Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ammattiavun ylikorostaminen nykyisin esim. terapiaa suositellaan kaikille
24.11.2022 |
Nykyisin kaikille suositellaan ammattiapua, koska kaikilla on traumoja ja huonoja kokemuksia elämässä. Olen huomannut tämän vähän kaikkialla. Vanhemmat odottavat lapsille psykologiaikoja ja aikuiset itse jonottavat terapiaan. Enkä väheksy tätä yhtään, olen itsekin käynyt terapiassa. Mutta mihin on kadonnut sellainen lähimmäisen auttaminen? Tuntuu ettei ihmiset oikein uskalla enää auttaa toisiaan kun luotetaan niin vahvasti vain ammattiapuun ja odotetaan siihen pääsyä. Läheiset osaisivat auttaa todella paljon, enemmän kuin itse uskovatkaan. Lähimmäisiltä saatu apua ei poissulje ammattiapua. Jos jollain ystävällä on masennusta monesta ratkaisuksi tarjotaan terapiaa vaikka ystävää voisi siinä hetkessä auttaa eniten se jos ystävä vaikka kävisi toisen puolesta kaupassa jos itse ei jaksa tai vaikka auttaisi siivoamaan vessan tai muuta konkreettista. Moni ei kehtaa pyytää tällaista ja osa ei kehtaa auttaa koska voi ajatella ettei halua sotkeentua toisen asioihin. Itse arvostaisin tällaista konkreettista apua paljon ja olen sitä nyt lähipiiriltäni saanutkin omaan ocd-oireiluuni. Joskus sellainen epäammattimainenkin apu voi olla hyvää eikä sen merkitystä ainakaan kannata väheksyä yhtään.
Kommentit (71)
Ajoitainen apu on ihan hyvä. Itse aikoinani auttelin ystävääni, mutta minusta tuli vähitellen itsestäänselvyys ja omia tekemisiäni alettiin rajoittaa. Syyllistäminen siitä, etten ollut aina käytettävissä lopetti viimein ystävyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajoitainen apu on ihan hyvä. Itse aikoinani auttelin ystävääni, mutta minusta tuli vähitellen itsestäänselvyys ja omia tekemisiäni alettiin rajoittaa. Syyllistäminen siitä, etten ollut aina käytettävissä lopetti viimein ystävyyden.
Tämä on sitten se toinen ääripää, onneksi välimuotojakin löytyy.
Olisiko se vika edes joskus omassa itsessä. Siitä voi sitten jotenkin aloittaa eikä syyttää aina muita.
Ennen lapsen kasvatukseen osallistui vähän koko kylä. Nykyisin koko vastuu kuuluu vanhemmille ja jos osuu paskat vanhemmat lapsen kohdalle niin siinä on tosi huonot kortit elämään annettu. Ennen kun koko kylä osallistui lapsen kasvatukseen niin se on voinut vähän paikata jos on ollut elämässä muitakin aikuisia kuin vain ne vanhemmat. Sellainen yhteisöllisyys loistaa poissaolollaan ja kaipaan sellaista kuuluvuutta ja omaa porukkaa.
Niin moni ystäväkin on sairastunut kuunnellessaan, että kyllä se nyt vaan on parempi mennä terapiaan ja pitää ne ystävät ystävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin moni ystäväkin on sairastunut kuunnellessaan, että kyllä se nyt vaan on parempi mennä terapiaan ja pitää ne ystävät ystävinä.
Mitä ystävyyttä se on jos toista ei koskaa auteta? Mä en ainakaan pitäisi sellaista ystävänä enkä myöskään omaa ystävääni jättäisi pulaan. Siinä se punnitaan ketkä on tosiystäviä kun elämässä menee huonosti.
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Ei läheskään kaikilla mene niin huonosti, että tarvitsisi ystävän apua. Jotkut ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman ystäviensä apua. Ja apu, jota ehkä tarvitsevatkin välillä, ei ole sellaista, jota ystävä voisi antaa, vaan se on hankittava joka tapauksessa ammattilaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Ei läheskään kaikilla mene niin huonosti, että tarvitsisi ystävän apua. Jotkut ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman ystäviensä apua. Ja apu, jota ehkä tarvitsevatkin välillä, ei ole sellaista, jota ystävä voisi antaa, vaan se on hankittava joka tapauksessa ammattilaiselta.
