Kun olit 17 v. minkä ikäisenä suunnittelit hankkivasi lapsia?

yhteiskunnan tukia ja valtio on kustantanut opinnot, mitkä ei ihan halpoja ole, maksanut pitkien opintojen ajan asumistukea yms. Äitiysrahatkin tuo vanha äiti saa luultavasti suurempina kuin nuori äiti, mikä taas on pois valtion kassasta.

Ja valmistuttuaan se vanha, akateeminen äiti ei kenties tienaa yhtään enempää kuin nuorena äidiksi tullut duunari, jonka palkka saattaa olla ihan kohtalainen ja työvuosia kertyy nuoresta saakka. Nuoret myös harvemmin pitävät pitkiä kotihoitokausia vaan aika nopeasti menevät opiskelemaan/työelämään jotta etenisivät elämässä, vanhat äidit yleensä ovat niitä jotka jää vuosikausiksi kotihoidontuille, joka taas on pois yhteiskunnan varoista.

Että kumpi sitten tulee halvemmaksi...

veroja, joilla tämä yhteiskunta pyörii. Ihan yhtä lailla se nuorikin äiti saa opinto- ja asumistukea, jos joskus päätyy opiskelemaan. Tilastollisesti katsoen, se akateeminen äiti kyllä tienaa enemmän kuin duunariäiti. Ns. naisten duunariammatit (lähihoitaja yms.) eivät ole ns. miesten duunariammatteja rahakkaampia. Tutkimusten mukaan koulutetut naiset päätyvät aikaisemmin takaisin työmarkkinoille, kun taas alhaisesti koulutetut jäävät pitkille hoitovapaille, koska ei välttämättä ole edes työpaikkaa, mihin palata.

Kyllä se iäkäs äiti enemmän maksaa yhteiskunnalle verojen muodossa.

että nämä vanhempana lapsensa saaneet AIKUISET naiset voivat olla niin lapsellisia yhä, että janksavat täällä aina sivukaupalla syyllistää ja haukkua nuoria äitejä ties mistä tai siis oikeastaan ihan kaikesta.



Jotenkin kuvittelisi, että ikä edes vähän kypsyttäisi ihmisiä. Ainakin minua on kypsyttänyt sen verran, ettei tulis näin vanhempana mieleenikään kiusata nuorempia. Enemmänkin tekee mieli tukea, ymmärtää ja auttaa. Olenhan äiti itsekin.



Hävetkää!

Avokin mamma muni avokin 34-vuotiaana, ja avokki munii esikoisen 17-vuotiaana. Mitä ihmettä onko tilastoissa poikkeus?!

(vai lasketaanko 34v vielä nuoreksi, ja vanhoja äitejä ovat vasta yli50v?)

hirveeksi syyllistämiseksi ja kinaamiseksi, vaikka ihan mielenkiinnosta kyselin kuinka teillä on tämäm asia mennyt. ap

Parempi onni seuraavalla kerralla.

että nämä vanhempana lapsensa saaneet AIKUISET naiset voivat olla niin lapsellisia yhä, että janksavat täällä aina sivukaupalla syyllistää ja haukkua nuoria äitejä ties mistä tai siis oikeastaan ihan kaikesta. Jotenkin kuvittelisi, että ikä edes vähän kypsyttäisi ihmisiä. Ainakin minua on kypsyttänyt sen verran, ettei tulis näin vanhempana mieleenikään kiusata nuorempia. Enemmänkin tekee mieli tukea, ymmärtää ja auttaa. Olenhan äiti itsekin. Hävetkää!

mutta en ymmärrä tuota Porvoo-hommaa. Oliko tuo "ei taida porvoo-huutelut ottaa tulta alleen" tarkoitettu minulle? Sen ymmärrän, että täällä ei porvoo ole oikeasti porvoo. ap

ne keskustelut, joissa nuori äiti on lähtenyt yhdeksi illaksi viihteelle = tuhannen haukut ja syyllistämiset, sormella osoittelut ja ls-ilmoituksilla uhkailut



VS



vanha äiti on lähtenyt yhdeksi illaksi viihteelle = kehuja ja kannustusta, "hyvä ku osaat ottaa aikaa ittelles!" sädekehän asettelua pään päälle.

tulevani äidiksi nuorena.

Mieheni tapasin jo 6-vuotiaana, yhteen päädyttiin kun olin 19v. Mies myös toivoi lapsia nuorella iällä.

