Jussi Halla-ahon vappupuhe - mitä tykkäät?

Arvoisat naiset ja herrat, kotkalaiset, perussuomalaiset ja muut vapunviettäjät!



Aivan aluksi haluan kiittää Kymen ja Kotkan perussuomalaisia siitä, että minut on ystävällisesti kutsuttu tänne Kotkaan pitämään vappupuhe.



Vappu on yhtäältä kevään, toisaalta ylioppilaiden ja kolmanneksi työn ja työväen juhla. Voisimme muutamalla sanalla pohtia sitä, ketkä ovat ja ketkä eivät ole työväen ystäviä poliittisella areenalla, toisin sanoen: mikä on tänä päivänä työläisen väri. Yleensä on ajateltu, että se on punainen. Totta onkin, että vanhoina hyvinä aikoina nimenomaan vasemmistopuolueet edustivat työväestön näkökantoja poliittisissa keskusteluissa.



Tänä päivänä kaikki on toisin. Poliittinen vasemmisto on löytänyt itselleen uusia kavereita ja uuden aatteellisen sisällön. Uusvasemmistolaisuuden idea heijastuu mainiosti varsinkin vasemmistoliiton johtoportaassa. Siellä on vuosi vuodelta yhä vähemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus käyneet töissä, muuallakin kuin puoluetoimistossa.



Vasemmistossa riittää ymmärrystä yleisten paikkojen töhrijöille, kiviä heitteleville anarkisteille, talonvaltaajille, ylipäänsä rikollisille sekä vaikkapa turvapaikkajärjestelmän hävyttömälle hyväksikäytölle. Julkista rahaa ollaan valmiita kaatamaan loputtomasti sekä koti- että varsinkin ulkomaisiin kankkulan kaivoihin, joita tuskin voidaan pitää Suomen valtion ydintoimintoina. Vasemmistolta ei juurikaan liikene sympatiaa eikä ymmärrystä suomalaiselle keskiluokalle ja työväestölle, ts. niille, joilta maailmanparannushankkeisiin kylvetyt rahat pääasiassa on verotettu.



Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan, Kansan Uutisten, pääkirjoituksessa arvosteltiin muutama viikko sitten maassa-maan-tavalla-puheita ja kyseltiin, mikä on se maan tapa. Kansan Uutisten mielestä maan tapoihin kuuluu syödä mielialalääkkeitä ja ohjata lapsensa nuorisopsykiatrian asiakkaaksi. Maan tapa on tehdä itsemurha alle 40-vuotiaana ja pitää nainen kurissa nyrkkejä käyttäen. Maan tapa on juoda viinaa kaksin käsin, olla välinpitämätön apua tarvitsevien suhteen ja mököttää julkisissa liikennevälineissä.



Tämä on salonkikommunistien näkemys suomalaisista. Itseään he eivät tietenkään laske tähän roskajoukkoon kuuluviksi. Meitä perussuomalaisia on viimeisten kunnallisvaalien jälkeen tauotta ja paatoksella syytetty vihasta ja ihmisten halveksunnasta. Paitsi että syytökset ovat täysin katteettomia ne ovat myös huvittavia, kun ne tulevat sellaisilta ihmisiltä, joiden koko ideologia, maailmankatsomus ja poliittinen ohjelma rakentuvat oman kansan, oman yhteiskunnan ja oman kulttuurin vihaamiselle ja halveksunnalle. Vasemmisto, mukaan luettuna vihreät, on nykyisin vihaliike. Vihan varaan ei voi rakentaa mitään myönteistä.



80-luvun lopulta lähtien meitä suomalaisia on peloteltu ihan juuri alkavalla työvoimapulalla. Suurten ikäluokkien eläköityminen ja heikentyvä huoltosuhde kuulemma edellyttävät kymmenien tuhansien ihmisten maahanmuuttoa joka vuosi. Nämä puheet tuntuvat melko irvokkailta, kun samaan aikaan teollisuus siirtyy kiihtyvällä tahdilla Kiinaan ja toimintoja niin sanotusti tehostetaan paitsi yksityisellä myös julkisella sektorilla. Jokainen tervejärkinen ihminen näkee, että Suomessa ei ole pulaa työvoimasta vaan työpaikoista. Elinkeinoelämän mielestä pulaa on tietenkin myös halpatyövoimasta.