Toki näinkin saa elää. Etkö koskaan ole itse tarvinnut tai halunnut saada apua läheisiltä ihmisiltä?
Ei kaikilla traumoja ole, mutta kaikilla on huonoja kokemuksia. Eri juttu on tarvitseeko terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Ei läheskään kaikilla mene niin huonosti, että tarvitsisi ystävän apua. Jotkut ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman ystäviensä apua. Ja apu, jota ehkä tarvitsevatkin välillä, ei ole sellaista, jota ystävä voisi antaa, vaan se on hankittava joka tapauksessa ammattilaiselta.
Toki näinkin saa elää. Etkö koskaan ole itse tarvinnut tai halunnut saada apua läheisiltä ihmisiltä?
En ystäviltäni. Jos olen tarvinnut koiran ulkoiluttajaa, niin mulla on aikuiset lapset, jotka käyvät viemässä koirani ulos. En tarvitse kauppareissuihin apua, koska asun pääkaupunkiseudulla ja täällä toimii erinomaisesti päivittäistavaroiden kotiinkuljetuspalvelut. Ja jos tarvitsen tunnin sisällä kaupasta jotain, niin Wolt toimittaa muutamasta K-Marketista. Paikallinen apteekkikin toimittaa kotiinkuljetuksella samana päivänä. Kun remontoin keittiöni toissakeväänä, päätin hoidattaa kalusteet ammattilaisella ja samoin sähköasennukset sekä lvi-asennukset ammattilaisella. Eikä kenelläkään mun ystävistäni eikä edes läheisistäni ole sen paremmin sähköasentajan kuin lvi-asentajankaan pätevyyttä. Itse maalasin seinät ja katon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni ystäväkin on sairastunut kuunnellessaan, että kyllä se nyt vaan on parempi mennä terapiaan ja pitää ne ystävät ystävinä.
Mitä ystävyyttä se on jos toista ei koskaa auteta? Mä en ainakaan pitäisi sellaista ystävänä enkä myöskään omaa ystävääni jättäisi pulaan. Siinä se punnitaan ketkä on tosiystäviä kun elämässä menee huonosti.
Auttaminen on eri asia kuin masentuneen tai traumatisoituneen hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni ystäväkin on sairastunut kuunnellessaan, että kyllä se nyt vaan on parempi mennä terapiaan ja pitää ne ystävät ystävinä.
Mitä ystävyyttä se on jos toista ei koskaa auteta? Mä en ainakaan pitäisi sellaista ystävänä enkä myöskään omaa ystävääni jättäisi pulaan. Siinä se punnitaan ketkä on tosiystäviä kun elämässä menee huonosti.
Auttaminen on eri asia kuin masentuneen tai traumatisoituneen hoito.
Kyllä minä masentuneena arvostaisin jos joku kävisi puolestani kaupassa, terapeutti ei siinä minua auta mutta ystävä voisi auttaa. Ei masennus tee mitenkään tilanteesta erilaista, ihan samanlainen ihminen olen joka arvostaa lähimmäisen apua.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Ei läheskään kaikilla mene niin huonosti, että tarvitsisi ystävän apua. Jotkut ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman ystäviensä apua. Ja apu, jota ehkä tarvitsevatkin välillä, ei ole sellaista, jota ystävä voisi antaa, vaan se on hankittava joka tapauksessa ammattilaiselta.
Toki näinkin saa elää. Etkö koskaan ole itse tarvinnut tai halunnut saada apua läheisiltä ihmisiltä?
En ystäviltäni. Jos olen tarvinnut koiran ulkoiluttajaa, niin mulla on aikuiset lapset, jotka käyvät viemässä koirani ulos. En tarvitse kauppareissuihin apua, koska asun pääkaupunkiseudulla ja täällä toimii erinomaisesti päivittäistavaroiden kotiinkuljetuspalvelut. Ja jos tarvitsen tunnin sisällä kaupasta jotain, niin Wolt toimittaa muutamasta K-Marketista. Paikallinen apteekkikin toimittaa kotiinkuljetuksella samana päivänä. Kun remontoin keittiöni toissakeväänä, päätin hoidattaa kalusteet ammattilaisella ja samoin sähköasennukset sekä lvi-asennukset ammattilaisella. Eikä kenelläkään mun ystävistäni eikä edes läheisistäni ole sen paremmin sähköasentajan kuin lvi-asentajankaan pätevyyttä. Itse maalasin seinät ja katon.
