Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltaja, mitä rehellisesti odottaisit/toivoisit lapsettomalta mieheltä parisuhteessa?
04.12.2022 |
Odotatteko että muutatte yhteen? Jaetaanko kulut, myös lasten kulut asumisesta ruokaan, 50-50?
Jos ei muuteta yhteen, odotatko mieheltä osallistumista lasten juttuihin? Odotatko miehen ostavan lahjoja, esimerkiksi rippilahja tai joululahjat, aikuisten lasten häälahjat? Muu ajanvietto ja rahameno lasten kanssa, kuten yhteiset reissut?
Kysyn, koska harkitsen että huomioisin myös yksinhuoltajat seuranhaussa. Ikäisissäni ei ole paljoa vela-naisia, ja ikäisteni naisten lapset alkava olla täysi-ikäistymässä tai täysi-ikäisiä. En ole kiinnostunut uusperheestä, enkä ala lompakoksi.
"Toivottavasti et pariudu", i*ncel buu-huu", ja muu öyhöttäminen on myös ok, jos haluat huvittaa minua :)
Kiitos etukäteen asiallisille kommentoijille!
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
Joo ei ole kokemusta aiheesta, mutta näin perheellisenä naisena tuntuisi mahdottomalta ajatus että pöydän nurkassa istuu joku joka ei ota mihinkään kantaa. Jos asutaan yhdessä niin sitten kaikki osallistuu toistensa elämään eikä kukaan ole sivustakatsoja. Sama periaate jos menisin yhteen miehen kanssa jolla lapsia. Toki alussa on tutustumisvaihe jossa tilanne on eri. Mutta joo, helppo sanoa kun en ole kokenut.
Tuossa on se ongelma että miehen näkökulmasta se osallistuminen menee yhteen suuntaan. Mies maksaa, mies kuskaa, mies hoitaa.
Mies ei saa tästä yhtään mitään.
Sinä sait ennen kaikkea omat lapset, ja toki päälle lapsilisät + elatusmaksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n34. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
No sitten ei kannata muuttaa, koska ihan varmasti tulet sen myös kuulemaan jos lapsille läheiseksi tulet. Ihan samalla tapaa kuin minä kuulen välillä että olen maailman typerin tai p*skin äiti. Se on kasvattajan osa ja noi jutut ei saa aikuisella mennä liikaa ihon alle. Sekin pitää hyväksyä että joskus lapset "käyttäytyy huonosti" ja että niillä on myös huonoja päiviä.
Veikkaan, että lapsellasi näitä "huonoja päiviä" ja huonoa käytöstä on kohtalaisen paljon. Yksinhuoltajaäidille toki tavallinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
sinulla ei ole mitään auktoriteettia yh kommuunissa. olet vain yksi mies pitkässä jonossa, joka tällä hetkellä viihdyttää yh äitiä ja kohta tilallesi tulee taas toinen
Vierailija kirjoitti:
elättäjä olisi haussa.
Mieluiten kiltti mies. Jännät miehet on nääs niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi keskityt noin paljon vain lahjoihin? Oletko parisuhteessa lahjojen takia?
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Eroäitinä näitä juttuja lueskellessa olen kyllä todennut, että itsekseen eläminen ei ole hassumpi vaihtoehto.
Ex-puolison kanssa sai jo tarpeeksi vääntää maksuasioista, joten ei kiitos enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Täysin totta.
Minulla kävi tuuri. Satuin löytämään yksinhuoltajanaisen joka ihan oikeasti nauttii seurastani, eikä ole niin että isoin hymy tulee kasvoille jos maksan jotain lasten juttuja.
Itselleni tärkeää ei ole vain se, ettei maksamista odoteta. Vaan myös se, että sillä maksanko vai en, ei ole vaikutusta parisuhteeseen tai siihen kuinka nainen minut näkee. Ja se on harvinaista.
Niin, ja meillä homma menee reilusti. Minä olen autellut naisystäväni pojan ensiasunnon kanssa, ja reipas poika on auttanut minun asuntoni remontin kanssa, rakennusmies kun on.