Naimisiin mentiin kun olin 21v ja esikoinen syntyi vuosi häiden jälkeen. Toinen lapsi syntyi kaksi vuotta esikoisen jälkeen, eli kun olin 24-vuotias.

ja "takarajana" pidin 30v ikää. Mieheni kanssa aloin seurustelemaan sitten hieman ennen kuin täytin 18-vuotta ja äidiksi tulin täytettyäni juuri 27-vuotta. Nyt haluaisin toisen lapsen vielä ennen 30-vuotis synttäreitä:) Ja siis aikaa on, jos se meille suodaan.



Elämäni on muutoinkin mennyt aikalailla sen mukaan kuin joskus haaveilin/kuvittelin ilman mitään sen kummempia "pakkoja" tai stressaamisia. Yliopistokin tuli suoritettua 4,5vuodessa ja vakkaritöitä löytyi heti:) Myös naimisiin "pääsin" ennen raskautta, kuten olin aina haaveillut. Eli jossain kohtaa on kyllä tähdet olleet suosiolliset, vaikka on niitä vastoinkäymisiä mm. vakavien sairastumisten ja muiden tapahtumien muodossa ollut:(

mutta en ymmärrä tuota Porvoo-hommaa. Oliko tuo "ei taida porvoo-huutelut ottaa tulta alleen" tarkoitettu minulle? Sen ymmärrän, että täällä ei porvoo ole oikeasti porvoo. ap

Ja mun mielipiteilleni noista TILASTOISTA ja TUTKIMUKSISTA. Juu, saahan sitä tutkittua vaikkapa mustan valkoiseksi jos oikein haluaa, mutta...

Tiesin kyllä että haluan lapsia mutta en yhtään ajatellut että koska. En ollut edes seksiä harrastanut, ehkäpä siksi tuntui kaukaiselta ajatukselta.

18 vuotiaana aloin seurustella lasteni isän kanssa, muutaman kuukauden päästä jo alettiin vauvaa yrittämään sen paremmin suunnittelematta. Äidiksi tulin 20v.

eikä minulla nytkään ole yhtään lasta, olen 37v

17-vuotiaana olin muista syistä aika mittavissa lääketieteellisissä tutkimuksissa ja operaatioissa, joiden jälkeen hoitava lääkäri varoitteli, ettei kovin suuria vauvahaaveita kannata elätellä, koska raskaaksi tulemiseni olisi kuulemma yhtä suuri ihme kuin neitseestä sikiäminen. Niinpä hautasin vauvahaaveet (mikä toki ei yhtä helppoa ollut kuin miltä se ehkä kuulostaa), keräsin lukion kursseja itselleni hirvittävän määrän, opiskelin, suunnittelin tulevia opiskeluja, tein töitä, keräsin säästöjä oman asunnon hankkimista varten sitten tulevalta opiskelupaikkakunnalta ja tein suunnitelmia siitä, miten alan kasvattamaan rotukissoja. Vuotta myöhemmin tosin olin jo vaihtanut rotukissat hylättyjen kissojen hoitokotiin.



No, 19-vuotiaana lähdin opiskelemaan, muutin opiskelija-asuntolaan, etsin uuden työpaikan ja jatkoin rahan säästämistä. Kun opiskelukaverit keskittyivät enemmän biletykseen ja petiseuran metsästykseen kuin opiskeluun, minä istuin tunnollisesti luennoilla, tein koulujuttuja tietokoneella, olin töissä tai urheilin. Muut vertailivat keskenään perjantai-illan muistikuvia ja/tai itse kenenkin sänkyyn eksyneitä miehiä ja muuta sen sellaista, mitä nyt tuollaiset parikymppiset opiskelijatytöt yleensä mietiskelevät. Minä en viitsinyt enkä jaksanut lähteä yleensä minnekään, ja jos lähdin, olin tunnin ja lähdin kotiin, kun en viihtynyt. Miesten lähelle en halunnut mennäkään, koska en halunnut parisuhdetta (minähän en voi saada lapsia, eikä ole mitään järkeä solmia parisuhdetta, jos ei voi edes perustaa perhettä, jota taas ei voi tehdä, jos ei ole lapsia - tämä oli ajatusmaailmani silloin), mutten halunnut olla mikään kiertävä yhden yön ruusukaan. Minä olinkin sitten yleensä se, joka asuntolassa katsoi niiden liian juopuneiden kavereiden perään.