Kai joskus olet kertonut läheisille jotain ja ovat antaneet neuvoja tai toimineet edes kuuntelevana korvana? Tai saanut jonkun vinkin jostain vaikka siihen seinän maalaamiseen. En usko, että koko elämä olisi mennyt ettei olisi koskaan apua tullut otettua ystäviltä vastaan :D
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Ei läheskään kaikilla mene niin huonosti, että tarvitsisi ystävän apua. Jotkut ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman ystäviensä apua. Ja apu, jota ehkä tarvitsevatkin välillä, ei ole sellaista, jota ystävä voisi antaa, vaan se on hankittava joka tapauksessa ammattilaiselta.
Toki näinkin saa elää. Etkö koskaan ole itse tarvinnut tai halunnut saada apua läheisiltä ihmisiltä?
En ystäviltäni. Jos olen tarvinnut koiran ulkoiluttajaa, niin mulla on aikuiset lapset, jotka käyvät viemässä koirani ulos. En tarvitse kauppareissuihin apua, koska asun pääkaupunkiseudulla ja täällä toimii erinomaisesti päivittäistavaroiden kotiinkuljetuspalvelut. Ja jos tarvitsen tunnin sisällä kaupasta jotain, niin Wolt toimittaa muutamasta K-Marketista. Paikallinen apteekkikin toimittaa kotiinkuljetuksella samana päivänä. Kun remontoin keittiöni toissakeväänä, päätin hoidattaa kalusteet ammattilaisella ja samoin sähköasennukset sekä lvi-asennukset ammattilaisella. Eikä kenelläkään mun ystävistäni eikä edes läheisistäni ole sen paremmin sähköasentajan kuin lvi-asentajankaan pätevyyttä. Itse maalasin seinät ja katon.
Kai joskus olet kertonut läheisille jotain ja ovat antaneet neuvoja tai toimineet edes kuuntelevana korvana? Tai saanut jonkun vinkin jostain vaikka siihen seinän maalaamiseen. En usko, että koko elämä olisi mennyt ettei olisi koskaan apua tullut otettua ystäviltä vastaan :D
No enpä oikeastaan. Ei mun ystäväni ole sen enempää maalaustaitoisia kuin minäkään. Enkä mä tarvitse kuuntelevaa korvaa. Olen aika ratkaisukeskeinen ihminen ja mietin asiani itse tarvitsematta muiden mielipiteitä tai ratkaisuehdotuksia mun omiin mahdollisiin ongelmiini. Keksin hyvin ratkaisut itse ja jos en keksi eikä etistäkään löydy mitään vinkkiä, kysyn ammattilaiselta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aika usein ne, joilla on itsellään aikaa ja voimia auttaa juuri tuolla tavalla, ei ole itsellään sellaisia ongelmia, joissa toinen voisi puolestaan auttaa. Eli auttaminen ei ole vastavuoroista. Jos ihmissuhteessa toisella on tarvitsijan rooli ja toisella antajan rooli, se pidemmän päälle vääristää ihmissuhdetta. Tai sitten käy kuten kommentoija 6 kirjoitti.
Monesti elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Jos toinen auttaa toista alamäessä niin yleensähän hyvässä ystävyyssuhteessa se toinen pyrkii auttamaan vuorostaan toista kun hänellä menee huonosti. Ja joskus se apua on erilaista, toiselle vaikka konkreettista ja toinen voi osata tarjota toisenlaista apua. Ei se aina ole joko tai, että toinen aina ottaa ja toinen vain antaa ja toinen ääripää olisi sitten ettei auteta kumpikaan toista koskaan. Kyllä se joskus onnistuu myös vuoroin auttaminen :)
Ei läheskään kaikilla mene niin huonosti, että tarvitsisi ystävän apua. Jotkut ihmiset pärjäävät ihan hyvin ilman ystäviensä apua. Ja apu, jota ehkä tarvitsevatkin välillä, ei ole sellaista, jota ystävä voisi antaa, vaan se on hankittava joka tapauksessa ammattilaiselta.
