Lue keskustelun säännöt.
Burnout perhe-elämästä
15.10.2022 |
En saa olla ikinä rauhassa. Leikki-ikäiset lapset ja puoliso haluavat minulta koko ajan jotain. Jos ei ole oikeaa avun tarvetta, keksitään jotain. Ei mene puoltakaan minuuttia, kun kuuluu äitiäitiäiti tai joudun puuttumaan sisarusten välisiin erimielisyyksiin. Vaikka mies olisi lasten vieressä, silti minun pitäisi avustaa joka ikisessä pikkuasiassa. Tuhat kertaa sanottu, että isä osaa auttaa yhtä hyvin. Mies parhaimmillaan puhuu vielä päälle jotain omia asioitaan. Vessassakaan ei saa olla rauhassa, vaan joku on aina oven takana. Väsyttää.
Kommentit (50)
Loppuu aikanaan. Ehkä jo parin vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille omat huoneet, lapsille omat lelut, lapsille omat leikkinurkkaukset, omat kirjat, erilleen suureksi osaksi. Ongelma ratkaistu. Se joka kiusaa pysyy toisesta sisaruksesta kaukana. Jos isä ei hoida asioita, kaikki jää sinulle jatkossakin, mies ei ehkä osaa. Kartoita mitä mies sitten osaa ja opeta ettei puhu lasten päälle. Aikuisen pitää silti keksiä aika paljon lapsille tekemisvaihtoehtoja jos lapsi kysyy, lapsi itse valitsee ja antaa välipaloja, juomaa. Lapsi haluaa jutella myös äidin kanssa välillä asioista että kehittyy, on kyselyikä, isän kanssa pelataan lautapeliä. Voiko sohvalla tai makkarissa levätä, ehkä nukkua. Voiko lapsia opettaa itsenäisemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille omat huoneet, lapsille omat lelut, lapsille omat leikkinurkkaukset, omat kirjat, erilleen suureksi osaksi. Ongelma ratkaistu. Se joka kiusaa pysyy toisesta sisaruksesta kaukana. Jos isä ei hoida asioita, kaikki jää sinulle jatkossakin, mies ei ehkä osaa. Kartoita mitä mies sitten osaa ja opeta ettei puhu lasten päälle. Aikuisen pitää silti keksiä aika paljon lapsille tekemisvaihtoehtoja jos lapsi kysyy, lapsi itse valitsee ja antaa välipaloja, juomaa. Lapsi haluaa jutella myös äidin kanssa välillä asioista että kehittyy, on kyselyikä, isän kanssa pelataan lautapeliä. Voiko sohvalla tai makkarissa levätä, ehkä nukkua. Voiko lapsia opettaa itsenäisemmäksi.
Mieslapsi tarvitsee ohjausta.
Ymmärrän niin mistä puhut. Silloinkin, kun mies muka hoitaa jonkin asian, pitää jokainen asia varmistaa minulta kysymyksellä. Missä haalari, kannattaako sinne laittaa kumpparit, riittääkö yhdet vaihtovaatteet, monelta se aamupala alkoikaan, missä lämpötilassa nää paistettiinkaan, mitä nappia tässä koneessa painettiinkaan, missäontäätuotää nännännää ..Aaaaaaaaargh!
Ainoa elinehto itselle on jokaviikkoinen täysin oma aika _kotona_, jolloin mies vie lapset pois ja saan olla hiljaisuudessa muutaman tunnin. Suosittelen.
Pitäiskö sun tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös puoliso jatkuvasti väkisin osallistaa, tuntuu että sille ei vain sovi että olen hetken rauhassa. Jos hän huomaa etten tee mitään (mitä tapahtuu hyvin harvoin), hänen on pakko heittäytyä kädettömäksi tai vähintään keksiä joku juttu mistä alkaa kyselemään. Hän myös tykkää kävellä perässä selostamassa täysin tyhjänpäiväisiä omia asioitaan välittämättä ollenkaan siitä kiinnostaako minua tai ehdinkö kuunnella. Kotitöitä tehdessään metelöi, mutisee ja tuhahtelee marttyyrimaisesti, ettei kukaan muu varmastikaan voi tuntea oloaan rennoksi. Lapsia hän aina ohjeistaa kääntymään minun puoleeni, kun ei itse jaksa auttaa. Hänen mielestään pitäisi kokoajan olla jokin perheleikki menossa, josta kukaan ei saa hetken rauhaa (paitsi hän itse, koska hänellä on niin rankkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on alkamassa kiehua yli, menen tyhjään huoneeseen "hoitamaan asioita" ja laitan oven kiinni. Siellä kökötän niin kauan että saan vähän vedettyä henkeä. Sinne ei saa läheisriippuvaiset tulla ongelmineen häiriköimään!
