Kun olit 17 v. minkä ikäisenä suunnittelit hankkivasi lapsia?
Entä kun tapasit miehen, jonka kanssa ne lapset halusit, mitä ikää silloin suunnittelit? Minkä ikäisenä päädyit äidiksi? Siis jos päädyit? Minulla 25, 27 ja äidiksi pääsin 33-vuotiaana.
Kommentit (89)
Olen 18 ja mies minulla on, mutta lapset eivät ole ajankohtainen asia ollenkaan. Ainakaan tähän mennessä en ole osannut kaivata lapsia ollenkaan.
..halunneet tulla äideiksi. Eikö elämäsäänne ole ollut muita tavoitteita? Jos 17-vuotias haluaa tulla äidiksi 18-vuotiaana, kuka heidät elättää? Isä, äiti, yhteiskunta. Tehdään mukeloita, kyllä yhteiskunta elättää.
Ensimmäinen tavoite on ollut Perhe, ensimmäisen kerran elämässäni. Juu, trumoja on. Toinen tavoite ammatti ja hyvä elämä.
Mieheni tapasin 15 vuotiaana, lapsihaaveet 17 vuotiaana, 18- vuotiaan naimisiin ja ensimmäinen lapsi. Samoin ensiasunnon osto (käsiraha minun perinnöstäni). 23- vuotiaana valmistuin lapsuuden haaveammattiin AMK:sta, kolmas lapsi tulossa. Nyt 35 vuotiaana olen edelleen animisissa tuon saman miehen kanssa, viides lapsi tulossa.
Vanhempia minulla ei ole, lähin omainen oli aikanaan viranomainen. Yhteiskunta on elättänyt minua lapsena- aikuisena vain sen mitä keskiverto perheellsitä/ opiskelijaa muutenkin.
MIETI ennen kuin lauot ilmoille tuollaisia lauseita. Harvemmin pitää paikkansa.
17-vuotiaana oli liki 2-vuotiaan lapsen äiti ja naimisissa lapsen isän kanssa :) Ammattikoulua käydessa rupesin haaveleimaan lisää ja sainkin vielä kaksi, 20-vuotiaana ja 23-vuotiaana. Nyt 25-vuotiaana rupeaa taas kellot soimaan ja kova vauvakuume meneillään, mutta kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikki lapset siis samalle miehelle, joka pari vuotta minua vanhempi, tavattiin kun oli juuri täyttänyt 14.
olin kaverillani lapsenvahtina ja surffailin hänen koneellaan.
ihan mielettömän ilkeää, arvostelevaa, itserakasta ja yksinkertaisesti TYHMÄÄ porukkaa, ilmeisesti näitä "vanhempia mammoja". Samapa tuo, pitäkää luulonne. Ei ole minun ongelmani, täytyy kyllä sanoa, että itse tuntemillani vanhemmilla mammoilla menee elämässään PALJON huonommin kuin minulla..
ja korjaan vielä viimeisen lauseen viestissäni, siis minä olin juuri täyttänyt 14, kun tavattiin´.
48ko olin?
..nuorena ja he ovat keskimäärin enemmän kaikella tapaa reppanoita ...tilastojen mukaan..
kyllä mun äiti sai meidät kaikki 4 ihan päälle kolmenkymmenen, vaikka olenkin teiniäiti.
Ja musta on ihana nähdä kuinka jumalattoman katkeria mummoäidit täällä ovat, kun jollain nuorella äidillä on elämä mennyt hyvin, onko niin vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta? Kyllä ne taitaa teidän mammt olla repanoita, jotka ei ole teitä osannut oikein kasvattaa... Sääliksi käy..
88
ollaan? 17v kuvittelin että ehkä ei ikinä mutta 19 täytin pari viikkoa ennen esikoisen syntymää. Nyt kolmatta odotellaan ja esikoinen täyttää 10. reppana äitini ja mummuni oli 17 kun ovat synnyttäneet esikoiset :( juu ja mä oon ihan reppana käyttään isoja ja pieniä kirjaimia ja puhumattakaan pilkuista ja pisteistä. Mutta kyllä mä pärjään ;)
Sain esikoiseni 19-vuotiaana.
Lasteni isän tapasin 16-vuotiaana.
en edes sitä ukkoa häiritsemään elämääni. Munpiti asua 2 kissan kanssa Helsingin keskustassa.
Toisin kävi, tapasin ukkoni 21v 3 viikkoa seurustelua ilmoitin, että hänestä tulee lasteni isä. Ensimmäinen syntyi kun olin 23v..
T: 7 lapsen äiti maalta kissäja toki on se 2 mutta on 2 koiraakin. Terkut tutuille :)
Sain lopulta ensimmäisen (ja ainoan) lapseni 33v iässä.
Lopulta sitten olinkin 24v.. =)
Ja tyytyväinen näin.
Onneksi en sen edellisen miehen kanssa lapsia tehnytkään, ois saattanu kaduttaa.
Uuden miehen kun sitten vähän päälle kakskymppisenä löysin, niin tiesin että hänestä tulee hyvä isä.
Miehen tapasin 28-vuotiaana. Ööh, en suunnitellut silloinkaan lapsia. Mies alkoi puhua pikkuhiljaa lapsista. Sai ylipuhuttua 30-vuotiaana, että minäkin lapsia haluan. Vuoden päästä siitä aloitettiin yrittämään ja 32-vuotiaana sain esikoisen.
olen halunnut aina ensimmäisen lapsen alle 25 vuotiaana.. näin ajattelin 17 vuotiaanakin.. miehen tapasin ollessani 19v, nyt olen 24v ja meille syntyi juuri esikoisvauva.. joten elämä on mennyt tämän osalta toiveiden mukaan.. vauvakuume on ollut 20 vuotiaasta asti. minulla on jo yksi ammatti ja nyt opiskelen amk:ssa toista josta takana jo 3,5v opintoja ja vuosi vielä jäljellä.. pohdin että kumpi on minulle tärkeämpi se että saan lapset nuorena vai ura ja valitsin perheen perustamisen.. ikinä ei olisi voinut tietää että saammeko edes lapsia ja jos hoitoihin olisi jouduttu olisin silti ollut todennäköisesti alle 30v kun esikoisemme olisimme saaneet hoidoilla tai adoptiolla.. olen hyvin tyytyväinen tähän että päätimme perustaa perheen tässä vaiheessa :)
18v sain esikoisen. Haaveilin kolmesta lapsesta ja kuopus syntyikin kun olin 22v.
Lapset onkin tehty täydellisen miehen kanssa vasta 35-40v. (ja täydellisen miehen tapasin 23v)
saisin lapsia ja monta. onneksi vasta kahden miehen jälkeen ja 29v sain esikoisen. sitä ennen voi voi miten baby oli ja miten olisi päätynyt yH.ksi moneen kertaan.. olin 17v sitä mieltä että 25v oli jo vanhus jos äidiksi olisi ryhtynyt.
Vasta oltuani jonkin aikaa nykyisen mieheni kanssa aloin potea vauvakuumetta. Tämänhetkinen ikä tuntuu ihan sopivalta, täytän 24 pari viikkoa ennen laskettua aikaa.
Joka tapauksessa ennen kuin olen 30.
Tapasin miehen jonka kanssa lapsia saattoi hankkia ollessani 29, menin naimisiin ollessani 31 ja sain esikoisen ollessani 32.
lasten isän olin tavannut 15- vuotiaana, ja nuorena halusin äidiksi. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 18.