ärsyttää miehen jokapäiväinen lasten syyllistäminen siitä, että ruoka ei maistu.

sanoo, että ärsyttää tuo ainainen väninä, että ruoka ei maistu ja ainainen roskiinheittäminen. Minusta se taas menee niin jos ruoka ei maistu niin sen ei tarvitse maistua. ap

Siis minä olen ollut koko ikäni huono syömään, ja olen omilta vanhemmiltani saanut kuulla tuota syyllistämistä. Omia lapsiani en pakota syömään, enkä salli isovanhempien yhtään arvostella lasten syömistä.

Siis minä olen ollut koko ikäni huono syömään, ja olen omilta vanhemmiltani saanut kuulla tuota syyllistämistä. Omia lapsiani en pakota syömään, enkä salli isovanhempien yhtään arvostella lasten syömistä.

hyvää. Äsken sanoin asiasta ja hän oli hieman eri mieltä asiasta. Väitti, että hän oli itse pienenä aina mukisematta syöny kaiken ruuan ja lautasen tyhjäksi ja äiti ei ole ikinä pakottanut syömään (mahdottomalta kuullostaa...) Taidanpa ottaa asian anopin kaa seuraavan kerran puheeksi. ap

Mutta jatkuva marina siitä, että en syö kun on pahaa, sellaista ei mielestäni tarvitse kuunnella. Sitten ollaan seuraavassa hetkessä kinuamassa leipää jos hyvin käy, mutta yleensä jotain herkkuja. Kaikkea ruokaa voi syödä vaikka aina ei sitä herkkuruokaa olisikaan.

niin, siis syyllistäminen sinänsä tuskin tuo mitään hyvää. Lapset vaan pöydästä pois, jos ei kerran ruoka kelpaa, ja seuraavan kerran tulee syötävää kun on seuraava ruoka-aika. Se saattaa olla samaa ruokaa mitä edelliselläkin aterialla...;)

Mutta jatkuva marina siitä, että en syö kun on pahaa, sellaista ei mielestäni tarvitse kuunnella. Sitten ollaan seuraavassa hetkessä kinuamassa leipää jos hyvin käy, mutta yleensä jotain herkkuja. Kaikkea ruokaa voi syödä vaikka aina ei sitä herkkuruokaa olisikaan.

asia pitää ilmoittaa nätimmin "ruoka ei maistu", koska se saattaa loukata ruuan tekijää. Toisaalta en ymmärrä miestäkään, miksi ruuan pitäisi olla aina muka hyvää, miksi se ei ymmärrä, että ei ruoka ole aina hyvää. Sitten mies sanoi, että kun hän "kaikkensa yrittää". En tajua miksi sitä ns. pitäisi "kaikken yrittää miellyttää..." (vähän väärillä linjoilla ollaan tuolloin...en tiedä miten miehelle osaisin nätisti sanoa asiasta, että hän ymmärtäisi)

Mutta vissiin se meni perille, ettei saa syyllistää siitä jos ruoka ei maistu...a) ei kaikki ruuat voi aina maistua. b) ei aina vaan saata ruoka maistua ja c) pitää lapseltakin kysyä miten paljon hän haluaa d) lapsi voi arvioda c-kohdassa mainitun väärin.

Sitten miehellä on vielä se paha vika, että se mainitsee tulevista herkuista (siis jos jotain sattuu olemaan, esim. jätsikiä lämpimpänä päivänä) ennen ruokailua. Silloinhan ruoka ei maistu, kun mielessä on se herkumpi. ap

Mutta jospa se tästä, onneks saatiin juteltua (mies mietti itsekin syitä asioihin)

sen mukaan, mitä syö, jos tedätte, että ei oikein maistu, panette vähemmän ja siitä on syötävä edes osa. jälkkerit voi hyvin kytkeä ruoan syömiseen, eli pakko ei ole syödä, mutta jos ei mene kohtuullista pientä annosta, ei tule herkkujakaan.

niin, siis syyllistäminen sinänsä tuskin tuo mitään hyvää. Lapset vaan pöydästä pois, jos ei kerran ruoka kelpaa, ja seuraavan kerran tulee syötävää kun on seuraava ruoka-aika. Se saattaa olla samaa ruokaa mitä edelliselläkin aterialla...;)

kuten jo edellisessä viestissä yritän mainita, en ymmärrä miksi mies tekee siitä ruuasta niin suuren numeron. Esim. itseäni ei kovinkaan paljoa loukkaa jos lapset eivät mun tekemästä sapuskasta tykkää. No siihen syyllistyn, että jos ruoka on minusta oikeasti hyvää eikä ihmeellisemmin maustettua (lapset eivät ole tottuneet kovin maustettuun ruokaan) ja lapset eivät tykkää, niin ihmettelen kovin miksi eivät tykkää.

Ehkä mies on oppinut suhtautumisen ruokaan kotoaan.

olivat juuri tuollaisia - yksikin inahdus ja pöydästä pois. Kaikki ruoka piti aina syödä. Me lapset oltiin ylipainoisia siitä jatkuvasta pakkosyöttämisestä ja mä koin kaikki ruokailuhetket hirveinä.



