Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltaja, mitä rehellisesti odottaisit/toivoisit lapsettomalta mieheltä parisuhteessa?
04.12.2022 |
Odotatteko että muutatte yhteen? Jaetaanko kulut, myös lasten kulut asumisesta ruokaan, 50-50?
Jos ei muuteta yhteen, odotatko mieheltä osallistumista lasten juttuihin? Odotatko miehen ostavan lahjoja, esimerkiksi rippilahja tai joululahjat, aikuisten lasten häälahjat? Muu ajanvietto ja rahameno lasten kanssa, kuten yhteiset reissut?
Kysyn, koska harkitsen että huomioisin myös yksinhuoltajat seuranhaussa. Ikäisissäni ei ole paljoa vela-naisia, ja ikäisteni naisten lapset alkava olla täysi-ikäistymässä tai täysi-ikäisiä. En ole kiinnostunut uusperheestä, enkä ala lompakoksi.
"Toivottavasti et pariudu", i*ncel buu-huu", ja muu öyhöttäminen on myös ok, jos haluat huvittaa minua :)
Kiitos etukäteen asiallisille kommentoijille!
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat jo nuoria aikuisia, ja heillä on oma isä. Kumppanini joutuisi lähinnä sopeutumaan aikatauluihini, joihin sisällytetään myös lasteni keskusteluntarve (opiskelut, työt, suhteet yms.). Silloin teen tilaa heille akuutisti, ja muut menot jopa jäävät, jos tilanne vaatii. He ovat toki todella itsenäisiä ja asuvat opiskelukaupungeissaan.
Muuten en odota enkä edellytä mieheltä mitään materiaalista lapsia kohtaan. Ei meidän myöskään tarvitse edes muuttaa yhteen, näihin asioihin löytyy ratkaisuja. Mutta sanoisin, että yhdessä ihmisten ilmoilla arvostaisin sujuvaa yhteisestä pussista maksamista, herrasmiehelle pisteet. Minä kyllä huomaan, mitä liput ja retket maksavat, ja tasoitan vaikka maksamalla molempien matkan tai kotona ruokia, mitä vaan. Tärkeää, ettei näillä asioilla pilata yhteisiä elämyksiä. Lahjat esim kukin omille lapsilleen maksaa itse, ja sanoo että se on meiltä molemmilta. Ei tämä vaikeaa ole.
Jos ihan oikeasti myös tasoitat ne maksut, niin tämä kuulostaisi reilulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
n34. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
No sitten ei kannata muuttaa, koska ihan varmasti tulet sen myös kuulemaan jos lapsille läheiseksi tulet. Ihan samalla tapaa kuin minä kuulen välillä että olen maailman typerin tai p*skin äiti. Se on kasvattajan osa ja noi jutut ei saa aikuisella mennä liikaa ihon alle. Sekin pitää hyväksyä että joskus lapset "käyttäytyy huonosti" ja että niillä on myös huonoja päiviä.
Kyse on siitä, että monelle isäpuolelle tai äitipuolelle se puuttuminen lapsipuolten tekemisiin on ihan oikeasti kielletty.
Toisaalta kyse on myös perusasenteesta: kasvattajankaan ei tarvitse sallia sitä, että joku haukkuu ja nimittelee häntä. Äidin/isän/äitipuolen/isäpuolen haukkuminen on yhtä kiellettyä kuin kenen tahansa muun ihmisen.
Se että joku asia on kiellettyä, ei tarkoita, etteikö lapset sitä koskaan tee. Tottakai se on keskustelun paikka ja myös seuraamuksia meillä jaellaan. Mutta en todellakaan jaksaisi miestä, jolle noi asiat on itkun (ja kova egon kolauksen) paikka. Niihin pitää osata suhtautua aikuismaisesti, eikä heittäytyä samalle tasolle kiukuttelevan lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
"Ajatus on tärkein".
Miksi minusta tuntuu että jos mies tuo lahjaksi sydänverellään askarrellun hienon kortin, tuo ei pädekään.
Kato jos mies lahjoittaa koko sydämestään niin eihän lahja voi halpa olla...
Kuule, annan vinkin. Ehkä se uusperheen elämä ei ole sinua varten, kun itsekin jo keksit syitä, miksei varmasti tule onnistumaan kun vaaditaan kuitenkin sitä ja tätä.
Jos keskityt ihan vaan löytämään lapsettoman puolison.
Näin eroäidin kommenttina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
"Ajatus on tärkein".
Miksi minusta tuntuu että jos mies tuo lahjaksi sydänverellään askarrellun hienon kortin, tuo ei pädekään.
Kato jos mies lahjoittaa koko sydämestään niin eihän lahja voi halpa olla...
Väärin, sydänverellä askarreltu kortti riittää, itse asiassa se on parempi kuin joku tarjoilukulho. Mutta oletko nyt ihan varma, että sinulla on varaa ostaa ne kortin tarvikkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Rahankeruujuhlia?
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä yksinhuoltajien haukkumisketjuja. Vähän eri muotoon vain väännettynä.
Ap ei saa naista ja kohdistaa vihansa eronneisiin äiteihin. Mistä lie johtuu.. liekö oma äitisuhde. Terapiaa ap tarvitsee eikä parisuhdetta - yhtään kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Oletko kirjolla? Muutenkin alkaa tuntua että kohdallasi kysymys on täysin hypoteettinen. Ihme pitää tapahtua että sinä olet kenenkään kanssa siinä tilanteessa jossa pohdit pitääkö sun ostaa sen lapselle joku lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Rahankeruujuhlia?
Kyllä.
Kysyhän vekaralta että mikä rippijuhlissa eniten kiinnostaa.
Jos vastaa rehellisesti, on vastaus raha.
