Lue keskustelun säännöt.
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Mihin sä uutta miestä tarvitset? Voithan elää omanlaista itsenäisen naisen elämää, eihän sen tarvitse olla yksinäistä jos elämä muuten on kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Mitä sä tänne tulet valittamaan oman elämäsi surkeutta? Itse olet siihen syyllinen
Minä erosin. Mulla on myös ystäviä ja harrastuskavereita. Jossain vaiheessa eläkeläisryhmiin ja vanhuusiällä sitten jonnekin hoitokotiin, josta löytyy seuraa.
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Minä matkustan yksin ja osallistun reissuilla päiväretkiin, joissa tapaa uusia ihmisiä. Tai yleensä osallistun vain puolipäiväretkeen ja sitten rentoudun yksin loppupäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa erota. Perinteinen parisuhdemalli tarvitsee pöyhimistä.
Itse olen ja olen aina ollut sinkku ja noin neljäkymmentä vuotiaana edelleen haaveilen ja umeloin tosinaan kumppanin löytämisestä. Mutta niin paljon arvostan ja kunnioitan omaakin elämääni. että en ole valmis saati halukas asettumaan parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa.
On tietysti mahdollista, että elän loppuikänikin sinkkuna mutta olisiko se oikeasti niin kamlaa ja kurjaa? Olen usein miettinyt, että mistä lopulta jään paitsi, jollen löydä ja kohtaa loppuikäni aikanakaan itselleni omaa rakasta ja erityistä.
Parisuhde on mahdollisuus ei onneksi velvollisuus. Valehtelisin jos väittäsin olevani yksinäinen mutta olisihan se enemmän kuin kivaa jos välillä voisin mennä kumppaninsa tai parisuhteensa taakse selitellesään ennen muuta itselleen omia valintojani ja päätöksiäni: puolittaa ja särkeä murheet ja surut sekiä monin kertiastaa ilon ja onnen hetket Hänen kanssaan.
M 40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käytettävissä rentouttavaan salasuhteeseen jossa käymme ravintoloissa, museoissa, matkoilla ja vietämme romanttista aikaa yhdessä toisiamme hipsutellen.
M
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä uutta miestä tarvitset? Voithan elää omanlaista itsenäisen naisen elämää, eihän sen tarvitse olla yksinäistä jos elämä muuten on kuosissa.
Niin. Miksi sitä mitään örvelöä pitäisi nurkissaan sietää? Minä huomasin sen jo vähän päälle kolmekymppisenä ja pitkään elänyt yksin. Elämä vain paranee kuin hyvä viini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mieluummin möllötät kotona k.sipään kanssa kuin elät omaa elämääsi niin kuin haluat. Saattaapi olla että möllötät siinä vielä 40 vuotta. Mies toki saattaa kuolla paljonkin aiemmin kuin sinä, kukapa siitä tietää.
Jos kumppani on jostain syystä pakko olla, niin nyt on vielä hyvä mahdollisuus etsiä mukava sellainen. Tosin tilastojen mukaan sekin kuolee aiemmin kuin sinä, mikäli et löydä nuorempaa miestä. Toisaalta, tiedän pareja, jotka ovat löytäneet toisensa vasta 80+v.
Vierailija kirjoitti:
Olen käytettävissä rentouttavaan salasuhteeseen jossa käymme ravintoloissa, museoissa, matkoilla ja vietämme romanttista aikaa yhdessä toisiamme hipsutellen.
M
Ja taksa oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin huolissani, jos aikuinen ihminen ei osaa olla yksin. Seuraa saa aina muilta tahoilta. Kuolema se vaan pelottaa, mutta aika harvoin se toteutuu seurassa muutenkaan. Paitsi saattohoidossa, ehkä.
Onneksi en ole kovin sosiaalinen enkä parisuhdeihminen. Olisi surullista jos ankeassa suhteessa haluaisi roikkua vain siksi että ilman sitä ukkoa olisi vieläkin tylsempää ja yksinäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on aina ihmetyttänyt nämä "pakko olla p.skassa liitossa" ja "pakko tehdä lapsia", tai muuten on yksinäinen vanhus jankkaajat. Mistä tiedät, miten kauan puoliso tai lapset elävät? Mistä tiedät, että he ovat pitämässä sinulle seuraa? Mikset hanki kavereita, jotka todennäköisesti tarjoavat enemmän seuraa kuin muut?
jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on
missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.
Voi erota. Ulkomailla on elämää. Suomessa on harrastepiirejä, messuja, omia projekteja.
Eikö olisi ihan hirveää olla suhteessa, jos vaan pelkää olla yksin?
Yhdysvalloissa liki 100 vuotias mies erosi vaimostaan, kun sai tietää, että hän oli pettänyt 70 vuotta sitten. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta elämää.
Kurjan puolison kanssa on parempi olla kuin yksin, vai?
Entä jos olisitkin yksin?