Toki näinkin saa elää. Etkö koskaan ole itse tarvinnut tai halunnut saada apua läheisiltä ihmisiltä?
En ystäviltäni. Jos olen tarvinnut koiran ulkoiluttajaa, niin mulla on aikuiset lapset, jotka käyvät viemässä koirani ulos. En tarvitse kauppareissuihin apua, koska asun pääkaupunkiseudulla ja täällä toimii erinomaisesti päivittäistavaroiden kotiinkuljetuspalvelut. Ja jos tarvitsen tunnin sisällä kaupasta jotain, niin Wolt toimittaa muutamasta K-Marketista. Paikallinen apteekkikin toimittaa kotiinkuljetuksella samana päivänä. Kun remontoin keittiöni toissakeväänä, päätin hoidattaa kalusteet ammattilaisella ja samoin sähköasennukset sekä lvi-asennukset ammattilaisella. Eikä kenelläkään mun ystävistäni eikä edes läheisistäni ole sen paremmin sähköasentajan kuin lvi-asentajankaan pätevyyttä. Itse maalasin seinät ja katon.
Kai joskus olet kertonut läheisille jotain ja ovat antaneet neuvoja tai toimineet edes kuuntelevana korvana? Tai saanut jonkun vinkin jostain vaikka siihen seinän maalaamiseen. En usko, että koko elämä olisi mennyt ettei olisi koskaan apua tullut otettua ystäviltä vastaan :D
No enpä oikeastaan. Ei mun ystäväni ole sen enempää maalaustaitoisia kuin minäkään. Enkä mä tarvitse kuuntelevaa korvaa. Olen aika ratkaisukeskeinen ihminen ja mietin asiani itse tarvitsematta muiden mielipiteitä tai ratkaisuehdotuksia mun omiin mahdollisiin ongelmiini. Keksin hyvin ratkaisut itse ja jos en keksi eikä etistäkään löydy mitään vinkkiä, kysyn ammattilaiselta.
Jos sulla olisi rahat loppu niin voisitko ottaa apua vastaan läheisiltä? Kaikkea kun ei voi rahallakaan ostaa. Ei aina sitä apuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus apu myös menee ammattilaisen kanssa jutusteltaessa "liian pitkälle". Jos esim on paska kumppani joka vähättelee niin paras ratkaisu olisi vain erota kun joskus annetaan vain ensiapua miten kestää paskassa tilanteessa, opettele hengitysharjoituksia tai vähennä stressiä tms. Ei asiat ole aina niin monimutkaisia miltä ne tuntuu, joskus se kumppanikin vaan on esim. paska eikä sitä tarvitse yrittää ymmärtää tai mennä parisuhteterapiaan asiaa puimaan.
"Kumppanikin on paska". Kannattaako paskojen olla erillään, vai yhdessä höyryten lämmittämässä toisiaan? Olemme perimmäisten kysymysten äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus apu myös menee ammattilaisen kanssa jutusteltaessa "liian pitkälle". Jos esim on paska kumppani joka vähättelee niin paras ratkaisu olisi vain erota kun joskus annetaan vain ensiapua miten kestää paskassa tilanteessa, opettele hengitysharjoituksia tai vähennä stressiä tms. Ei asiat ole aina niin monimutkaisia miltä ne tuntuu, joskus se kumppanikin vaan on esim. paska eikä sitä tarvitse yrittää ymmärtää tai mennä parisuhteterapiaan asiaa puimaan.
"Kumppanikin on paska". Kannattaako paskojen olla erillään, vai yhdessä höyryten lämmittämässä toisiaan? Olemme perimmäisten kysymysten äärellä.
Noita paskaketjuja on valmiiksi jo paljon muualle, taisit eksyä väärään ketjuun.
Alue: Aihe vapaa
Joskus apu myös menee ammattilaisen kanssa jutusteltaessa "liian pitkälle". Jos esim on paska kumppani joka vähättelee niin paras ratkaisu olisi vain erota kun joskus annetaan vain ensiapua miten kestää paskassa tilanteessa, opettele hengitysharjoituksia tai vähennä stressiä tms. Ei asiat ole aina niin monimutkaisia miltä ne tuntuu, joskus se kumppanikin vaan on esim. paska eikä sitä tarvitse yrittää ymmärtää tai mennä parisuhteterapiaan asiaa puimaan.