka asiassa.
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten asuessa vielä kotona en odota, enkä halua, muuttaa yhteen. Kun lapset ovat omillaan asia viidaan miettiä yhdessä.
Odottaisin että mies maksaa omat kulunsa sekä puolet mahdollisista yhteisistä kuluista mutta ei lasteni kuluja.
Jos suhde olisi jatkunut pidempään ja lapset tuntevat hyvin kumppanini niin olettaisin hänen osallistuvan jossian määrin yhteisiin juttuihin.
Jos lapset ovat tosi pieniä eikä lasten isä olisi mitenkään kuvioissa niin tilanne saattaisi olla eri koska kumppanista voisi muodostua isähahmo lapsille. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja etten näe omalla kumppanillani voimakasta roolia heidän elämässään nyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
No sitten ei kannata muuttaa, koska ihan varmasti tulet sen myös kuulemaan jos lapsille läheiseksi tulet. Ihan samalla tapaa kuin minä kuulen välillä että olen maailman typerin tai p*skin äiti. Se on kasvattajan osa ja noi jutut ei saa aikuisella mennä liikaa ihon alle. Sekin pitää hyväksyä että joskus lapset "käyttäytyy huonosti" ja että niillä on myös huonoja päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina hauskoja nämä ylimieliset en ala lompakoksi- äijät XD Kyllä nyt on semmoinen saalis tulossa yh-äiskille saataville että voi että!
No tuskin sun lompakosta löytyy kärpästä kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttiin et sä mun isä oo, voi sanoa, en olekaan eikä ole opekaan, mutta silti opea totellaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
Joo ei ole kokemusta aiheesta, mutta näin perheellisenä naisena tuntuisi mahdottomalta ajatus että pöydän nurkassa istuu joku joka ei ota mihinkään kantaa. Jos asutaan yhdessä niin sitten kaikki osallistuu toistensa elämään eikä kukaan ole sivustakatsoja. Sama periaate jos menisin yhteen miehen kanssa jolla lapsia. Toki alussa on tutustumisvaihe jossa tilanne on eri. Mutta joo, helppo sanoa kun en ole kokenut.
n34. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
No sitten ei kannata muuttaa, koska ihan varmasti tulet sen myös kuulemaan jos lapsille läheiseksi tulet. Ihan samalla tapaa kuin minä kuulen välillä että olen maailman typerin tai p*skin äiti. Se on kasvattajan osa ja noi jutut ei saa aikuisella mennä liikaa ihon alle. Sekin pitää hyväksyä että joskus lapset "käyttäytyy huonosti" ja että niillä on myös huonoja päiviä.
Kyse on siitä, että monelle isäpuolelle tai äitipuolelle se puuttuminen lapsipuolten tekemisiin on ihan oikeasti kielletty.
Toisaalta kyse on myös perusasenteesta: kasvattajankaan ei tarvitse sallia sitä, että joku haukkuu ja nimittelee häntä. Äidin/isän/äitipuolen/isäpuolen haukkuminen on yhtä kiellettyä kuin kenen tahansa muun ihmisen.
On sääli, että joudut katsastamaan yh:ta ja olemaan "isäpuolena" toisten lapsille.
Siinä voi beeta mies joutua monen tossun alle.
Pelkääkö tällaisia aloituksia tekevät miehet, että kun naisilla on lapsia, naisella ei ole niiden lisäksi välttämättä tarpeeksi rahaa elättää aikuista miestä?
Miksi ylipäänsä miehet etsitte paikkaa elättinä? Ansaitkaa itse omat rahanne.
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Täysin totta.
Minulla kävi tuuri. Satuin löytämään yksinhuoltajanaisen joka ihan oikeasti nauttii seurastani, eikä ole niin että isoin hymy tulee kasvoille jos maksan jotain lasten juttuja.
Itselleni tärkeää ei ole vain se, ettei maksamista odoteta. Vaan myös se, että sillä maksanko vai en, ei ole vaikutusta parisuhteeseen tai siihen kuinka nainen minut näkee. Ja se on harvinaista.
Lahjapointti on hyvä. Rippilahjat ja häälahjat eivät ole nykypäivänä pikkujuttuja, ja on merkitystä jos mieheltä odotetaan kirjoittamattoman säännön perusteella lahjoituksia.