Varsinkin pääkaupunkiseudulla kuulee usein, että julkinen liikenne pysähtyisi ilman maahanmuuttajien työpanosta, samoin rakennusala. Tämä on tietysti totta siinä mielessä, että suuri osa rakennusmiehistä ja bussikuskeista on tällä hetkellä joko maahanmuuttajia tai siirtotyöläisiä esimerkiksi Virosta tai Puolasta, mutta se, että näille aloille ei löydy suomalaisia tekijöitä, ei nähdäkseni johdu niinkään työhalujen puutteesta kuin muista tekijöistä. Julkisen liikenteen jatkuva kilpailuttaminen aiheuttaa sen, että kuljettajien työpaikka on katkolla muutaman vuoden välein. Pienituloisten perheiden on vaikea löytää pääkaupunkiseudulla asuntoa, koska kunnallisessa asuntojonossa maahanmuuttaja on aina etusijalla. Rakennusalalla taas työehtosopimuksia ja lainsäädäntöä kierretään vuokratyöläisiä käyttämällä. On selvää, ettei suomalainen työmies pysty kilpailemaan hinnoissa virolaisen kollegansa kanssa.



Suomessa on jopa 20 000 työtöntä rakennusmiestä, mutta meillä on työvoimapula. Nuorisotyöttömyys on 25 prosenttia. Toisin sanoen joka neljäs työvoimaan kuuluva alle 25-vuotias on työttömänä. Silti meitä kuulemma uhkaa huonon ikärakenteen vuoksi suorastaan karjuva työvoimapula.



Työvoimapulaa ei koskaan tule, sen sijaan pula työpaikoista tulee kärjistymään entisestään. Nämä ovat niitä tosiasioita, joiden kanssa me ja tulevat polvet joudumme elämään. Me emme voi mitään sille, että Kiina ja muut kaukoidän maat imevät Euroopasta teollisuutta. Siellä on valtavasti väestöä ja yhä paremmin koulutettua väestöä. Sikäläiset työvoimakustannukset eivät vuosikymmeniin tule kohoamaan eurooppalaiselle tasolle. Vastaavasti on vaikea kuvitella, että ilman hyvinvointijärjestelmän luhistumista eurooppalaiset olisivat valmiita tinkimään tulotasostaan niin paljon, että he pystyisivät kilpailemaan Aasian kanssa.



Julkinen sektorikaan ei pysty loputtomasti työllistämään. Suuri osa valtionhallinnon ja kuntien byrokratiasta luotiin aikanaan juuri työllistämään suuria ikäluokkia. Kun ikäluokat poistuvat eläkkeelle, heidän tyhjiksi jättämiään virkoja ei suinkaan täytetä vaan ne lakkautetaan tarpeettomina. Lisäksi julkisen sektorin rekrytointimahdollisuudet vähenevät sitä mukaa kuin tuottava työ ja sen mukana verokertymä vähenevät.



Elintason ja kustannustason jatkuvan nousun vuodet ovat siis ohitse riippumatta siitä, mitä me täällä Suomessa tai Euroopassa teemme. Voimme kuitenkin päättää, mukaudummeko kehitykseen vai jatkammeko entiseen malliin kuin ei mitään. Jaettavaa hyvää tulee olemaan aina vain vähemmän. Jos jakajia on vastaavasti aina vain enemmän, ollaan mahdottoman matemaattisen yhtälön äärellä.



On syytä olla antelias ja avarasydäminen silloin, kun siihen on varaa. Juuri nyt on kuitenkin kansallisen itsekkyyden aika. Suomi ei ole maailmanparannuskunnossa. Julkisen talouden tulopuoli on taantunut vuoden 2005 tasolle, mutta menopuoli jatkaa kasvuaan. Suomen julkinen talous lepää velanoton ja kansallisomaisuuden myymisen varassa. Me otamme joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa. Samaan aikaan meillä on varaa maksaa tuhat miljoonaa euroa vuodessa kehitysapua ja toinen mokoma huonon maahanmuuttopolitiikan kustannuksia. Juuri nyt puuhaamme puolen miljardin euron lainaa Kreikalle, joka taloutensa tunnuslukuja väärentämällä sai itsensä ujutettua euroalueeseen. On varsin turvallinen veikkaus, että Suomi ei tule koskaan näkemään senttiäkään tästä lainasta.



Eduskunnassa joukko kansanedustajia, muiden muassa työväenpuolue sosiaalidemokraattien edustaja Eero Heinäluoma, ehdotti taannoin kehitysapumäärärahojen kohottamista 60 miljoonalla eurolla siitä syystä, että tämä parantaisi Suomen mahdollisuuksia saada edustaja YK:n turvallisuusneuvostoon. Mitä hyötyä Suomelle ja suomalaisille on paikasta YK:n turvallisuusneuvostossa? Tällaiset asiat ovat ykkösenä Suomen johtajien kiireellisyyslistalla. Tällaiset summat ovat heille pikkurahoja, kun kyse on oman profiilin kohottamisesta kansainvälisten kavereiden silmissä. Sen sijaan niistä on turha edes haaveilla, jos puhutaan nuorison mielenterveystyöstä, koulujen luokkakoosta, terveyskeskusten lakkauttamisesta tai vanhainkotien henkilöstön riittämättömyydestä Suomessa.