Suosittelen myös montessori-sisustusta pienille lapsille - kaikki lelut ja askartelutarvikkeet käden ulottuvilla, ei liikaa tavaraa vaan sen verran että pieno lapsi hahmottaa missä on mitäkin ja miten sen saa otettua. Tämä lisää itsenäistä leikkiä kovasti.
Vihaan perhe-elämää! Oli jäätävä virhe ryhtyä kotisleikkiin. Missään tapauksessa omien geenien jatkaminen ei ole tämän hulluuden ja mielenterveyden menetyksen väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, niin tuttua. Kuin omasta kynästäni. Mutta nyt lapset ovat 25 ja 23 ja olen tyytyväinen, että heidät tein.
Neuvo: lähde kotoa pois. Vaikka ruokakauppaan tai kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, niin tuttua. Kuin omasta kynästäni. Mutta nyt lapset ovat 25 ja 23 ja olen tyytyväinen, että heidät tein.
Neuvo: lähde kotoa pois. Vaikka ruokakauppaan tai kävelylle.
Jatko: äläkä koskaan enää palaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille omat huoneet, lapsille omat lelut, lapsille omat leikkinurkkaukset, omat kirjat, erilleen suureksi osaksi. Ongelma ratkaistu. Se joka kiusaa pysyy toisesta sisaruksesta kaukana. Jos isä ei hoida asioita, kaikki jää sinulle jatkossakin, mies ei ehkä osaa. Kartoita mitä mies sitten osaa ja opeta ettei puhu lasten päälle. Aikuisen pitää silti keksiä aika paljon lapsille tekemisvaihtoehtoja jos lapsi kysyy, lapsi itse valitsee ja antaa välipaloja, juomaa. Lapsi haluaa jutella myös äidin kanssa välillä asioista että kehittyy, on kyselyikä, isän kanssa pelataan lautapeliä. Voiko sohvalla tai makkarissa levätä, ehkä nukkua. Voiko lapsia opettaa itsenäisemmäksi.
"Opeta ettei mies puhu lasten päälle". Opeta? Ai aikuista ihmistä? Aika pimeän kuuloinen suhde, jossa nainen kokee että miestä pitää ohjata kuin jälkeenjäänyttä, ja mies iloisena odottaa ohjeita :D
Vierailija kirjoitti:
Vihaan perhe-elämää! Oli jäätävä virhe ryhtyä kotisleikkiin. Missään tapauksessa omien geenien jatkaminen ei ole tämän hulluuden ja mielenterveyden menetyksen väärti.
Mitä vihaat siinä eniten? Itselle oli sietämätöntä puolison jatkuva niskaan hengitys, joka vei kaikki mehut, mutta eron jälkeen lasten kanssa olo on ollut vain mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan perhe-elämää! Oli jäätävä virhe ryhtyä kotisleikkiin. Missään tapauksessa omien geenien jatkaminen ei ole tämän hulluuden ja mielenterveyden menetyksen väärti.
Montako lasta?
Tollaista se oli joskus. Näin jälkikäteen ajatellen taisin olla itsekin uupunut/masentunut perhe-elämästä ja työelämän kuormituksesta johtuen. Kauhistuttaa kun ajattelen itseäni silloin. Yritin hakea apua mutta kai se jäi aika ohueksi (juttelu psykologin kanssa).
nyt voin jo paremmin, lapset onneksi jo teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Loppuu aikanaan. Ehkä jo parin vuoden päästä.
Loppuu miten? Lapset rellestää ja mekkaloi myös kouluikäisinä. Mies ei edelleenkään lue wilmaa, eikä tiedä missä kumisaappaat on. Mies ei myöskään edelleenkään tiedä mitä kaupasta kannattaa ostaa, eikä osaa tehdä ruokaa kyselemättä mitä tekisi. Mikään ei muka toimi, jos et ole paikalla auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuu aikanaan. Ehkä jo parin vuoden päästä.
Loppuu miten? Lapset rellestää ja mekkaloi myös kouluikäisinä. Mies ei edelleenkään lue wilmaa, eikä tiedä missä kumisaappaat on. Mies ei myöskään edelleenkään tiedä mitä kaupasta kannattaa ostaa, eikä osaa tehdä ruokaa kyselemättä mitä tekisi. Mikään ei muka toimi, jos et ole paikalla auttamassa.
Vttu että vtuttaa tuokin ettei äijä käytä wilmaa! *Kankea alusta!* Kohta on jumalauta kankea alusta koko elämällä ellei tuo ohutsorminen insinöörimieslapseus lopu!
Tämän vuoksi minulla jäi lapsiluku yhteen. En osaa muuta sanoa kuin että tsemppiä!