Pakko kyllä ihmetellä, että miksi halutaan parisuhteeseen yksin-/yhteishuoltajan kanssa, jos ennakkoasenne on jo niin katkera kuin mitä ketju antaa ymmärtää.
Miksi lähteä suhteeseen, josta jo näköjään ennakkoon tulee paha mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Huokaus. Tää on oikeasti niin turha huolenaihe. Alkuvaiheessa sulta tuskin odotetaan yhtään mitään. Loppu riippuu suhteestasi lapseen joka kehittyy vuosien mittaan. Järki sanoo tämän normaalille ihmiselle.
Itselleni riittäisi hyvin omat kodit, mitä pidemmälle suhde menee, niin lasten tapaaminen tulee varmasti eteen. Jos mies haluaa viettää aikaa luonani silloin kun lapset ovat paikalla, odotan hänen olevan turvallinen aikuinen lapsilleni. Hienointa olisi, jos mies kiintyisi lapsiini ja haluaisi osallistua myös heidän elämäänsä. Se ei kuitenkaan ole ehto, lähtökohtaisesti etsin itselleni jotain ja lapseni tulevat aina menemään kaiken edelle. Jos joskus tulisi yhteen muutto, niin silloin me olemme paketti, en muuttaisi miehen kanssa yhteen joka ei välitä lapsistani ja halua aidosti olla myös heidän elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Oletko kirjolla? Muutenkin alkaa tuntua että kohdallasi kysymys on täysin hypoteettinen. Ihme pitää tapahtua että sinä olet kenenkään kanssa siinä tilanteessa jossa pohdit pitääkö sun ostaa sen lapselle joku lahja.
Kun minä olin lapsi, minua kiinnosti juhlissa lähinnä raha. Ja kyllä se potti minkä sain rippijuhlissa ja ylioppilasjuhlissa, oli ihan olennainen. Rippijuhlien ansiosta sain mopon, YO-juhlien ansiosta kännykän.
Väittäisin että 90% kavereistani ajattelivat samalla tavalla.
Saatan minä ostaa sinunkin, aikuisen miehen, äidille synttärilahjan, jos meistä tulee läheisiä/olemme paljon tekemisissä. Miksi sinä et ostaisi samoilla perusteilla minun pojalleni rippilahjaa?
Anoppia en kuitenkaan kanarialle kustanna. Itseni ja poikani kyllä. Saat tulla mukaan, jos maksat oman lippusi.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
PERHEEN. Rakkautta, välittämistä, seuraa, hyvää mieltä, iloa, yhteistä tekemistä, yhteisiä juhlia. Näiden käsite taitaa puuttua sinulta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Niinkuin MITÄ sinä HALUAISIT saada siitä??
Saat olla suhteessa ihmiseen jota rakastat ja joka rakastaa sinua takaisin. Saat luoda suhteen niihin lapsiin, esim. kun ne lapset kasvaa ne voi tuoda sinunkin elämään yllättävän paljonkin sisältöä...
Yleensä vastavuoroisesti myös sitten sinulle ostettaisiin esim. lahjoja "rahankeruupäivinä" (synttäreillä jne). Vanhetessa voit saada lapsilta apua asioihin missä tarvitset. Myös silloin jos vaikka sairastut. Joku välittäisi myös sinusta, niinkuin sinä välität heistä.
En oikein tiedä, miten selittäisi mitä hyötyä on siitä että on perhe ja läheisiä ihmissuhteita.. jos sitä ei itse ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.
Unohdit ne muut lahjat.
Noita rahankeruujuhlia lapsille ei ole ihan vähän.
Rahankeruujuhlia?
Kyllä.
Kysyhän vekaralta että mikä rippijuhlissa eniten kiinnostaa.
Jos vastaa rehellisesti, on vastaus raha.
Juu. Oma ala-asteikäiseni esitti joululahjatoiveeksi taitettavaa älypuhelinta.
Arvaa olenko ostamassa? Katsoa kun jokaista lapsen lahjatoivetta ei tarvitse täyttää.
Mutta kuten sanottu, ehkäpä se uusperheen elämä ei ole se mitä haluat. Ei siihen tarvitse itselleen tekosyitä keksiä, senkus keskityt etsimään lapsetonta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys.
Naisen perhe saa mieheltä rahaa lahjojen muodossa. Mahdollisesti mies myös maksaa osan lasten kuluista jossain muodossa. Mies osallistuu kuskaamiseen, asioiden hoitamiseen, modaa aikataulujaan, jne.
Mitä mies saa tästä?
Ja sanokaa nyt että mies on itsekäs k*sipää kun miettii tällaista. Niinhän on hyvä sanoa kun on itse 100% saamapuolella...
Mitä ihmeen lahjoja mieheltä? Tarkoitatko normaaleja syntymäpäivä- ja joululahjoja, joita perheenjäsenet antavat toisilleen vastavuoroisesti? Niitä saa miehet ja naiset ihan yhtälailla, tosin aika monta kertaa suhteessa mies on unohtanut ostaa minulle syntymäpäivälahjan, vaikka itse hänelle sellaisen ostin.
Olet liian pihi siksi, että tämä asia on saanut päässäsi aivan naurettavat mittasuhteet. Et edes ymmärrä miten merkityksetön asia on jokin häälahja kerran 20 vuodessa suhteessa kaikkeen muuhun mitä arjessa tapahtuu. Sen takia olet liian pihi, että miettiessäsi vuosikymmenten ihmissuhdetta jonkun kanssa, kaikkea monimutkaista mitä siihen kuuluu, katsot ihan oikeasti relevantiksi kysymykseksi pitääkö perheenjäsenellesi ostaa häälahja.