Ruoille nirso lapsi = vanhempien vika :(

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos....



Tarjoa monipuolista, älä pakota. Kyllä se lapsi oppii. Toisilla menee 29 vuotta, toisilla pari viikkoa.

Ikävä kyllä...

Minä tuppaan sanoa, että niin on huonosti nukkuva lapsikin vanhempien vika.



Semmosta...

Itse olen nirso ja olen nyt joutunut maistelemaan vauvan soseita. Inhoan keitettyjä kasviksia yli kaiken, ja kaurapuuroa. Nyt kun vauvani kasvaa, niin myös meidän vanhempien ruokatottumukset on muututtava. Meillä ei oikeestaan syödä keitettyä perunaa, joten se tulee jatkossa muuttumaan. Lapsena olin kaikkiruokainen ja vauvani syö kyllä kaikkea mitä antaa (vaikka äidillä on pidättelemistä, ettei oksenna kukkakaalin ja maissin hajusta, yök). Yleensä nirsoilu alkaa yläasteella eli ei aina päde, että nirsot vanhemmat-nirso lapsi.

Meillä yks maistaa kaikkea, yks epäilee kaikkea uutta.

Meillä tehdään todella monipuolista ruokaa. On ihan perus-arki-ruokaa (lihapulla ja perunamuusi, makaronilaatikko jne) ja vähän erilaistakin sapuskaa (tykkään kokata mm. Glorian Ruoka-lehden reseptejä). Olen todellakin panostanut ruoanlaittoon (esim. keitän itse liha- ja kanaliemet jne) ja meillä syödään lähes kaikkea.

Mutta toinen lapsistamme on TODELLA NIRSO! Siis hänelle ei ruoka yksinkertaisesti maistu.



Vika ei siis mielestäni ole vanhemmissa tai lapsessa, vaan esim. lapsen makuhermoissa tmv.



KYllä minä muistan itsekin lapsena inhonneeni hyvin montaa ruokaa, mutta nyt maistuvat ihan hyviltä. Itse uskon, että näillä nirsoilla lapsilla voi olla esim. yliherkkä makuaisti tai jokin muu ihan fysiologinen piirre, joka rajoittaa heidän syömistään.



Lääketiede ja ravitsemusasiantuntijat eivät vaan vielä osaa diagnosoida asiaa.

Meillä on 3 lasta joista kaikilla on ihan erilaiset ruokailutottumukset. Yksi syö kaikkea, toinen ei juuri mitään ja kolmas on jotain siltä väliltä.

ei pidä paikkaansa! siis joo jos opetat että kun sinä et syö sipulia niin se on yök, ei varmaan lapsellekaan maistu, muuten ihan kakkapuhetta!

... pitkään protestoi soseiden klönttejä. Nyt yrittää nielaista isoja paloja kokonaisena, jopa sillä tuloksella että oksentaa ja kakoo.



Pikkuhiljaa on suostunut pureskelemaan, ja joo hampaat on ajantasalla ja kunnossa.



Ainoo tuore mitä menee on banaani. :P

Itsekin olin jossain vaiheessa lapsuuttani, vaikka vanhempani olivat erinomaisia kokkeja ja vaikka sittemmin olen itsekin aika hyväksi ruuanlaittajaksi kehittynyt.



Jotkut vanhemmat ovat tietysti syypäitä lastensa nirsouteen (esim. kaverillani on mies joka sanoo kovaan ääneen kaikesta jauhelihaa eksoottisemmasta suurin piirtein että "pahaa en syö", ja totta kai lapset sitten jäävät sitä toistelemaan), mutta vaikka miten kasvattaisi niin ajoittaisia nirsouskausia on melkein kaikilla lapsilla.

Kaikki on vanhempien vikaa. Meillä yks maistaa kaikkea, yks epäilee kaikkea uutta.

Meillä tämä nirso tapaus nirsoilee jopa kaiken sellaisen kanssa josta "kaikki lapset" pitävät. Ei suostu syömään sen paremmin jätskiä kuin suklaavanukastakaan. Oliviit ja suolakurkku sen sijaan maistuivat ekalla yrittämällä.

Nykyisin 6-vuotiaana maistaa kaikkea, mutta pitää vain lähinnä vihanneksista ja syö nekin mieluiten raakoina. Ei ole sadankaan maistamiskerran jälkeen oppinut pitämään vaikkapa nakista tai lihapullasta.

Sain sitten tänään kuulla että on ihan oma vikani, että lapseni on nirso ruuille. Kiva juttu!

Meillä on 2 lasta, toinen syö melkein ihan mitä vain, on aina syönyt. Toinen taas on todella valikoiva. Ei ketsuppia, ei sipulia, ei valkosipulia, ei juustoa ruuassa eikä muutenkaan. Leipää syö, mutta päällä saa olla vaan vähän voita. Ei mansikoita, ei herneitä, ei pitsaa, ei hampurilaisia. Ei perunamuusia, muuten menee peruna. Tavallinen ruskeakastike kelpaa ja currykastike, ei muut.

Siinä osa. Kasvaa kuitenkin hyvin ja pärjää niillä ruuilla mitä syö.