Koska en ole pojan isä, yhtään mitään vastikkeetonta ei odoteta. Pojalle ja äidilleen on kunnia-asia hoitaa omat kulunsa, mitä arvostan suuresti.
Sellaisessa tilanteessa on ilo autella molemmin puolin. Ei niin että mies on herrasmies ja maksaa/auttaa, nainen lapsineen ottaa vastaan rahaa ja apua, ja mies saa palkkioksi tavallista leveämmän hymyn.
Ei yh osaa edes rakastaa sitä seurustelukumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen gold digger sinä nyt oletkaan?
Jos äiti aloittaa k-karusellin, pitäisi lapset ottaa huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Eroäitinä näitä juttuja lueskellessa olen kyllä todennut, että itsekseen eläminen ei ole hassumpi vaihtoehto.
Ex-puolison kanssa sai jo tarpeeksi vääntää maksuasioista, joten ei kiitos enää ikinä.
Se, että odotat vääntämistä maksuasioista, viittaa siihen että odotat uuden miehen maksavan sinun perheesi kulunkeja.
Jos ilman tätä ei huvita pariutua, on miehenkin kannalta hyvä ettei astu miinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana miehenä oletan, että jos rupean yhteen yksinhuoltajan kanssa ja muutan hänen kanssaan saman katon alle, niin olen sitten tasavertainen kasvattaja lapsille. En halua kuulla huonosti käyttäytyvien lasten suusta sitä, että "et määrää meitä koska et ole meidän isä".
Joo ei ole kokemusta aiheesta, mutta näin perheellisenä naisena tuntuisi mahdottomalta ajatus että pöydän nurkassa istuu joku joka ei ota mihinkään kantaa. Jos asutaan yhdessä niin sitten kaikki osallistuu toistensa elämään eikä kukaan ole sivustakatsoja. Sama periaate jos menisin yhteen miehen kanssa jolla lapsia. Toki alussa on tutustumisvaihe jossa tilanne on eri. Mutta joo, helppo sanoa kun en ole kokenut.
Tuossa on se ongelma että miehen näkökulmasta se osallistuminen menee yhteen suuntaan. Mies maksaa, mies kuskaa, mies hoitaa.
Mies ei saa tästä yhtään mitään.
Sinä sait ennen kaikkea omat lapset, ja toki päälle lapsilisät + elatusmaksut.
En tarkoittanut mitään maksamista tai kuskaamista vaan kommunikointia ja miljoonia päätöksiä joita lasten kanssa tehdään arjessa ja komentoja joita on annettava. Sun jutut kertoo syvästä kyvyttömyydestä nähdä muita ihmisiä tärkeinä _ihmisinä_ sinun elämässä. Mietit vain rahaa ja jotain ihme saamisia kummallisista näkökulmista. Onko sulla ystäviä? Lasketko koko ajan kuka saa ja mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Eroäitinä näitä juttuja lueskellessa olen kyllä todennut, että itsekseen eläminen ei ole hassumpi vaihtoehto.
Ex-puolison kanssa sai jo tarpeeksi vääntää maksuasioista, joten ei kiitos enää ikinä.
hyvä. ei sinua kukaan haluaisikaan elättää. eksäsi joutuu pakosta maksamaan sinulle elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
Se miten kuvaat maksamisen, ei muuta asiaa. Kyse on maksamisesta.
Vaikka kuinka olisi once in a lifetime, omasta sydämellisestä halustaan, tms.
Joko maksat, tai olet k*sipää. Myönsit sen itse haukkumalla miestä joka ei maksa pihiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Eroäitinä näitä juttuja lueskellessa olen kyllä todennut, että itsekseen eläminen ei ole hassumpi vaihtoehto.
Ex-puolison kanssa sai jo tarpeeksi vääntää maksuasioista, joten ei kiitos enää ikinä.
Se, että odotat vääntämistä maksuasioista, viittaa siihen että odotat uuden miehen maksavan sinun perheesi kulunkeja.
Jos ilman tätä ei huvita pariutua, on miehenkin kannalta hyvä ettei astu miinaan.
