Lue keskustelun säännöt.
Miten elämänne muuttui kun lapsenne aloittivat päivähoidon?
29.07.2008 |
Itseäni jännittää. Onkohan muutos todella suuri? Eniten ehkä sitä miettii, että mitä sitä jaksaa lasten kanssa iltaisin hoitopäivän jälkeen. Olen ollut pitkään kotiäitinä ja nauttinut seuraelämästä leikkipuistoissa, kylässä jne. Kotiäitivuosina olen tutustunut todella moniin äiteihin ja lapset saaneet kavereita joihin olisi kiva pitää yhteyttä vielä hoidon aloittamisen jälkeen. Oletteko muut jaksaneet miten pitää sosiaalista elämää yllä töiden aloituksen jälkeen?
Ja nyt on illat ollut rentoja koska kotityöt olen tehnyt päivän mittaan, illat on olleet rentoa perheen yhteistä oleilua, joskus kyläilyä yms. Samoin viikonloput. Mutta joskus on tehtävä kotityöt, ruoat, pakkautuuko ne pahasti iltoihin ja viikonloppuihin?
Meillä lapset 6v10kk, 4,5v ja 2v11kk kun syyskuun alusta aloitan töissä. Vanhin menee kouluun ja ip-kerhoon, keskimmäinen ja kuopus päiväkotiin (eri ryhmiin).
Kommentit (6)
Etenkin tuo, että kaikki kotityöt jäävät iltoihin ja viikonloppuihin (meillä mies tekee oma-aloitteisesti puolet, mutta silti). Töiden jälkeen on itsekin usein sen verran väsynyt, että pitää oikein pinnistellä ollakseen lapsille "läsnä" - he kun kaipaavat hoitopäivän jälkeen erikoishuomiota. Ja omat menot ja harrastukset ovat jääneet aika minimiin. Yhteyttä tulee pidettyä lähinnä ihan parhaimpiin kavereihin ja sukulaisiin, ei vaan riitä aika ja jaksaminen kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä meillä ainakin arki-iltojen kyläilyt jäi väliin, kaikki liikenevä aika annettiin lapsille. Ruuanlaitot pidettiin mahdollisimman yksinkertaisena arkisin.
Eniten "kaipaan" kiireettömiä aamuja.
Kolmen lapsen herättäminen, pukeminen ja päivähoitoon vieminen on kuitenkin aika rumba. Onneksi alussa on lämmintä (siis jos tyyliin elokuussa aloittaa) :) Jos pudotus olisi suoraan Loka-Marraskuun loskaan ja pakkaseen, en tajua miten olisin alussa selvinnyt :)
Positiivista on se, ettei kotia tarvitse kokoajan olla siistimässä, illan aikana ei niin kauheaa kaaosta ehdi saada aikaan. Myös ruokaan menee vähemmän rahaa.
Negatiivista myös iltojen lyhyys: Töistä kotiin ja ruoan laitto (vaikka olisi tehnyt valmiiksi, joutuu esim. perunat, pastan riisin tms. keittämään, uuniruoan lämmittämään, kattamaan ja vihannekset pilkkomaan) jona aikana lapset katsovat lastenohjelmat. Kun on syöty, on kello yli 18. Parina iltana vielä lasten harrastuksia ja perjantaina viikkosiivous niin ei iltaisin kauheasti ehdi tekemään.
Elämään vaan ei kaikki mahdu kerralla on ja ainakin mulle oli itsestäänselvää, kun lapsi lähti hoitoon, että vapaa-aika sitten ollaan oikeasti yhdessä. Näin mun harrastukset ja oma elämä on sitä, että käyn iltaysiltä nopealla kävelyllä, jos jaksan.
Tämä on silti ihan hyvä malli ainakin itselleni. En edes yritä olla sosiaalisesti aktiivinen vaan töiden jälkeen kyhnään vaan kotona perheen kanssa. Pahinta olisi, jos tästä vapaa-ajankin "monipuolisuudesta" ottaisi paineita. Aikansa kutakin, jonain päivänä on taas mullakin aikaa tehdä ylitöitä, harrastaa, mennä ja tulla. Nyt tämä elämä on tässä, enkä haluakaan olla lapsista vapaa-aikan erossa.
+ lapset saa niin paljon virikkeitä hoitopäivän aikana, että heille ihan oikeasti riittää illalla se oleilu ja makoilu ja yhteinen jutustelu ja halipusittelu: paljon helpompaa kuin kotiäitivuosien virikkeiden suunnittelut!
+ itse jaksaa nauttia tosissaan niistä ihanista lapsistaan kun päivät on töissä
+ viikkosiivous helpottuu huomattavasti
+ kotityötkin tuntuu kivemmilta, kun ei niitä tekemättömiä töitä näe 24h/vrk ympärillä
+ on varaa sellaisiin ihaniin juttuihin, joihin kotiäitivuosina ei ollut varaa: perheristeilyt, ehkä ulkomaanloma silloin tällöin, kylpyläviikonloppu, ihania vaatteita itselle ja lapsille, ylellistä syötävää, useammin voi käydä ulkonakin syömässä
+ kun tietää, että päiväkodissa on terveellinen ruoka, voi hyvällä omalla tunnolla välillä syöttää lapsille hernistä tai valmismaksalaatikkoa
- Aamut ja illat on kyllä rankempia kuin aiemmin! Iltaisin täytyy pitää nukkumaanmenoajoista ihan erilailla kiinni kuin kotona ollessa. Aamulla on hirveä kiire ja häslinki päällä
Ylipäätään rennompaa elämää. Toinen lapsi aloittaa elokuussa päiväkodissa ja toinen jatkaa eskarissa.