Olisitteko kateellisia tai harmittaisiko, pitäisikö hymy puristaa väkisin että "tosi kiva"

Muiden matkat eivät ole pois minulta ja omakin elämäni on ihan riittävän kiinnostavaa.



Tosin minulla on pari kaveria, joiden naamasta näkee vatutuksen jos erehtyy kertomaan mistään itselleen sattuneesta kivasta asiasta.

Eipä ole montaa päivää kun tuttavapariskunta ilmoitti että lähtevät aurinkorannalle pariksi viikoksi. Huudahdin ihan vilpittömästi että voi paska mä oon kade, pääsisinpä minäkin :D Mutta en kyllä selän takana alkais siitä kenellekään supisemaan, ja en todellakaan ole harmissaan siitä että lähtevät, vaan olen onnellinen niiden puolesta!

oikeasti kateellinen, voisin kyllä sanoa että voi että olen kateellinen, kun töissä on kiire ja räntää sataa.



Ennemmin ihmettelen ihmisiä jotka matkustavat vaikka ei olisi varaa ja sitten itkevät suuria visalaskuja, oletko miettinyt että ehkä sinunkin tuttusi supisevat siitä.

paitsi parille hyvälle ystävälleni en, ei tosin kauheasti aihettakaan, mutta onnen heille suon. osaan kyllä peittää hyvin kateuteni, on sosiaalisia taitoja ja näyttelijän lahjakin.

Miksi on vaikeaa löytää se hyvä mieli siitä että tietää toisen olevan iloinen? Mä olen itse miettinyt tätä paljon, koska mä olen henkilö jota on helppo kadehtia, valitettavasti. Ei se silti ole munkaan elämä pelkkää ruusuilla tanssimista!



ap



(ja aika tyypillinen kateus-kommentti visalaskuista heti alkuun! Näinhän se on, en saa käyttää säästöjä siihen että nautitaan tästä hetkestä, koska se on sulta pois!)

ja johtaa siihen, että itsekin pyrin aina korkeammalle. minun kateudestani eivät kateuden kohteen kärsi, kun en sitä näytä. en tiedä kadehtiiko minua kukaan, mutta talous on ainakin kunnossa, kaunis koti, hyvä ammatti ja vakituinen työ, ihana mies jne. toivon, ettei kukaan kadehtisi.

jos joku mulle jostain reissustaan tulee juttelemaan. Kaikkihan tänä päivänä matkustelee, ei se mikään onnittelujen paikka ole.



ps. me ei matkustella, kun ei ole varaa, ehkä sitten joskus.