Oma lapseni on nirso ja todella vähänruokainen, enkä ikinä pakota häntä syömään. On MINUN virheeni, jos kuvittelen lapsen syövän enemmän kuin hän yleensä syö, joten jos ruokaa menee roskiin niin ihan itseäni saan siitä syyttää, mitä tein liikaa ruokaa (ja sen ylijääneen ruuan voi muuten pakastaa...).

sen mukaan, mitä syö, jos tedätte, että ei oikein maistu, panette vähemmän ja siitä on syötävä edes osa. jälkkerit voi hyvin kytkeä ruoan syömiseen, eli pakko ei ole syödä, mutta jos ei mene kohtuullista pientä annosta, ei tule herkkujakaan.

ja se pätee. Mies se aina on elämöiny kun ruokaa pitää heittää roskiin (ja lapsen kuullen vielä sanonut, että kun ei ole rahaa... minusta taloudellinen tilannekaan ei oikein lapselle kuuluisi). Minä en ole edes tuollaista elämöintiä pitänyt. ap

sen mukaan, mitä syö, jos tedätte, että ei oikein maistu, panette vähemmän ja siitä on syötävä edes osa. jälkkerit voi hyvin kytkeä ruoan syömiseen, eli pakko ei ole syödä, mutta jos ei mene kohtuullista pientä annosta, ei tule herkkujakaan.

ja se pätee. Mies se aina on elämöiny kun ruokaa pitää heittää roskiin (ja lapsen kuullen vielä sanonut, että kun ei ole rahaa... minusta taloudellinen tilannekaan ei oikein lapselle kuuluisi). Minä en ole edes tuollaista elämöintiä pitänyt. ap

vielä sanoa, että sanoin miehelleni ettei ole varmaan yhtään lapsiperhettä, jossa ei viskattaisi ruokaa roskiin.

Mutta mä teen niin, että kerran saa mainita jos ei ruoasta tykkää, mutta enempää väninää en kuuntele. Ainainen mankuminen ottaa minuakin korviin, kun itseni on kasvatettu "afrikan lapset itkee"-tyylillä. :) Vaikka meilläkään ei lapsena ollut pakko syödä lautasta tyhjäksi, mutta siitä kyllä mainittiin ja kehuja sai jos söi.



Ei sille oikein mitään mahda, toiset lapset syö kaikkea ja toiset ei söisi mitään. Minusta riittää että maistaa kaikkea eikä koko ajan vinku miten pahaaaaaaa ruoka on. Ilman pakkosyöttöä ja selkäsaunaa kun lasta ei syömään saa jos se ei halua..

mut miksi lapsen pitäisi syödä, jos ei halua? Lapsihan itse tietää paljonko tarvitsee, ja tänä päivänä aliravitsemus ja puutostilat ei enää ole realistinen uhka kenenkään terveen lapsen kohdalla.

Lapselle sen verran pieni annos, että saa varmasti syötyä sen ja kattilaan/vuokaan jääneet ruuat jääkaappiin ja seuraavana päivänä vaikka töihin evääksi tai perheelle lounaaksi/päivälliseksi, jos sitä on riittävästi. Meillä on myös vähäruokainen tyttö, jonka kanssa on sovittu, että jokaista ruokaa syödään vähintään haarukallinen/lusikallinen per ikävuosi. Eli nyt 6-vuotiaana joutuu syömään aina vähintään kuusi lusikallista ruokaa. Sama sääntö on päiväkodissakin ja olemme huomanneet sen avartavan todella hyvin tytön makumaailmaa, pikkuhiljaa on oppinut tykkäämään monista ruuista, joita ei ensin uskaltaisi edes maistaa.



Mutta kyllä toisenlaisiakin lapsia on, omassa lähipiirissä on 5-vuotias poika, jolle syöminen on aina ollut suuri nautinto. Syö mitä vain ja aina hyvällä ruokahalulla, juhlissakin istuu pöydässä yhtä pitkään kuin aikuiset ja todella nauttii syömisestä. Leikkiminenkin tulee vasta kakkosena... :)

Mieheni on itse joutunut pienenä väkisin syömään ja ei siksi syö aikuisiällä joitain hyvin terveellisiä ruokia/ruoka-aineita. Silti itse jatkaa tuota vaikka meillä on aina ollut sääntö, että jos ei syö niin sit ei syö ja pois pöydästä ja jälkkäriäkään ei silloin tule jos sitä sattuisi muuten olemaan. Ruokailu on sujunut aina hyvin, kun olemme olleet kahdestaan. Ja lapsi on kaikkiruokainen. Tosin nyt kun isä on lähes jokapäivä ruokailussa mukana on lapsesta alkanut tulla nirso ja ei syö oikestaan juuri samoja ruokia mistä isäkään ei tykkää. En käsitä tuollaista. Lapsi syö kun on nälkä. Ruokailu sujui ennen aina hyvin ja lapsi söi paljon ja terveellisesti. Ärsyttää kun oma työ mennyt nyt hukkaan ja ruokailut välillä painajaismaisia.

On totta, ettei aina olisi varaa heittää ruokaa roskiin ja pitäisi olla iloinen että ylipäänsä on ruokaa. Lapsen kanssa voi jutella siitä miten ruokaa otetaan sen verran kuin jaksetaan syödä. Voi kehua ja kannustaa annostelemaan itse. Sitä kautta pääsee helpommin tuloksiin kuin syyllistämällä ja painostamalla.



Aikuisetkin toimivat paremmin porkkanan kuin kepin avulla.

Pakkosyöttäminen voi laukaista syömishäiriön.