Poikaystävän tapaamisen ajattelu ahdistaa
En saa oikein mitään tehdyksi kun tiedän, että illalla on treffit. Olemme seurustelleet jo jonkun aikaa ja meillä on oikein mukavaa yhdessä. Heti kun näen miehen niin tulee hyvä olo ja yhdessäolo on kivaa. Silti aina tapaamisten väleissä ajattelen että en haluaisi nähdä häntä ja hänen tapaamisensa on kauhea riesa. Joskus käy myös niin että yhteisen viikonlopun tai pitkien treffien jälkeen on vaikea palata omaan elämäänsä ja ikävä vaivaa ja oma elämän tuntuu tyhjältä ja ikävältä. Tuntuu että poikaystävä jotenkin katkaisee olemiseni. Nytkin ärsyttää kun tiedän että pitäisi siivota ja vaihtaa lakanat ja laittaa koko elämä poikaystävälle sopivaksi ja laittaa itsensä nätiksi. Miksi tämä on niin vaikeaa? Olen joskus jopa ajatellut että eroaisin ihan vain siksi että saisin olla rauhassa.
Kommentit (34)
Samaa mieltä kuin edellinen. Älä tuhlaa teidän kummankaan aikaa.
Haluaisitko sä itse olla sellaisen ihmisen kanssa, jota ahdistaa sun näkeminen?
En ole sellainen nainen, joka löytäisi jonkun toisen miehen tuosta noin vain, en jaksa nyt mennä yksityiskohtiin, mutta käytännössä tilanne on se että olen tämän miehen kanssa suhteessa tai yksin. Mietin että olisiko pidemmän päälle parempi olla yksin vai suhteessa kun tilanne on tämä. Olen yrittänyt perustella itselleni että tätä vaivaa ja ankeutta pitää sietää että saisi sitten rakkautta. Olen oikeasti onnellinen kundikaverini kanssa kun olemme yhdessä, mutta kun emme ole, niin hän tuntuu pelkästään ärsyttävältä ja tapaamiseen valmistautuminen tuntuu suunnilleen samalta kuin jos töissä olisi jokin inhottava tehtävä tiedossa.
Mun tuuria että ainoa joka täällä vastaa on joku pervo joka tekee kiusaa. Tiedoksi vaan sinulle että ilmoitan nuo sinun viestisi ylläpitoon. Jos joku olisi niin kiva että haluaisi oikeasti vastata ajatuksillaan niin arvostan.
Oletko terapeuttihullu?
Jos et, mikä poikaystävässä ahdistaa?
Miksi sinun pitää valmistautua tapaamiseen niin paljon? Kai se nyt on stressaavaa, jos koko ajan pitää olla hiukset ja meikit hyvin. Poikaystävän kuitenkin pitäisi tottua näkemään sinut luonnollisenakin. Eikö hän hyväksy sinua vai etkö vaan itse hyväksy itseäsi?
Mulla oli ihan sama juttu entisen miesystäväni kanssa. Rakastin häntä valtavasti ja nautin kyllä yhteisestä ajastamme, mutta jotenkin se näkeminen vaan aina katkaisi oman rauhani ja arkeni. Homma meni sitten karille, kun en halunnut muuttaa yhteen.
Ei seurustelu vaan ole kaikkien juttu.
Mulla on tuo ihan kaikkien tapaamisten kohdalla, aina ahdistaa etukäteen, vaikka tiedän, että viihdyn kyllä sitten kun tavataan. Olisin täysi erakko, jos dumppaisin kaikki elämästäni sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan sama juttu entisen miesystäväni kanssa. Rakastin häntä valtavasti ja nautin kyllä yhteisestä ajastamme, mutta jotenkin se näkeminen vaan aina katkaisi oman rauhani ja arkeni. Homma meni sitten karille, kun en halunnut muuttaa yhteen.
Ei seurustelu vaan ole kaikkien juttu.