Resurssien puutteen vuoksi oikeusprosessit kestävät Suomessa vuosia, minkä ansiosta Suomi on heti Turkin jälkeen saanut eniten langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Samaan aikaan meillä on varaa maksaa yli miljoona euroa ruandalaisen kansanmurhaepäillyn oikeudenkäynnistä. Lehtitietojen mukaan kouluissa tarjottu ruoka ei rahan puutteen vuoksi enää täytä sille asetettuja vaatimuksia. Samaan aikaan pelkästään Helsingin seudun kolme kaupunkia käyttävät vuosittain kolme ja puoli miljoonaa euroa lähinnä venäjän, kiinan ja somalin kielten viranomaistulkkaukseen.



Helsinki sijoitti menneenä talvena kymmeniä tuhansia euroja romanialaisten kerjäläisten majoittamiseen. Parin päivän takaiset lehtitiedot kertovat, että nyt Romanian romanit ovat oppineet sen, minkä bulgarialaiset heimoveljet jo tietävät: Suomessa ei tarvitse edes kerjätä, voi ilmoittautua turvapaikanhakijaksi. Muut pohjoismaat käännyttävät EU-alueelta tulleet turvapaikanhakijat 48 tunnissa, mutta ei meillä. Meillä pääsee kolmeksi kuukaudeksi täysihoitoon vastaanottokeskukseen, nostamaan EU-alueen korkeimpia toimeentulotukia.



Hallituksella olisi koska tahansa mahdollisuus tukkia tämä porsaanreikä, mutta sitä ei haluta tehdä.



Kyse ei ole pelkästään rahan riittävyydestä, kyse on ennen kaikkea ihmisten loukatusta oikeustajusta. Ihmisten halukkuus maksaa veroja riippuu pitkälti siitä, kokevatko he, että heiltä verotettua rahaa käytetään hyväksyttäviin tarkoituksiin. Nyt on vastakkainasettelujen aika. Kaikki raha, joka käytetään tarkoitukseen X, on pois kaikesta muusta.



Eduskuntavaalit lähestyvät, ja ilmassa on kääntyvien takkien kahinaa. Kun mielipidekyselyt kuukausi sitten osoittivat, että suomalaiset ovat saamassa tarpeekseen löysästä maahanmuuttopolitiikasta, glamour-kissa Urpilainen hätääntyi ja jyrähti, että "maassa maan tavalla". Tosin hän jo seuraavana päivänä korosti, ettei toki tarkoittanut lausunnollaan mitään. Samalla hän muisti haukkua perussuomalaiset populisteiksi.



Myös Kokoomuksessa panikoitiin ja ryhdyttiin nuoleskelemaan äänestäjäkuntaa "Hei me puhutaan maahanmuuttopolitiikkaa" -kiertueella.



Kysyä sopii, miksi siitä ryhdytään puhumaan nyt. Miksi siitä ei alettu puhua vuonna 2007, kun Kokoomus tuli hallitusvastuuseen. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on siinä oikeassa, että hallituskumppanit ovat jättäneet hänet yksin ja sälyttäneet yksin hänen niskoilleen vastuun karilleajaneesta maahanmuuttopolitiikasta. Pääministeri Vanhasen ajauduttua uskottavuuskriisiin tekstiviestien, lautakasojen ja vaalirahoituksen myötä Kokoomuksesta on tullut tosiasiallinen ykköspuolue hallituksessa. Hallitus ja Astrid Thors ei tee mitään ilman Kokoomuksen hyväksyntää.



Niillä, jotka haluavat nykyiseen politiikkaan muutosta, on vuosi aikaa miettiä. Istuvan hallituksen puolueet ovat näyttönsä antaneet. Jos äänestät niitä, nykymeno jatkuu. Opposition puolella ei ole juuri sen valoisampaa. Vasemmistoliitto tuli jo käsiteltyä, ja sosiaalidemokraateissa on tarjolla Jutta Urpilaisen sinne tänne sätkyilevää populismia sekä Erkki Tuomiojan omahyväisyyteensä läkähtyvää elitismiä.



Perussuomalaiset eivät ole puolueena tai ihmisinä täydellisiä, mutta perussuomalaiset on tällä hetkellä ainoa todellinen mahdollisuus myönteiseen muutokseen. Meillä lienee tällä hetkellä Suomen historian surkein hallitus. Seuraavat vaalit ovat monessa suhteessa historiamme tärkeimmät vaalit. Toivon, että voimme viettää seuraavaa vappua toiveikkaammissa tunnelmissa.



Kiitoksia ja hyvää vappua!



Jussi Halla-aho

Kaupunginvaltuutettu, Helsinki