Miten olet kömpinyt ylös masennuksen pimeästä onkalosta?
Kommentit (18)
Auringonpaisteen avulla. Se auttaa täydellisesti.
Kiinnostaa minuakin. Ja ennen kaikkea olen kiinnostunut siitä, mikä oli se "lähtölaukaus" tai ajatus / tapahtuma, joka aloitti paranemisprosessin. Itse ajattelin kokeilla sitä, että lähden heti aamulla ulos. Teen vaikka viiden minuutin lenkin. Laitan vaatteet jo illalla valmiiksi, ettei tarvitse alkaa aamulla etsiä. Olen jumiutunut tänne kotiin täysin, kun työkin on etätyötä. Tämä siis ensimmäinen pieni liike siihen suuntaan, että voisin joskus taas olla edes hitusen iloisempi ja energisempi.
Vierailija kirjoitti:
Auringonpaisteen avulla. Se auttaa täydellisesti.
Okei :( Mikä on se toiseksi paras keino?
Muutin satojen kilometrien päähän hankalasta ihmissuhteesta. Kotikaupungissani minua odotti perhe, ystävät ja itsenäisyys.
Liikkuminen, ilahduttava musiikki, mukavat ystävät ja omaiset, kirjat, hyvät sarjat tai elokuvat, hyvä ruoka, aurinko ja nukkuminen.
Menen ruokatunnilla 20-30 minuutin kävelylle valoisana aikana, liikunnan jatkan töitä tai etätöitä.
En ole kömpinyt. Jotenkin pitäisi...
Lopetin kaiken joka stimuloi dopamiinia yli keskitason.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kaiken joka stimuloi dopamiinia yli keskitason.
Kerrotko vähän tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kaiken joka stimuloi dopamiinia yli keskitason.
Kerrotko vähän tarkemmin?
Lopetin kaiken joka pistää aivot vapauttamaan liikaa dopamiinia. Alkoholi, roskaruoka, porno. Itselleni selvisi kuinka paljon ilohormooneja porno varsinkin vapauttaa ja vuosien käytön jälkeen saattaa aiheuttaa dopamiinin vajautta jossa on taas omat oireensa ahdistuksesta masennukseen. Kahdesta viikosta kuukauteen niin olin taas oma iloinen itseni.
En kerro kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta oikeasti. Se oli kova työ ja kesti kauan. Mutta olen nyt terve.
Vierailija kirjoitti:
En kerro kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta oikeasti. Se oli kova työ ja kesti kauan. Mutta olen nyt terve.
Katkeruudesta et sitten kuitenkaan päässyt.
Rahalla ja laihduttamalla. Rahalla sain sen muutettua, mikä mua masensi.
Nämä minun konstini eivät varmaan ihan yksi yhteen toimi muille, mutta jos joku saa niistä vinkin omaan seuraavaan askeleeseen, niin hyvä sitten.
Vertaan nykyisin masennuksesta toipumista opiskeluun. Samankaltaista aivojen ohjelmointia se on.
Aloitin sillä, että annoin itselleni luvan levätä silloin kun väsytti, ja opettelin nauttimaan laiskottelusta.
Kun olin löytänyt asian, josta voin kokea nautinnon tunteita, siirryin seuraavaan vaiheeseen: Mitä muut minusta ajattelevat? No ei mitään. Eivät he edes välttämättä muista, että olen olemassa. Joten heihin minun ei kannata tuhlata ajatuksiani.
Sitten: Mitä itse ajattelen itsestäni? Onko se totta? Mikä siinä on/ei ole totta? Millainen sitten oikeasti olen?
Älä valehtele itsellesi!
Muutamia tärkeitä lausahduksia, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin: Joku valitti tällä palstalla, että tuntee olevansa syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen. Siihen hän sai vastauksen: Ei sinulla ole niin paljon valtaa. Tämän lauseen koin todella helpottavana.
Antti Holman kirjasta luin lohduttavia: "Kaikki vanhemmat epäonnistuvat." Jaa, no sittenhän ei olekaan maailman ainut epäonnistunut vanhempi. "Kaikki me olemme epäonnistuneiden vanhempien kasvattamia."
Minulla menee tällä hetkellä ihan hyvin, mutta en usko, että tämä olisi "lopullinen olotila". Tulen kokemaan vielä monia masennusjaksoja, mutta nyt minulla on työkaluja, joiden avulla pääsen niistä pois. Ja aina voi oppia uusia konsteja myös masennusjaksojen ehkäisyyn.
Olin siinä pisteessä, että haudoin itsemurhaa. Olin juuri lopettanut erittäin haitallisen ihmissuhteen, jossa minua oli vuosia alistettu, manipuloitu ja rangaistu. Ymmärsin, että tappamalla itseni tämä alistava ihminen saisi juuri sen, mihin oli vuosia pyrkinyt. Samalla ymmärsin, miten huonosti minua oli kohdeltu, ja että syy on siinä sairaassa ihmisessä, joka minua kaltoinkohteli, ei minussa. Itse olen syyllinen vain siihen, että en lähtenyt aiemmin. Yritin kyllä, mutta minut manipuloitiin takaisin.
Nämä oivallukset iskivät yhtenä päivänä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Masennus loppui kirjaimellisesti siihen. Toimintakyky palasi välittömästi ja olo parani merkittävästi. Tästä ei ole vielä kauaa, ja takapakkia tulee varmasti jossain kohti, mutta oivallus oli toipumiseni kannalta käänteentekevä.
Aika parantaa. Pitää vain kestää.
Ruokavalio, liikunta ja lepo
-25kg