Jos vauva itkee automatkoilla

hereillä ollessaan (tahtoisi syliin), niin liikutteko koskaan sitten autolla? Siis kun vauva hereillä. Vai pysäytättekö auton? Alatteko vaihtaa vaippaa? Kiinnittää lapsen huomiota leluihin (vaikka se olisi turhaa ko tilanteessa)? Otatteko vauvan vain syliin ja jatkatteko ajamista?

Meillä oli miehen kanssa eilen riita ko aiheesta...

toki vaihdettiin vaippaa tai pissatettiin vauva, mutta ei siihen auttanut mikään...



Mikä kaukalo teillä on? Musta tuntu, että vauva osaksi huusi koska kaukalo oli vääränmallinen. Sitten mahdollisimman vähän vaatteita päälle, siinä tulee kuuma ja voi huutaa sitäkin.



Meillä ei auttanut mikään huomion kiinnittäminen, eikä mikään. Sitten vähän helpotti kun lapsi siirtyi alle 1v istuimeen, mutta senkin jälkeen huuto jatkui. Vieläkin vaikka on kasvot menosuuntaan niin autoilu ei ole mikään huippu juttu, mutta nykyään sujuu jo suurelta osin ilman huutoa.

missään tapauksessa vauvaa ei oteta pois kaukalosta liikkuvassa autossa. Jos on jo ajettu kauan niin voidan pitää tauko. Jos ei ole mahdollista pysähtyä, heilutellaan leluja, lauletaan, pelleillään, tarjotaan leluja, tuttia, pulloa ja jopa tissiä (juu, mä ainakin pystyn imettämään keskipaikalta kun kumarrun kaukalon ylle).

Vauvan kanssa pitkään ajaessa pitää pysähtyä muutaman tunnin välein ja ottaa lasta pois kaukalosta.



Itku ei ole vakavaa ja voi ajaa vaikka toinen ei haluisikaan!

Lelua ei saa heilutella ajaja, koska vaarantuu turvallisuus!!



Vaippaa vaihdan kesken ajon jos tarttee. Meillä on kaksi herkkäpeppuista jotka kärsii kakkasta.

Mutta pitää muistaa ettei jokapaikkaan saa pysähtyä, on vaarallisia tieosuuksia ja moottoritielläkään ei saa pysähtyä pienestä, sen verran pitää ajaa eteenpäin että tulee huoltoasemalle.



Autolla liikutaan kun autolla pitää mennä. Kohta se itkevä vauva on kiukkunen taapero, kyselyikänen, vittuileva teini -ja autolla mennään.

Siis liikkuvassa autossa ei kukaan ole vöittä!

En siis kakkavaippaa vaihda liikkuvassa autossa vaan auto pysäytetään.

Ja vähän isompana alkoi oksennella. Syynä olikin matkapahoinvointi. Käännettiin heti kasvot menosuuntaan kun kaukalosta pääsi ja itku loppui. Edelleen saattaa autossa oksentaa jos kovin mutkainen tie (lähinnä ulkomailla vuoristossa).

kaukalo on ihan hyvä, siis minusta, mutta vauva on vielä pieni ja turhautuu helposti. Ei viihdy vaunuissakaan hereillä, vaan huutaa. Lelujen heiluttaminen auttaa, jos vauva on muuten tyytyväinen, mutta vain vähän kyllästynyt. Tosin sekään ei auta kauaa, koska vauva ei jaksa keskittya sellaiseen vielä kunnolla, vaan hermostuu.



Mä en pysty imettämään kaukalon yli, johtuu varmaan siitä että olen niin lihava. Tai kaukalo tulee silla lailla niin lähelle penkkiä.



No joka tapauksessa, melkein 95 prosenttisesti olen autossa kaksin vauvan kansa. Olen vain huomannut sen, että toki pitää ennen liikkeelle lähtöä katsoa ettei vaippa ole likainen ja huolehtia siitä ettei ole nälkä. Mutta yleensä se raivo alkaa jo vaatteita pukiessa ja jatkuu autossa n. 20min. Sitten vauva rauhoittuu. Tietty pitää katsoa ettei liian kuuma, varsinkin nyt ilmat on hankalia. Auringossa kuuma ja varjossa kylmä.



Miehen mielestä taas pitäisi aina vauvan inahtaessa pysähtyä ja vaihtaa vaippa, imettää ja heiluttaa leluja. Mitä enemmän toimintaa, sen parempi, vaikka vauva jo kiusaantuisikin moisesta (ts. se ei olisi sitä, mitä vauva haluaisi).



Vauva on siis nin 3kk vanha, eli ei vielä varsinaisesti leiki. Kotonakin hän on hereillä jatkuvasti viihdytettävä, mutta se tarkoittaa sitä, ettå pitää kävellä vauva sylissä tai olkapåällä ympäri taloa. Sitä ei voi tehdä autossa. Tietysti hän viihtyy pikku hetkiä myös leikkien sormillaan tai seurustellen, mutta ei vielä kauaa eika ainakaan silloin, kun hän "haluaisi" rauhallista olkapääretkeä.



Miehen mielestä on kauheaa antaa vauvan vain huutaa. Mä taas en arjessa pääsisi ajoissa minnekään, en neuvolaan, en kävelylle, en minnekään, jos aina pitäisi pistää hommat seis, kun vauva itkaisee. Tarkoituksella vauva ei jää "yksin" huutamaan, mutta yleensä yritän valita pienimmän pahan. Tarkoitan nyt, että jos vauva itkee vaunulenkillä, eikä asetu, niin kyllä minä silti kotiin tulen, enkä jää tien poskeen voivottelemaan.

Meillä oli oikein horror-reissu vanhempieni luo, jonne on useita satoja kilometrejä. Lapsi on 3 kk eikä viihdy hereillä autossa kuin max pari minuuttia. Nukkuminenkin menee aina 45 min pätkissä. Eli matkantekomme oli hyvin hidasta... Tätä ennen itki aina liikkeellelähtiessä, mutta rauhottui sitten. Nyt sitten ilmeisesti säikähti tuosta reissusta lisää, raukkanen.



Olemmekin pättäneet, että hetkeen emme lähde kauppareissuja tms. pidemmälle, tai korkeintaan uniajan mittaisia ajoja. Emme kertakaikkiaan pysty kuuntelemaan sitä itkua. Eiköhän tämä jossain vaiheessa helpota ja isomman lapsen kiukkua jo kestää paremmin, kun lapsikin itse ymmärtää, että oikeasti ei oo hätä. Eli pakolliset reissut tehdään, mutta ei ylimäärääisiä ainakaan hereillä. Takapenkille lasten väliin en mahdu, ja tuttiakaan lapsi ei syö (ei huoli).

että jos vauvalla ei ole mitään syytä huutaa autossa (nälkä, kipu, vaippa, kuuma, kylmä) niin ajan perille ja annan lapsen kätistä. Hätäitu on asia erikseen, mutta pikkukäninästä auto ei pysähdy. Tosin, en mä neljän lapsen kanssa koskaan minnekään pääsiskään jos jokaista inahdusta pitäs analysoida ja paapoa. Joten mielestäni ap on oikeilla jäljillä.

Meidän 4lasta kun oli syötetty ennen autoon vientiä.Nukku välittömästi kun auto (vanha diessel Landrooveri)ruper ulvoon ja koliseen .Nukkuvat seuraavaan nälkäänsä asti. siis alle vuoden ikisenä.Kuulosuojaimia kyllä harkittiin.utta yritin ajaa vaihteistoja ulvottamatta.Eikä ole vitsi.