Uutta miestä ei kylläkään ole tulossa, sen verran mukavaa elää itsekseen.
En jaksaisi päivääkään suhdetta, jossa syynätään tarkkaan, että söikö tuo Sinun lapsi nyt leipänsä päällä kaksi palaa Minun ostamastani kurkusta, lasken saatavakseni 0,0x euroa.
Juu ei.
Minun lapseni ovat jo nuoria aikuisia, ja heillä on oma isä. Kumppanini joutuisi lähinnä sopeutumaan aikatauluihini, joihin sisällytetään myös lasteni keskusteluntarve (opiskelut, työt, suhteet yms.). Silloin teen tilaa heille akuutisti, ja muut menot jopa jäävät, jos tilanne vaatii. He ovat toki todella itsenäisiä ja asuvat opiskelukaupungeissaan.
Muuten en odota enkä edellytä mieheltä mitään materiaalista lapsia kohtaan. Ei meidän myöskään tarvitse edes muuttaa yhteen, näihin asioihin löytyy ratkaisuja. Mutta sanoisin, että yhdessä ihmisten ilmoilla arvostaisin sujuvaa yhteisestä pussista maksamista, herrasmiehelle pisteet. Minä kyllä huomaan, mitä liput ja retket maksavat, ja tasoitan vaikka maksamalla molempien matkan tai kotona ruokia, mitä vaan. Tärkeää, ettei näillä asioilla pilata yhteisiä elämyksiä. Lahjat esim kukin omille lapsilleen maksaa itse, ja sanoo että se on meiltä molemmilta. Ei tämä vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Eroäitinä näitä juttuja lueskellessa olen kyllä todennut, että itsekseen eläminen ei ole hassumpi vaihtoehto.
Ex-puolison kanssa sai jo tarpeeksi vääntää maksuasioista, joten ei kiitos enää ikinä.
hyvä. ei sinua kukaan haluaisikaan elättää. eksäsi joutuu pakosta maksamaan sinulle elatusmaksuja.
Mistähän tuo elättämisvitsikin on lähtöisin.
Suhteessa olin meinaan minä, joka maksoin leijonanosan kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutuu aina maksamaan.
Se on sentään hyvä että enemmistön mielestä nainen maksaa lastensa kulut, ja hyvä että myös asumiskulut on huomioitu.
Kaksi ongelmaa:
1. Vaikuttaa siltä että lahjoja kuuluu ostaa. Ne eivät nykyään ole pikkujuttuja. Lahjatoiveet ovat tasolla uusi kännykkä, läppäri, tms. Ja lahjatilaisuuksia rittää. On joulu, synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset, häät, jne.
2. Paras tie yksinhuoltajanaisen sydämeen on maksaminen. Mies joka maksaa, on aina rakkaampi ja ihanampi kuin mies joka ei maksa toisten kuluja. Jos et maksa, nainen ei tule koskaan rakastamaan sinua kuten miestä joka maksaa.
Etenkin tämä jälkimmäinen kannattaa muistaa.
Höpö höpö, ei kukaan sulta mitään iPhonea tai läppäriä odota, kuulostaa siltä että kerätään syitä yrittää vain niitä lapsettomia kolmekymppisiä joita ei löydy. Ja häälahja, really? Tai rippijuhla. Kerran elämässä juhlia, eikä niihinkään tarvitse mitään ihmeellisen kallista ostaa, ajatus on tärkein. Olet liian pihi mies parisuhteeseen ja nysväät TÄYSIN epäoleellisten asioiden kimpussa. Et pysty edes kuvittelemaan sellaista, että HALUAISIT muistaa hääpäivänä ihmistä, josta on tullut sinulle tärkeä ja rakas vuosien mittaan. Tämmöinenen ei käy edes mielessäsi.
"Ajatus on tärkein".
Miksi minusta tuntuu että jos mies tuo lahjaksi sydänverellään askarrellun hienon kortin, tuo ei pädekään.
Kato jos mies lahjoittaa koko sydämestään niin eihän lahja voi halpa olla...
Mitäs ne yksinhuoltajat nyt haluisi? Sun rahat on vähän niinku munkin rahat...