olen kyllästynyt elämääni!

tuo ensin hakusanaksi googleen. Sitten aloitat työväenopistolla joogan (esim. otat nyt kesällä jonkun aloituskurssin kokeillaksesi). Sitten lainaat vielä kirjastosta kirjan Petos lautasella ja avot; saat paljon tehtävää tulevaisuuteen :)

elämässä, siis aikaa on mutta en jotenkin osaa olla tyytyväinen nykytilanteeseen vaan koko ajan on sellainen tunne että pitäisi jotain tehdä...

Siis haaveilen muutosta ,opiskelusta ym.. en ole tyytyväinen tähän...muita??? Miten olette ratkaiseet asian?

Itselläni on ollut vähän samaa - mutta nyt asiat ovat paremmin.



Sitten rupesin tietoisesti nauttimaan pienistä asioista -> sellaisista mistä tiesin, että tulee itselle hyvä mieli.



Aloitin uuden harrastuksen, matkusteltiin enemmän ja tehtiin taloon sisäremonttia. Siitä se uusi innostus elämään vaan lähti (päivä kerrallaan).

tunnistan sen kyllä...

en osaa oikein tehdä mitään vaikka aikaa on, olla möllötän vain ja sekin sit ärsyttää ja kun teen asioita niin en saa niistä samanlaista tyydytystä kuin aiemmin ns. mikään ei tunnu miltään...

kamala olotila

Länsimaissa tilaa kutsutaan masennukseksi. Kertoo paljon länsimaisesta ajattelusta. Moni näkee masennuksen mörkönä, mutta tärkeintä olisi nähdä se valaistumisena.

jatkaa? onko kokemuksia? Lähinnä kiinnostaa elämänmuutoksen tehneet? siis auttoiko opiskelemaan lähtö ym?

Vai onko edessä sama olotila? pitäisi siis vain oppia nauttimaan tästä hetkestä.

En vain tiedä, onko tämä sitä, että on niin ehdollistunut siihen että koko ajan pitäisi "mennä eteenpäin" ja oppia uutta, ettei pysty nauttimaan siitä mitä jo on ja tuntemaan elämänsä merkitykselliseksi tässä hetkessä, ihan tällaisena minä se nyt näyttäytyy.



Miksi ihminen kaipaa jotain mitä ei ole?

Pitäisi omata niin paljon itsetuntemusta, että pystyisi näkemään, mitä se on mitä elämäänsä syvimmin kaipaa. En usko, että muuttaminen ja remontointi tms. tuo pysyvää tyydytystä tai merkityksen kokemusta, se vain siirtää tyytymättömyyttä eteenpäin ja kannattelee ihmistä.

Mikä tietysti sekin on jo hyvä asia. Ehkä mitään sen suurempaa tyytyväisyyttä on edes mahdotonta saavuttaa?



Luulisin, että ihmiset, joiden elämässä on vahvasti esillä jotkut (henkiset) arvot tai heillä on jokin intohimon kohde (jokin tietty tekeminen: työ tai harrastus) voivat kokea tyytyväisyyttä elämäänsä. Ehkä heillä on myös hyväksyvä ja tasapainoinen suhde itseensä ja kyky olla läsnä hetkessä?



Opiskelu kuulostaa kyllä hyvältä taihtoehdolta, paremmalta kuin muutto tai muu ulkoinen. Opiskelu avaa uusia näkökulmia maailmaan, ja se saattaa innostaa ja virkistää.