Nii on
Ennenhän tuommotteet strerilointiin
En osaa sanoa mikä ahdistaa, enkä joudu millään tavalla tekemään mitään suuria valmisteluja. Joudun tulemaan vain pois omasta maailmastani, ja se tuntuu todella vaikealta. Ennen seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa asuimmekin yhdessä, ja se ei aiheuttanut tätä tunnetta, elämä oli silloin "yhtä ja samaa" ja tuntui kokonaan omalta elämältäni. Se muutos siinä elämässä haittaa ja varsinkin se etten voi itse hallita sitä, vaan poikaystävä voi tehdä ehdotuksen että moneltako ja missä tavataan. Olen ajatellut että minulle ei varmaan tosiaan sovi seurustelu, olen ehkä jotenkin neuroepätyypillinen, mutta kyllähän haluaisin rakkautta elämääni.
Vierailija kirjoitti:
En ole sellainen nainen, joka löytäisi jonkun toisen miehen tuosta noin vain, en jaksa nyt mennä yksityiskohtiin, mutta käytännössä tilanne on se että olen tämän miehen kanssa suhteessa tai yksin. Mietin että olisiko pidemmän päälle parempi olla yksin vai suhteessa kun tilanne on tämä. Olen yrittänyt perustella itselleni että tätä vaivaa ja ankeutta pitää sietää että saisi sitten rakkautta. Olen oikeasti onnellinen kundikaverini kanssa kun olemme yhdessä, mutta kun emme ole, niin hän tuntuu pelkästään ärsyttävältä ja tapaamiseen valmistautuminen tuntuu suunnilleen samalta kuin jos töissä olisi jokin inhottava tehtävä tiedossa.
Jotain sellaista tiedostamatta tässä teidän suhteessa on mikä tekee sen että hän ei ole oikea sinulle, eihän sen pitäisi tuntuu tuolta ystävien, perheen tai etenkään seurustelukumppanin kanssa.
Mietin ensin että onko kyse jännityksestä koska itsellä edelleen perhosia vatsassa ja just siivous yms pikkusen stressaa ennenkun näemme vaikka takana kohta vuosi tapailua kerran viikkoon. Lisäski nähdään harrastuksen merkeissä viikolla 2-3 kertaa ja jutellaan siellä vähän niin ihmettelen et edelleen tämä jännittää mua. Mutta se liittyy mulla vahvasti siihen et olen ihastunut häneen edelleen
Ei taida ihan se oma loppuelämän prinssi olla kyseessä jos noin ahdistaa. Onneksi tapasin oman mieheni pieruverkkari-tyylisissä kotivaatteissa, niin eipä koskaan tarvinnut esittää mitään. Yhdessä tykätään pieruverkkareista.
Minulla sama tilanne! Erosin kesällä ja sen myötä meni koko sosiaalinen elämä uusiksi. Nyt olen tapaillut erästä miestä vähän aikaa ja vaikka viihdynkin hänen seurassaan niin joku tässä silti mättää. Kun hän on tulossa käymään tuntuu juuri tuollaiselta. Olen miettinyt miten saisin sanotuksi että haluan kyllä välillä nähdä ja viettää aikaa mutta en näin paljon. Jos se ei sitten hänelle kävisikään olisin aika yksin eikä se varsinaisesti ole ongelma mutta en oikein tutustu keneenkään tässä elämäntilanteessa enkä ole niin erakko kuitenkaan että haluaisin olla kokoajan yksin
Mulla oli nuo tunteet exän kanssa. Kun hän jätti, olin helpottunut. Tajusin, että seurustelu oli virhe. Oli ihan kivaa, mutta ei se riitä. Kannattaa kuunnella omia tunteita.
🇺🇦🇮🇱
Ei sitä oo pakko nähdä
Löytää varmasti uuden naisen
Moni nainen lihoo suhteessa -> stressi
Mt-ongelmat puskee pintaan suhteessa -> stressi
Raskauden pelko ja lapset -> stressiä
Olet society pleaser siksi stressaat.
Ei ole se oikea sulle. Jätä se, molemmat voitatte.