Mikähän minua vaivaa?

Pelkään hirveästi pedofiileja. Siis PELKÄÄN. Tilanne on koko aikuisikäni ollut se, että en kestä minkäänlaista siihen viittaavaakaan. Nyt (kun on kaikenlaisia muitakin huolia ja ahdistushäiriö päällä), niin pelkään jatkuvasti, että lapseni voisivat joskus joutua uhriksi. Epäilen käytännössä kaikkia miespuolisia tuttuja ja sukulaisia, jopa miestäni. Miestäni tämä loukkaa tietysti hirveästi, sanoi jopa, että olisi helpompi käsitellä jos olisin käynyt vieraissa, kuin tällaista järjetöntä pelkoa... jonka itsekin tiedostan sairaalloiseksi mutta en vain tunnu pääsevän ajatuksista eroon.



Miksi ihmeessä?? Tietääkseni ainakaan minua ei ole koskaan käytetty hyväksi.