Kolmisen kuukautta olin ollut opiskelemassa, kun peittelin erään etäisesti tutun opiskelijakollegan asuntolan sohvalle nukkumaan. Aamulla mies kiitti huolenpidosta, keitti kahvit ja jäi juttelemaan. Vuosi tuon aamun jälkeen meillä oli 2-viikkoinen tytär, täysin luomusti saatu. Eli loppujen lopuksi tulin täysin yllättäen äidiksi 20-vuotiaana, ja toisen kerran, jälleen luomusti, 24-vuotiaana. Siihen jäikin sitten lapsiluku.

Einuoria. Mulel on ihan sama milloin lapsensa tekee, kunhan niitä rakastaa ja hoitaa. Itse sain vanhana, ja nautin joka hetkestä kun saan olla äiti. Ja tuskin mun lapsi 10-20 v kuluttua haluaa lähteä mun kanssa luontoretjkelle. Toivottavasti menee silloin rakkaansa kanssa, eikä äitinsä:-). Toivon kaikille vanhemmile onnellisia hetkiä lastensa kanssa:-)

..psytyy huolehtimaan eli se tarkoittaa koulutusta ja työtä. Moraalitonta tehdä tenavia veronmaksajien elätettäviksi.

Kun tapasin miehen jonka kanssa lapsia halusin, niin halusin hankkia lapset 25-30 vuotiaana.

Äidiksi pääsin 26 vuotiaana ja sen kuopuksen sain 28 vuotiaana.

Nyt 26v ja viidettä odotan :DD

Alkuperäinen kysymyshän oli että: Kun olit 17 v. minkä ikäisenä suunnittelit hankkivasi lapsia?

Niin sitten aletaan haukkumaan nuoret vanhempia äitejä, ja vanhemmat äidit haukkuu nuorempia. Osa on ehkä valmiita tulemaan äidiksi aikasemmin kuin toiset, toiset tahtoo uran ennen lapsia. Itse olen kohta 21v ja minulla on maailman ihanin tyttö! Enkä koe olevani huonompi äiti kuin ne 40v äitit, enkä myöskään koe olevani parempi. Kaikillahan on omat kasvatus tyylinsä eikä niitä minun mielestä sovi alkaa haukkumaan tms. Toiset opettaa lapsiansa toisella lailla ja jos on jonku kasvatus tyylistä valitettavaa niin kasvattakoon omat lapsensa erillälailla. Ja meidän äiti on saanut ensimmäisen lapsen 20v ja viimeisen 28v että aika nuorena saanu ensimmäisen, enkä silti koe olevani mikään reppana ! Vaikka joku niin täällä väittikin. Hyvin olen elämässäni pärjännyt ja pärjään edelleen. Inhottaa vain ihmiset jotka käyvät toisiaan haukkumaan siitä millon ovat saaneet lapsia. Tämä oli vain minun mielipide.

Vastaten kysymykseen 17 vuotiaana en tiennyt yhtään mitä halusin, toki koulua kävin mutta lapsia en miettinyt muuten kuin että sitten joskus..ja päättänyt olen aikoja sitten että jos raskaaksi tulen en aborttia tee, koska jokainen meistä tietää mitä siitä voi seurata jos sitä seksiä menee harrastamaan. Kuitenkin tapasin mieheni ku olin 18v, seurustelimme 2kk ennenkuin kihloihin menimme, ja 19v sain tietää olevani raskaana, kerkesin täyttää 20v kun tyttö syntyi:) ja mtn näistä asioista en siirtäisi myöhemmäksi, haluan vielä joskus toisenkin lapsen, mutta en ihan heti nyt tähän samaan syssyyn:)

halusin lasta nuorena, ja tiesinkin tulevani äidiksi 18 vuotiaana ;)

Jos suhde lapsen isään olisi ollut onnellinen ja toimiva, olisin halunnut pian toisenkin lapsen, mutta ei ollut, ja erosimme lapsen ollessa 1 v.



Tapasin nykyisen mieheni ollessani 21 v, ja pari vuotta siitä eteenpäin iski todellinen vauvakuume.

Ollessani 30 v sain toisen lapseni, ja kolmannen ollessani 31 v.

Neljäs syntyi ollessani 36 v.

Kaikki suunniteltuja ja toivottuja raskauksia/lapsia.

Pian ikää 38 v, ja yksi olisi vielä haaveissa, ja yritelläänkin kovasti, mutta ei ole vielä ilmoittanut tulostaan.